Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?
Olen 52v, täysipäiväisesti töissä, lapset aikuisia, velaton asunto ja säästöjäkin on pienen osakesalkun verran. Olen treffaillut oman ikäisiäni miehiä, mutta kieltämättä kiinnostus hiipuu kun selviää, ettei ole mitään omaisuutta, erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun kun on vielä alaikäisiä teinejä elätettävänä. Yhdessä ei voitaisi elää sellaista elämään kuin minä toivoisin eläväni rakkaani kanssa. Toiveena löytää loppuelämän kumppani, muuttaa yhteen, matkustella, mökkeillä ja elää mukavaa elämää. Mun rahat riittää siitä omaan osuuteeni, mutta ei elättämään toista.
Kommentit (214)
Mitä vaan saa toivoa. Mutta välttämättä juuri toivomaansa ei löydä. Esim. matkustelu ja yhteinen asunto voi rahallisesti tarkoittaa niin montaa asiaa, että on vaikea tietää millaista tulotaso mieheltä odotat.
Se kannattaa myös ottaa huomioon, että elämästä ei koskaan tiedä. Voi olla, että löydät haluamasi kaltaisen miehen mutta sitten toinen teistä jää työttömäksi, sairastuu tms. Oletan että loppuelämän kumppania ei hylätä, jos sitten kaikki nuo asiat haave-elämästäsi ei onnistuisikaan.
Itse menisin rakkaus ja muu yhteensopivuus edellä. Sitten voidaan katsoa mihin yhteiset rahat riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Tuo on miesten kestofantasia. Todellisuudessa kukaan nainen ei halua 15 vuotta vanhempaa ukkoa.
Sehän kuoleekin paljon aikaisemmin sitten. Kuka haluaa jäädä leskeksi nuorena?
Kuka haluaa katsella vanhaa ukkoa alun perinkään? Kyllä tuollainen ikäero näkyy naamassa ja kropassa tosi rumasti.
Olen samassa tilanteessa kuin ap ja olen N50. Deittiapissa seulon myös koulutuksen ja lapsitietojen perusteella miehiä. Mutta tietysti tärkeää on ulkonäkö, luonne ja mitä sinne profiiliin on ylipäänsä kirjoitettu.
En halua miestä jolla on pieniä lapsia eli lapset tehty 4-kymppisenä. En vaan halua sitä koululais - ja teinielämää varsinkaan toisen lasten kanssa. Omat lapset lentäneet jo omilleen joten haen aikuisten suhdetta.
Minä olen myös hyvätuloinen ja nimi löytyy iltapäivälehtien verokoneesta. Haluan tehdä miehen kanssa yhdessä asioita, myös matkustella ja olen sitä mieltä että kumpikin maksaa omat kulunsa. En elätä ketään miestä eikä yhdenkään miehen tarvitse elättää minua.
Jos esimerkiksi haluan lähteä viikonloppulomalle Wieniin niin haluan mennä sinne miehen kanssa. Jos mies on selkeästi vähävaraisempi ja ehdottaa Wienin sijaan päiväreissua Tallinnaan kun hänellä ei ole rahaa niin ei se toimi pitkän päälle. Ymmärrätte varmaan.
Eli jokainen etsiköön itselleen sopivaa kumppania. Ja jokaisella on omat kriteerit ja toiveet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pinnallista. Enemmän kuin järkevää, että ottaa puolison, joka ei laske elämänlaatua. Näin ei synny katkeruutta ja suhteella on parempi tulevaisuus.
Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on, että kumppaniehdokkailta voi "vaatia" sitä, mitä itselläkin on antaa.
Näinhän se menee, mutta valitettavasti omassa ikäryhmässäni tuntuu olevan todella vähän miehiä, jotka täyttävät samat kriteerit kuin minä. Esim päihteettömyys ja terveet elämäntavat on ilmeisesti ihan kauhea vaatimus. Siihen päälle vielä joku varallisuusvaatimus, niin vaikeaksi menee...
Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen?
Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.
Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen.
No eihän tuo ainakaan pinnallista ole. Pinnallinen tarkoittaa että on kiinnostunut pinnasta, ulkokuoresta. Taloudellinen tilanne ei ole ulkokuorta vaan hyvin paljon elämäntyyliin ja -tapoihin vaikuttava asia. On tosi ymmärrettävää haluta että taloustilanne olisi jokseenkin sama, jotta voidaan viettää samantyylistä elämää. Itse köyhänä etsin aikoinaan köyhää miestä, koska halusin miehen joka on tottunut samanlaiseen elintasoon kuin minäkin eikä odota joka vuosi ulkomaanmatkoja tai joka viikonloppu ravintolassa syömistä ym. Löysinkin miehen jolla on hyvin samanlainen elämäntyyli kuin minullakin, eli edulliset harrastukset sopii, samoin terveellinen perus ruoka, koko ajan ei tarvi olla jotain maksullista tekemistä. Sellaiseen tottuneen kanssa nimittäin olisi tosi raskas olla ja tuntisi helposti olevansa huono kumppani kun joutuisi jatkuvasti kieltäytymään yhteisestä tekemisestä.
Kyllä minulle merkitsee se toisen olemus ja oleminen ja yhdessä eletty arki. Vaikkei Tallinnaa kummoisemmalle lomalle pääsisi. Kun on kiva ihminen vierellä, niin on ilo nukkua. Ja henkinen hyvinvointi tuo myös vaurautta.
Olen joskus tapaillut yhtä miljonääriä ja hänelle tuntui raha merkitsevän paljon ja naisen koulutus. Olin kaupan kassalla töissä osa-aikaisena, se oli hänelle liikaa. Vaikka muuten ilmeisesti piti minusta.
Kuinka typerää! Aika nopeati löytää jotain parempaa työtä, jos on verkostoa.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Mielestäni se ei ole pinnallista vaan hyvin normaalia etsiä samantasoinen puoliso kuin minä itseään alitajuntaisesti pitää. Tuskin kukaan tietoisesti omaa tasoaan pyrkii määrittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle merkitsee se toisen olemus ja oleminen ja yhdessä eletty arki. Vaikkei Tallinnaa kummoisemmalle lomalle pääsisi. Kun on kiva ihminen vierellä, niin on ilo nukkua. Ja henkinen hyvinvointi tuo myös vaurautta.
Olen joskus tapaillut yhtä miljonääriä ja hänelle tuntui raha merkitsevän paljon ja naisen koulutus. Olin kaupan kassalla töissä osa-aikaisena, se oli hänelle liikaa. Vaikka muuten ilmeisesti piti minusta.
Kuinka typerää! Aika nopeati löytää jotain parempaa työtä, jos on verkostoa.
Todelliset johtajatyypit tekevät sitä, mikä itseä miellyttää. Heidän ei tarvitse miellyttää ketään. Olin joskus nuorena Lontoossa hotellissa siivoomassa ja satuin viettämään iltaa hyvin varakkaiden ja menestyvien ihmisten kanssa. Amerikkalaisia. Mukana oli ökyrikas poika, miljardööriperheestä. Seisoskelimme ringissä ja juttelimme. Tämä poika kyseli kaikkea. Ilmeisesti yksi nainen oli hyvin mustasukkainen ja kysyi, mitä teen työkseni. Vastasin, että olen hotellisiivooja. Voi sitä järkytyksen määrää. Sanoin vielä, että mitä, kuuraan vessanpyttyjä. Kai tämä miljardöörisuvun poika piti suoruudesrani, koska hän halusi ostaa kaljaa minulle ja tanssia minun kanssani. (Nuo muut naiset ihan suoraan sanoivat minulle, että minun pitää poistua, mikä oli kyllä todella törkeää käytöstä). Itseään ei tulisi koskaan hävetä, oli missä seurassa vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, että menin naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos puolisokin saisi kunnon palkkaa.
Heh. Peukutukset vaihtuvat heti alapeukuiksi, kun oletettavaa on, että heikommin tienaava on nainen. Aika hyvin tämä tuo esiin palstan ja koko yhteiskunnnan kaksoisstandardin.
Kaunis nuorempi nainen ja varakas eli vanhempi herrasmies on monesti aivan hyvin toimiva yhdistelmä. Etenkin, jos henkisesti synkkaa.
Kun henkisesti synkkaa niin melkein mikä tahansa yhdistelmä on usein hyvä.
Juu ei..ei köyhää..eijeijeijei EI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Sehän on taas sinun valinta. Tosiasia kuitenkin on, että ikäisistäsi naisita moni etsii vanhempaa miestä, minkä voi todeta jo treffipalvelun profiileita tarkastelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, että menin naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos puolisokin saisi kunnon palkkaa.
Heh. Peukutukset vaihtuvat heti alapeukuiksi, kun oletettavaa on, että heikommin tienaava on nainen. Aika hyvin tämä tuo esiin palstan ja koko yhteiskunnnan kaksoisstandardin.
Kaunis nuorempi nainen ja varakas eli vanhempi herrasmies on monesti aivan hyvin toimiva yhdistelmä. Etenkin, jos henkisesti synkkaa.
Kun henkisesti synkkaa niin melkein mikä tahansa yhdistelmä on usein hyvä.
Juu ei..ei köyhää..eijeijeijei EI
No synkkaako se sulla sit henkisesti? EI
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se ei ole pinnallista vaan hyvin normaalia etsiä samantasoinen puoliso kuin minä itseään alitajuntaisesti pitää. Tuskin kukaan tietoisesti omaa tasoaan pyrkii määrittelemään.
No mä en ehkä sitten määritä itseäni mihinkään muottiin. Minusta on tärkeää, minkälainen ihminen on. Ulkonäkö ja reippaus jne.
Ehkä siksi, että minulla on aina ollut rahaa kaikkeen tarpeelliseen. Ei liiaksi, mutta on ollut asunto, vaatteita ja ruokaa. Minusta ihmisessä merkitsee muut asiat kuin merkkivaatteet.
Eikä ole kyllä tarpeen esittää mitään kenellekkään. Olen just sellainen kuin olen.
Tunnistan ihmiset käytöksestä. Hyvät tavat ja kohteliaisuus, sekä toisten kunnioittaminen on ensimmäinen. Jos noi puuttuu, niin ihan sama, miten rikas ihminen on. En halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Dream on. Mun ikä alkaa nelosella enkä silti kelpuuta mitään viiskymppisiä ukkoja. En halua omaishoitajaksi ja seksikin ilman lääkkeitä ja leluja kiinnostaa.
Sehän on taas sinun valinta. Tosiasia kuitenkin on, että ikäisistäsi naisita moni etsii vanhempaa miestä, minkä voi todeta jo treffipalvelun profiileita tarkastelemalla.
Olen eri mutta mulla on treffipalveluissa ikähaarukka +- 10 vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita että ETSISIN nimenomaisesti 10 vuotta vanhempaa miestä vaan läheltä omaa ikää etsin. Ikää on vain kohtuu vaikea rajata ja mieluummin sitten antaa mahdollisuuden kurkata toisen profiili. Ikinä en ole kuitenkaan treffeille mennyt 10 vuotta vanhemman kanssa, tarjonta ei ole ollut sellaista että olisi katsonut ikää läpi sormien.
Olen myös katsonut muiden naisten profiileja ja väitän että on kyllä tosi harvinaista etsiä vanhempaa miestä tässä iässä. Sugardaddya etsivät parikymppiset erikseen.
Mistä tämä toisen taloudellinen tilanne selviää? Koulutustaso ei aina määritä palkkatasoa.
Jostain amistason töistä voi saada +4000e/kk etenkin jos tekee ylitöitä ja jotkut korkeakoulutetut voi saada alle 4000e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle merkitsee se toisen olemus ja oleminen ja yhdessä eletty arki. Vaikkei Tallinnaa kummoisemmalle lomalle pääsisi. Kun on kiva ihminen vierellä, niin on ilo nukkua. Ja henkinen hyvinvointi tuo myös vaurautta.
Olen joskus tapaillut yhtä miljonääriä ja hänelle tuntui raha merkitsevän paljon ja naisen koulutus. Olin kaupan kassalla töissä osa-aikaisena, se oli hänelle liikaa. Vaikka muuten ilmeisesti piti minusta.
Kuinka typerää! Aika nopeati löytää jotain parempaa työtä, jos on verkostoa.
Koulutus on ainakin minulle erittäin tärkeä asia. Tutkimusten mukaan äidin koulutuksella on merkittävä vaikutus lasten tulevaan koulutukseen. En voisi kuvitella olevani muun kuin maisterin kanssa, joka on opiskellut jotain järkevää. Se mitä juuri nyt tekee ja tienaa on vähemmän merkityksellistä, maailmankuva ja tavoitteet ovat tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa etsiä ihan mitä haluaa.
Niin miksi tämä pitää joutua aikuisille jatkuvasti sanomaan?
Siksi, koska vaikka se on totta, niin sitä ei tässä kysytty. Jos siis aina vastaa aiheen vierestä, niin varmasti "joutuu" sitä myös jatkossakin sanomaan.
Ai jaa, minua piirittää kolme nuorta kalsarimallia ja yhden ison maan presidentti, joka kyllä tulee saamaan pakit kun en tykkää oranssista.