Avioero edessä ja sattuu niin paljon
26 v naimisissa. Lapset jo pois kotoa. Ero astuu pääsiäisenä voimaan. En haluaisi erota, mies haluaa. Olen helvetin rikki. Miten tästä selviän?
muutto omakotitalosta vuokralle. Goodbye ulkomaanlomat ja pihatyöt, yhteinen eläke-elämä. Olen menettänyt uskon kaikkeen paitsi lapsiin.
Te eronneet, miten selvisitte, kun teidät jätettiin?
kiusaajat voi skipata vastaamasta.
Kommentit (24)
Kyllä se tuosta vielä iloksi muuttuu, vaikket sitä juuri nyt uskokaan. Kun pääset pois miehen vaikutuspiiristä niin on odotettavissa, että ensin tulee romahdus, mutta sen jälkeen helpottaa ja kohoat todennäköisesti paljon korkeammalle kuin mitä olet koskaan aviossa ollutkaan. Koska mies ei ole se, joka aviossa häviää. Sinulla tulee olemaan hyvä loppuelämä.
Voimia! Onko sinulla ystäviä? Turvaudu heihin, itke,sure, kyllä sinä hengissä selviät!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuosta vielä iloksi muuttuu, vaikket sitä juuri nyt uskokaan. Kun pääset pois miehen vaikutuspiiristä niin on odotettavissa, että ensin tulee romahdus, mutta sen jälkeen helpottaa ja kohoat todennäköisesti paljon korkeammalle kuin mitä olet koskaan aviossa ollutkaan. Koska mies ei ole se, joka aviossa häviää. Sinulla tulee olemaan hyvä loppuelämä.
En usko. Rakastan häntä vieläkin. On elämäni rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Onko sinulla ystäviä? Turvaudu heihin, itke,sure, kyllä sinä hengissä selviät!
Kiitos vastauksestasi.
Enemmän kehumista, kannustamista ja arvostamista ja vähemmän valitusta, väheksyntää ja syyllistämistä niin tältäkin olisi voitu välttyä.
Pura mieltäsi kaikille tahoille,uudestaan ja uudestaan.joskus sitten aurinko pilkahtaa.voimia ja siunausta.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen
Tuo aika rakkauden
Tuo aika nuoruuden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Mieti millaista olisi elää henkilön kanssa joka ei halua elää kanssasi. Kyllä sinä selviät, kun saat asiasi kuntoon helpottaa, älä haikaile mennyttä äläkä jappase että jos sitä tai tätä vaan rakenna itsellesi ihan oma tulevaisuus ilman katkeruutta.
Kyllä sä pääset yli. Jos et halua olla yksin niin kyllä löydät vielä jonkun toisen. Mä oon parista erosta selvinnyt ja kyllä täytyy sanoa että erosra selvittyä on joka kerta miettinyt että miksi roikuin ihan typerässä kamalssa suhteessa.
Nyt olen naimisissa mutta oon järkyttävän onneton. Mies on kommunikaatiokyvytön ja kiintymyssuhdetyypiltään välttelevä. Hänessä on myös autistisia piirteitä. Hän käyttäytyy minulle kylmästi, etäisesti ja valittaa kokoajan ihan mitättömistä asioista. Hän ei halua erota, mutta ei ole itsekään oikein onnellinen. Minä taas voin tässä todella huonosti mutta minun on vaikea tehdä päätöstä lähteä.
Anna surulle aikaa. Jos miehesi haluaa erota, et voi mitään. Apua on saatavilla, mm. auttavat maksuttomat puhelinpalvelut, eroryhmät jne. Ole armollinen ja "paras ystävä" itsellesi. Tee asioita, joista pidät. Juuri nyt sattuu niin perhanasti. Vielä tulee päivä, jolloin hymyilet ja alat elää uutta, omannäköistä elämää. Selviät ja pärjäät. Ethän tiedä, mitä hyvää elämä vielä tuo sinulle.
Oma kokemukseni on aika samanlainen: rakas vaimoni lähti monta vuotta sitten. Ei - en juopottele, en puhu rumia, en petä, lapsia hoitelin sen mitä ehdin, rahakaan ei ongelma, sillä palkkani meni yhteiselle tilille, jota molemmat käyttivät harkintansa mukaan. Miksi siis???
Ei kukaan tiedä vastausta - jonkinlainen masennus iski kultaani ja paheni vuosien varrella, kunnes voimat eivät kai riittäneet. Ei ehkä toimi kohdallasi, mutta usein muistelen edelleen niitä kauniita vuosia, joita kukaan ei voi pyyhkiä pois elämästäni. Mielestäni ei kannata pyyhkiä pois valokuvia ja filmejä jne kuten monet tekevät, sillä silloin katoavat nuo kauniit muistotkin. Ole onnellinen niistä ajoista ja muista, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, joiden osa paljon huonompi - miljoonia, jotka eivät ole ikinä saaneet rakastaa tai rakkautta. Ei ole tarkoitus rypeä muiden epäonnella, vaan huomata, että olen kuitenkin saanut paljon hyvää ja kaunista. Se auttaa.
Samalla vietä paljon aikaa ystäviesi (ja lastesi?) kanssa, niin et ole liian yksinäinen. Ajan mittaan helpottaa. Tiedän, että ero tuntuu vaikealta, kun oma rakkaus on yhä jäljellä, enkä keksi mitään syytä sen sammumiseenkaan - oma rakkaani oli "täydellinen ystävä" minulle. Mutta elämä ei aina ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuosta vielä iloksi muuttuu, vaikket sitä juuri nyt uskokaan. Kun pääset pois miehen vaikutuspiiristä niin on odotettavissa, että ensin tulee romahdus, mutta sen jälkeen helpottaa ja kohoat todennäköisesti paljon korkeammalle kuin mitä olet koskaan aviossa ollutkaan. Koska mies ei ole se, joka aviossa häviää. Sinulla tulee olemaan hyvä loppuelämä.
En usko. Rakastan häntä vieläkin. On elämäni rakkaus.
Mutta ei ollut se oikea elämän rakkaus ei todellakaan vaan se väärä.
Elämässä kun tulee uusia elämän rakkauksia vastaan ja nyt osaat huolella katsoa millainen seuraava on.
Ja jos totta puhutaan eron jälkeen voi huomata sen että todellisuudessa on kaikkein onnellisin ilman yhtään kumppania ja ilman yhtään kompromisseja elämässä :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero estäisi lähtemästä ulkomaan matkalle?
Mies ei enää niitä kustanna.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero estäisi lähtemästä ulkomaan matkalle?
Tyypillisesti mies maksanut kaiken?
Hengellisyyden löytäminen oli pelastusköysi minulle. Luin uudestaan vanhoja kirjoja mitä luin nuorena aiheesta ja opin paljon ja löysin sieltä sellaista mitä ilman eroa en olisi koskaan tajunnutkaan. En hypännyt mainostajien kelkkaan vaan kaivelin vanhoja pölyttyneitä kirjojani joita en ollut koskaan heittänyt pois, oli kuin sattuma että en ollut heittänyt niitä pois tai jokin - en sano mikä - esti minua aikanaan heittämästä niitä pois.
Sinun on pakko selvitä. Minuutti, tunti ja päivä kerrallaan. Jos olette hyvissä väleissä, niin älä alussa pyytele muuta apua kuin sen, minkä välttämättä tarvitset. Sitten kun olet muuttanut, niin täytä kaikki vapaa-aikasi ihan millä tahansa. Pyydä lapsia kylään, poikkea sukulaisen luona (pakota itsesi!), keksi harrastuksia, vaikka uiminen ja lukupiiri, mutta jotain!
Ja ymmärrän taloudellisenkin kannan. Sitä kun on yhdessä tottunut selviämään ja onkin omillaan.
Jonakin päivänä helpottaa aivan takuulla. Ja tulee päivä, kun olet onnellinen!
Miksi ero estäisi lähtemästä ulkomaan matkalle?