Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?
Olen 52v, täysipäiväisesti töissä, lapset aikuisia, velaton asunto ja säästöjäkin on pienen osakesalkun verran. Olen treffaillut oman ikäisiäni miehiä, mutta kieltämättä kiinnostus hiipuu kun selviää, ettei ole mitään omaisuutta, erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun kun on vielä alaikäisiä teinejä elätettävänä. Yhdessä ei voitaisi elää sellaista elämään kuin minä toivoisin eläväni rakkaani kanssa. Toiveena löytää loppuelämän kumppani, muuttaa yhteen, matkustella, mökkeillä ja elää mukavaa elämää. Mun rahat riittää siitä omaan osuuteeni, mutta ei elättämään toista.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Olen 61 ja suhteessa 47 vuotiaan naisen kanssa. Olemme molemmat hoikkia ja hyvinsäilyneitä. Urheilen säännöllisesti ja syön terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Olen 61 ja suhteessa 47 vuotiaan naisen kanssa. Olemme molemmat hoikkia ja hyvinsäilyneitä. Urheilen säännöllisesti ja syön terveellisesti.
Hoikka ja hyvinsäilynyt 47-vuotias nainen saa minkäikäisen miehen tahansa. Miksi ihmeessä valitsisi vanhusosastolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pinnallista jättää kumppani, jos se jää työttömäksi tai esim. sairastuu ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle?
Vakiintunut parisuhde on eri asia kuin tapailuvaihe. Ja jos valitsee kumppanin joka pitää taloudestaan huolta eikä elä kädestä suuhun, nuo kriisit eivät todennäköisesti heilauta koko venettä.
Jos haluaa pariutua köyhänä, kannattaa pariutua nuorena. On täysin järkevää että aikuiset ihmiset miettivät elämää askeleen pidemmälle ja olettavat, että 50-vuotiaana perusasiat ovat kunnossa.
Tästä syystä naisten kannattaisi katsoa 10 vuotta itseään vanhempia miehiä. Siinä vaiheessa rupeaa jo tietämään minkälaiseen mieheen on sitoutumassa. Tuolla on paljon kolmekymppisiä uratykkejä, jotka mielellään hakeutuvat parikymppisten kaunottarien seuraan.
Ei kiitos. Haluan elää nuoruutta yhdessä toisen nuoren kanssa ja mielellään myös mahdollisimman pitkälle vanhuutta yhdessä. Yli kymmenen vuotta vanhemman kanssa kumpikaan ei onnistu. Kannattaa valita suunnilleen omanikäinen kumppani, jolla on arki kasassa ja katse eteenpäin. Riskaabelia se olisi ottaa gubbe, jolla meni aikaa aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä toisen taloudellinen tilanne selviää? Koulutustaso ei aina määritä palkkatasoa.
Jostain amistason töistä voi saada +4000e/kk etenkin jos tekee ylitöitä ja jotkut korkeakoulutetut voi saada alle 4000e/kk.
Kyllä asunto, auto, elämäntyyli, matkusteluinto, jne. kertoo aika paljon tulotasosta. Ja tarkemmin selviää vaikka verotoimistoon soittamalla
Vierailija kirjoitti: Jos minulla olisi vaatimuksena että kumppanin pitää olla samalla tasolla taloudellisesti, olisin loppuelämäni yksin. Joutuisin etsimään niin pienen pienestä joukosta kaikilla muilla mittareilla mitattuna sopivaa kumppania että todennäköisyys löytää sellainen, ja vieläpä saada tunteilleen vastakaikua, on käytännössä nolla. Joko hyväksyn ikisinkkuuden, tai hyväksyn sen että kumppanilla on merkittävästi huonompi taloudellinen asema. Vaikka se ihan hyvä noin absoluuttisesti olisikin. Mutta ei minua esim kiinnosta matkustella turistiluokassa ja tavanomaisissa hotelleissa yöpyen, vaan haluan panostaa matkaan. Eli joudun käytännössä maksumieheksi.
Sinun tapauksessasi ei liene oleellista, että maksaako kumppani osuutensa itse, vai maksatko sen sinä. Meillä köyhemmillä taas se muutaman tuhannen euron reissubudjetti on jo kova saavutus ihan yhdellekin hengelle. Me ei siis voida silmää räpäyttämättä lähteä reissuun ja maksaa siitä tuplahintaa. On siis lähhdettävä yksin tai luovuttava reissusta tai ainakin halutusta tasosta tai kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä toisen taloudellinen tilanne selviää? Koulutustaso ei aina määritä palkkatasoa.
Jostain amistason töistä voi saada +4000e/kk etenkin jos tekee ylitöitä ja jotkut korkeakoulutetut voi saada alle 4000e/kk.
Kyllä asunto, auto, elämäntyyli, matkusteluinto, jne. kertoo aika paljon tulotasosta. Ja tarkemmin selviää vaikka verotoimistoon soittamalla
Mutta nuo kaikki voi olla velaksi ostettuja eli ei ne kerro mitään tulotasosta.
Miksi täällä jatkuvasti kysellään hyväksyntää omille preferensseille ja valinnoille? Olette vapaita, täysivaltaisia aikuisia. Eläkää sen mukaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Olen 61 ja suhteessa 47 vuotiaan naisen kanssa. Olemme molemmat hoikkia ja hyvinsäilyneitä. Urheilen säännöllisesti ja syön terveellisesti.
Hoikka ja hyvinsäilynyt 47-vuotias nainen saa minkäikäisen miehen tahansa. Miksi ihmeessä valitsisi vanhusosastolta?
Hyvää ja kuumaa seksiä ja viihdymme yhdessä. Olen kohtelias ja huomaavainen, ilmeisen hyvännäköinen ja lisäksi vielä varakas. Minua luullaan yleensä noin 45 vuotiaaksi olemukseni ja ulkonäköni perusteella. Ihmiset vanhenevat eri tavalla; vanhempani ovat 90 molemmin puolin, nuorekkaita, hoikkia ja hyväkuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle merkitsee se toisen olemus ja oleminen ja yhdessä eletty arki. Vaikkei Tallinnaa kummoisemmalle lomalle pääsisi. Kun on kiva ihminen vierellä, niin on ilo nukkua. Ja henkinen hyvinvointi tuo myös vaurautta.
Olen joskus tapaillut yhtä miljonääriä ja hänelle tuntui raha merkitsevän paljon ja naisen koulutus. Olin kaupan kassalla töissä osa-aikaisena, se oli hänelle liikaa. Vaikka muuten ilmeisesti piti minusta.
Kuinka typerää! Aika nopeati löytää jotain parempaa työtä, jos on verkostoa.Koulutus on ainakin minulle erittäin tärkeä asia. Tutkimusten mukaan äidin koulutuksella on merkittävä vaikutus lasten tulevaan koulutukseen. En voisi kuvitella olevani muun kuin maisterin kanssa, joka on opiskellut jotain järkevää. Se mitä juuri nyt tekee ja tienaa on vähemmän merkityksellistä, maailmankuva ja tavoitteet ovat tärkeämpiä.
Älykkyyttä on monenlaista. Minulla on ollut kiva äiti. Hän on käynyt emäntäkoulun nuorena. On ollut aina kiinnostunut vaatteista. Ruuanlaitto on kiinnostanut, meillä on aina ollut hyvää ruokaa. Koti on ollut siisti. Äiti on harrastanut puutarhanhoitoa, ompelemista ja muita käsitöitä. Ollaan saatu leikkiä teatteria kotona (koko olohuoneen järjestys uusiksi), maalata vesiväreillä ikkunoita. Äiti on ollut kotona meidän lasten kanssa. Sanoinkin yksi päivä äidille, otin hänen kätensä omieni väliin, että äidillä on kauniit kädet. Ne ovat tehneet paljon rakkauden tekoja.
Minusta koulutuksella ei ole merkitystä. Vaan sillä, miten suhtautuu elämään ja ihmisiin. Miten näkee elämän ja arjen. Onko positiivinen. Kaikki ihmiset tekevät jotain kuitenkin kokoajan. Luovuus ja hetkessä oleminen on tärkeää.
Itselle nykyään +/- 3 vuotta on maksimi. Nuorena likkana olen ollut vähän pihkassa 10 vuotta vanhempaan mieheen. Nyt hän olisi ihan liian vanha minulle. Näin hänet kaupungilla, kaljuuntunut, vanha pappa.
Itse en ikinä vaihtaisi rakkautta rahaan, mutta jokainen saa tehdä omat päätöksensä. Tärkeintä on, että kumppani on asiasta ajan tasalla. Itse en haluaisi olla kumppani, joka valittiin pelkän lompakon perusteella.
Suomi on tällä hetkellä lamassa. Aika monen tavallisen ihmisen elämä on sitä työssäkäyntiä ja laskujen maksua. Kaikki eivät ole rikkaita perijättäriä.
Kannattaa katsella miestä ikäluokasta 70. Näillä ei ole enää lapsia.
Rikas mies ottaa nuoremman naisen. Mutta saahan sitä haaveilla ihan mistä vaan.
"Minulla on rahaa omaan osuuteeni". Eli sinulla ei ole siis rahaa ja tarvitset jonkun maksamaan puolet. Et etsi kumppania vaan lompakkoa, jolla voisit toteuttaa omat haaveesi, johon oma omaisuutesi ei riitä.
No saahan sitä etsiä, mutta kukaan ei ota kesähuvilaansa vaihdevuosi-ikäistä eronnutta naista kiukuttelemaan.
READ MY LIPS: ei ole olemassa mitään tasoja!
Minut lasketaan varmaan hyvätuloiseksi, mutta ei se oikein siltä tätä nykyä tunnu, kun kaupassakin ruoka on niin kallista jne :-D. Mutta tavallaan juuri ap:n mainitsemasta syystä olen ilomielin sinkku, koska minä en halua käyttää rahaa esim. matkusteluun, laskettelureissuihin, golfaamiseen jne... ja ne tuntuvat olevan ikäisilleni ja "omassa viitekehyksessäni " oleville miehille kovin tärkeitä harrastuksia.
Harrastan itse kestävyysurheilua, puutarhanhoitoa ja taiteita, ja käytän rahaa esim. urheiluvarusteisiin ja taloni remontointiin. Olisin huono kumppani, kun ei minusta oikein saa seuraa maksullisiin rientoihin. Paljon mukavampaa siis olla yksin, jolloin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa omasta rahan- ja ajankäytöstään.
n50
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä toisen taloudellinen tilanne selviää? Koulutustaso ei aina määritä palkkatasoa.
Jostain amistason töistä voi saada +4000e/kk etenkin jos tekee ylitöitä ja jotkut korkeakoulutetut voi saada alle 4000e/kk.
Ei pelkät tulot kerro ihmisestä kaikkea. Toiset tuhlaa kaiken, toiset pihistelee ja säästää kaiken. Pitää tykätä samoista asioista, esim just matkustelusta. Ei auta, että olisi varaa matkustella, mutta toisen mielestä se on turhaa törsäämistä. Toinen haluaa panostaa kotiin, toinen haluaa päästä siinäkin mahdollisimman halvalla. Toinen tykkää mökkeillä, toiselle se on työleiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä toisen taloudellinen tilanne selviää? Koulutustaso ei aina määritä palkkatasoa.
Jostain amistason töistä voi saada +4000e/kk etenkin jos tekee ylitöitä ja jotkut korkeakoulutetut voi saada alle 4000e/kk.
Kyllä asunto, auto, elämäntyyli, matkusteluinto, jne. kertoo aika paljon tulotasosta. Ja tarkemmin selviää vaikka verotoimistoon soittamalla
Oikeasti vaivautuisit soittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ikinä vaihtaisi rakkautta rahaan, mutta jokainen saa tehdä omat päätöksensä. Tärkeintä on, että kumppani on asiasta ajan tasalla. Itse en haluaisi olla kumppani, joka valittiin pelkän lompakon perusteella.
Suomi on tällä hetkellä lamassa. Aika monen tavallisen ihmisen elämä on sitä työssäkäyntiä ja laskujen maksua. Kaikki eivät ole rikkaita perijättäriä.
Missä kohtaa sanottu, että ennemmin raha kuin rakkaus. Eikä mitään rikkauksia vaadita.
Rahalla ei saa terveyttä eikä onnellisuutta. Aikaa jossain määrin kyllä, mutta monesti myös rahakkaat ahneuksissaan käyttävät sen aikansa lisärahan hankkimiseen.
Toki rahalla saa hoitoa pettäneeseen terveyteen, mutta se onkin sitten eri juttu.