Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta muistakaa että mies tienaa yleensä enemmön ja enempi tienaava maksaa yleensä enemmän. 

Mulle riittää, että mies maksaa omansa. Toiseksi, missä niitä enemmän tienaavia vapaita miehiä on?? 50v ikäluokassa Tinder on tyhjätaskuja täynnä

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailen miestä, jolla suht samanlainen taloustilanne kuin minulla. Mutta hän on varmaan pihi. Haluaa tehdä yhdessä lähinnä ilmaisia asioita. Hän on kutsunut syömään kotiinsa, ja yhdesti luontoretkelle. Minä olen puolestaan kysynyt hänet konserttiin ja elokuviin, ja maksoin molempien liput. Katsotaan nyt että josko hän ehdottaisi seuraavaksi jotain maksullista tekemistä, ja maksaisi kulut. Pitäisin itse esim. teatterista, mutta kalliiksi tulee jos joudun maksamaan aina molempien liput. 

Itse olen pihi nainen ja todellakin innostuisin luontoretkestä. Joku kalliissa ravintolassa syöminen on niin nähty. En viitsi enää tuhlata rahojani moiseen. Lompakko ja vatsa kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta muistakaa että mies tienaa yleensä enemmön ja enempi tienaava maksaa yleensä enemmän. 

Mulle riittää, että mies maksaa omansa. Toiseksi, missä niitä enemmän tienaavia vapaita miehiä on?? 50v ikäluokassa Tinder on tyhjätaskuja täynnä

Tinderissä on muuten yllättävän paljon mieslokkeja tyrkyllä. Ei kannata laittaa liian eksoottisia reissukuvia profiiliin tai kutsua omaan kotiin liian pian. Varallisuuttaan kannattaa piilotella. N41

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Ei, vaan tasa-arvo raha-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Jos nainen ei halua elämäänsä lokkia, häntä kiinnostaa vain raha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen? 

Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.

Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen. 

 

Sinä toki voit rahoittaa ketä vain sopivaksi rahoitettavaksi koet, mutta ei se mitenkään naurettavaa ole jos joku toinen ei niin halua toimia. Ihmisillä on erilaisia makuja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Joudut tinkimään rakkaudesta, jos asetat tulorajaehtoja. 

Minusta ihmisen asenne ratkaisee. Jos käy töissä ja elättää itsensä, niin pieni palkka on tosi ok. Yleensä myös fyysisen työn tekijät on paremmassa kunnossa. 

Mutta kukin tyylillään. 

Hyväpalkkainen työ on myös usein vastuullisempaa ja kuormittavampaa. Ihmisesen voimat kuluu siihen. Vähemmäm annettavaa puolisolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Jos nainen ei halua elämäänsä lokkia, häntä kiinnostaa vain raha?

Lokki on eri asia, kuin itsensä elättävä työssäkäyvä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen? 

Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.

Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen. 

 

Sinä toki voit rahoittaa ketä vain sopivaksi rahoitettavaksi koet, mutta ei se mitenkään naurettavaa ole jos joku toinen ei niin halua toimia. Ihmisillä on erilaisia makuja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Joudut tinkimään rakkaudesta, jos asetat tulorajaehtoja. 

Minusta ihmisen asenne ratkaisee. Jos käy töissä ja elättää itsensä, niin pieni palkka on tosi ok. Yleensä myös fyysisen työn teki

Jotenkin arvaan, että olet itse se pienipalkkainen. Seurustelkaa te köyhät keskenänne

Vierailija kirjoitti:

Itse tapailen miestä, jolla suht samanlainen taloustilanne kuin minulla. Mutta hän on varmaan pihi. Haluaa tehdä yhdessä lähinnä ilmaisia asioita. Hän on kutsunut syömään kotiinsa, ja yhdesti luontoretkelle. Minä olen puolestaan kysynyt hänet konserttiin ja elokuviin, ja maksoin molempien liput. Katsotaan nyt että josko hän ehdottaisi seuraavaksi jotain maksullista tekemistä, ja maksaisi kulut. Pitäisin itse esim. teatterista, mutta kalliiksi tulee jos joudun maksamaan aina molempien liput. 

Alusta asti kannattaa maksaa puoliksi eikä tarjoilla. Muuten se jää tavaksi.

Tapailen parhaillaan miestä, joka on hieman parempituloinen. Olen joka kerta kun on käyty syömässä tai maksullisessa aktiviteetissa sanonut suoraan, että maksetaan puoliksi. Mies ei ole sanonut mitään vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Jos nainen ei halua elämäänsä lokkia, häntä kiinnostaa vain raha?

Lokki on eri asia, kuin itsensä elättävä työssäkäyvä ihminen. 

Ja maksattaa kaikki reissut ja huvitukset toisella, kun itsellä ei ole varaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, että asiansa hoitanut kouluttautunut ja fiksu 50v mies on niin kovaa valuuttaa deittimarkkinoilla, että kelpaavat hyvin 35v naisillekin. Se on sitten toinen asia, haluaako mies elämää, jossa on mukana ne naisen ehkä vielä aika pienetkin lapset tai vaihtoehtisesti nuorempi nainen haluaa vielä lapsia. 50v naisen kanssa lapset ei ole enää ajankohtaisia, joten elämässä voi keskittyä ihan muihin asioihin.

Minulla oli 43 vuotiaana 23 vuotias rakastajatar muutaman vuoden, mutta homma kariutui hänen perhehaaveisiinsa ja minä en halunnut lisää lapsia tai jättää perhettäni. Kyllä itsensä ja taloutensa hyvin hoitaneille miehille riittää kysyntää selvästi nuorempien naisten keskuudessa. Hiljattain tuli yökerhossa 27 vuotta nuorempi nainen pokaamaan, mutta katsoin parhaaksi kertoa ikäni. 

:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen? 

Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.

Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen. 

 

Sinä toki voit rahoittaa ketä vain sopivaksi rahoitettavaksi koet, mutta ei se mitenkään naurettavaa ole jos joku toinen ei niin halua toimia. Ihmisillä on erilaisia makuja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Joudut tinkimään rakkaudesta, jos asetat tulorajaehtoja. 

Minusta ihmisen asenne ratkaisee. Jos käy töissä ja elättää itsensä, niin pieni palkka on tosi ok. Yleensä myös fyysisen työn teki

En kyllä koskaan ole joutunut. Miten se rahan määrä siihen rakkauden määrään liittyy? Väitätkö aivan kirkkain silmin että hyvin toimeentulevalta saa rakkautta vähemmän? Minä koen itseni todella rakastetuksi, välillä jopa palvotuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin tarpeeton avaus, AP on jo 52v, menopaussin tuolla puolen.

Minä vähän veikkaan myös että ne 50v papat joilla on omaisuutta, oli teinejä tai ei, etsivät edelleen sitä 20-35v siitoskohdetta. Ei ole 50v mamma heidän fantasiansa

Tämä on asia joka kannattaisi kaikkien naisten hyväksyä ja sisäistää, niin typerä kuin se onkin. Ja suhtautua myös miehiin sen mukaisesti, ihan joka iässä.

Ylipäätään eronneena ei kannata ekää katsella panokavereita vaan miettiä miten muutoin voisi elää mielenkiintoista ja palkitsevaa elämää. Häpäisee itsensä ja lapsensa jos paneskelee panojen kanssa.

---

Ja ihan oikesti, elävässä elämässä, suomalaiset jurrikat säntäilee ympäriinsä etsimässä kumppania yksinäisyydenpelossaan. Kukaan ei löydä ketään, kun luullaan itsestä liikaa tai liian vähän. Kumpaankaan ei ole perusteita. Törmäily ihmissuhdemarkkinoilla epäterveellä itsetunnolla muiden samankaltaisten kanssa pistää oksentamaan omaa katkeruutta milloin millekin palstalle ja nimittelemään ja puhumaan alentavasti oman ikäluokan vastakkaisesta sukupuolesta.

Suomalaisen miehen suurin huolenaihe lienee nykyaikainen suomalainen nainen. Epätoivoinen mantra naisista etsimässä elättäjää alkaa olla yhtä aikansa elänyt kuin Danny. Monella naisella on isompi palkka kuin perusmiehellä. Se jos nainen paneskelee ympäriinsä kuin mitä miehet ovat tähän asti tehneet, onkin yhtäkkiä itsensä häpäisemistä. Ja miksi? Siksi koska miehille ei jää enää mitään missä päteä. Minua ei kiinnosta paneskelu ympäriinsä, mutta ei kiinnosta myöskään miehinen tekopyhyys. 

Nykyajan mies puhuu naisista lompakkoloisina, mutta itsetunto ei kestä hyvin tienaavaa naista. Ratkaisu: katkera loisiminen kostoksi (?) naisen lompakolla, tai ainakin sen yritys. Mies valittaa keskustelupalstoilla, miten kiltti mies ei kelpaa. Tähän päivään mennessä en ole saanut pyytämälläkään määritelmää, mikä on kiltti mies. Se että mies käy töissä, huolehtii asioistaan, ei lyö tai ole alkoholiongelmainen, ei ole mikään fanfaarinarvoinen luettelo luonteenpiirteistä. Se on vähimmäisvaatimus henkilölle, jolla vielä on pulssi. Ja saahan sitä vanhempikin mies haaveilla nuorista naisista. Mutta, jos sitä haavetta ruvetaan realisoimaan, kyseessä on molemminpuolinen businessdiili. Ja se on taas ihan eri keskustelun aihe se.

Nykyajan nainen on myös henkisesti useimmiten vahvemmilla kuin mies. Nainen pärjää itsekseen, elää tyydyttävää elämää, niin ennen kuin jälkeen menopaussin. Myös ilman sitä miestä. Eronneena päinvastoin alkaa tajuta, mitä roskaa ei enää viitsi sietää. Ei tarvitse hyväksyä, sisäistää tai tehdä mitään, mitä joku paskanjauhaja esittää. Sen verran nostan hattua edelliselle kommentoijalle, että kommentoija sentään tunnustaa puhuvansa typeriä. Se on hyvä alku henkiselle kehitykselle, olkoonkin että tie on joskus pitkä ja kivinen.

Mikäs siinä jos tuntuu, että on paljonkin valinnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Ei, vaan tasa-arvo raha-asioissa.

Huomattavasti varakkaampiko ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Ei, vaan tasa-arvo raha-asioissa.

Huomattavasti varakkaampiko ei kelpaa?

Yleensä ihminen toivoo kumppanilta suht samanlaista elämäntapaa. Mä olen köyhänä naisena lopettanut tapailuja koska on ollut liian erilaiset elämäntavat huomattavasti paremmin tienaavan miehen kanssa. Siinä alkaa lopulta tuntea itsensä aika taakaksi kun ei oIe varaa mihinkään, mitä mies ehdottaa ja miten on tottunut viettämään aikaansa.

Lopulta laitoin deitti-ilmoitukseen suoraan että etsin köyhää miestä. Sit löytyikin mies joka on tottunut samaan elintasoon kuin minä ja jonka kanssa on helppo keksiä yhteistä tekemistä kun ehdotukset eivät oIe tyyliin lähdetään Amsterdamiin viikonlopuksi. Päinvastoin, käydään sienessä, kalastetaan, patikoidaan jne. Noiden rikkaampien kanssa ei koskaan tuntunut olevan yhtä paljoa yhteistä.

Ymmärrän tämän myös rikkaamman näkökulmasta. Kun on tottunut tiettyyn elintasoon, haluaa pitää siitä kiinni eikä alkaa köyhäillä vain siksi ettei toisella ole mihinkään varaa. Siksi on vain järkevää etsiä suht samasta varallisuusluokasta puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen? 

Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.

Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen. 

 

Sinä toki voit rahoittaa ketä vain sopivaksi rahoitettavaksi koet, mutta ei se mitenkään naurettavaa ole jos joku toinen ei niin halua toimia. Ihmisillä on erilaisia makuja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Joudut tinkimään rakkaudesta, jos asetat tulorajaehtoja. 

Minusta ihmisen asenne ratkaisee. Jos käy töissä ja elättää itsensä, niin pieni palkka on tosi ok. Yleensä myös fyysisen työn tekijät on paremmassa kunnossa. 

Mutta kukin tyylillään. 

Hyväpalkkainen työ on myös usein vastuullisempaa ja kuormittavampaa. Ihmisesen voimat kuluu siihen. Vähemmäm annettavaa puolisolle. 

Kyllä vastuullisen ja vaativan työn tekijällä on paljon enemmän annettavaa parisuhteeseen kuin suorittavaan työhön tyytyvällä. Eri asia kykeneekö toinen ottamaan vastaan kaiken. Toisaalta pitkään vaativia tehtäviä tehneenä, en ikinä voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, jolla on matala ambitiotaso. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaista maailman naista kiinnostaa lopulta vain sama asia. RAHA.

Kyllä minua kiinnostaa ihan hirveän paljon minun omat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta rahan miettiminen kumppania valitessa on naurettavaa. Siis jos itsellä on rahaa ja hyvä palkka, niin miksei voisi rahoittaa myös toisen elämää hiukan, jos toinen on pienipalkkainen? 

Olettaen, että toinen ihminen käy töissä ja tulee omillaan toimeen. Muuten ei väliä.

Voi sitä pienemminkin asua ja halvemmalla matkustella, jos rinnalla on kiva ihminen. 

 

Sinä toki voit rahoittaa ketä vain sopivaksi rahoitettavaksi koet, mutta ei se mitenkään naurettavaa ole jos joku toinen ei niin halua toimia. Ihmisillä on erilaisia makuja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Joudut tinkimään rakkaudesta, jos asetat tulorajaehtoja. 

Minusta ihmisen asenne ratkaisee. Jos käy töissä ja elättää itsensä, niin pieni p

Itse asiassa olen rikas, mutta pienituloinen. Ei kiinnosta tuhlata rahaa. Pienituloinen mies ei ole ongelma. Kunhan on työpaikka.