Perheneuvolan, sossujen ym suhtautuminen sanktioiden käyttöön lasten kasvatuksessa?
Miten nykyään suhtautuvat nämä perheitä auttavat viralliset tahot siihen, jos lasten kasvatuksessa käytetään sanktioita? Esim puhelimen takavarikointi määräajaksi, jos lapsi jää kiinni jostain kielletystä tai ei suostu tottelemaan aivan perusasioissa? Onko kaikenlaiset sanktiot aivan ehdoton nounou?
Siis esimerkiksi, jos teinille (12v.) antaa rahaa että käy ostamassa maitopurkki, ja on annettu lupa ostaa lisäksi kahdella eurolla karkkia. Mutta lapsi ostaakin viidellä eurolla karkkia. Eli käytännössä varastaa äidiltä rahaa. Tai, on sovittu siivouspäivä ja lapsi ei siivoa omaa osuuttaan joka on hyvin pieni. Tai, ei siivoa jälkiään kun sotkee keittiössä. Tai ei tee läksyjään.
Jos asioista on sanottu ja muistutettu ja ohjattu ja opastettu, mutta silti ei tapahdu, onko silloin ok käyttää jotakin sanktiota? Jos tämä on epähyväksyttävää, miten näissä tilanteissa pitäisi nykytietämyksen mukaan toimia? Joudummeko silmätikuksi, jos menemme myöntämään että meillä on esim puhelimen takavarikointi tai viikkorahan jäädytys käytössä?
Puhelin on otettu pois tilanteissa, kun teini on esim varastanut äidin meikkejä, tai jäänyt kiinni päin naamaa valehtelusta, tai rikkonut kotiintuloaikasopimusta räikeästi. Viikkoraha on jäädytetty ja puhelin otettu pois jos teini haistattelee ja huutaa päin naamaa ym. törkeää.
Olemme hakeneet apua kun teinin käytös on hyvin haasteellista, mutta nyt aloin miettimään että hetkinen, onko tämä meidän kasvatus jotenkin vanhanaikaista ja homma kääntyykin meitä vastaan. Tosin olemme valmiita päivittämään asennetta jos olemme toimineet aivan päin honkia.
Minkälaisia kokemuksia? Mitä apua näihin haasteisiin on edes saatavilla perheneuvolan kautta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Yhteydenpidon rajoittaminen on sallittua vain ääritapauksissa. Ei todellakaan arkisena keinona.
Päätökselle tulee olla kirjatut ja todennetut perusteet.
Tulee ja tulee, mutta tuskinpa on. Ja sitten on "häirikköteinin" sana työntekijän sanaa vastaan, niin arvaapa kumpaa kuunnellaan?
No sitten on ko. laitos valviran ojennettavana. Onhan näitä ollut ja ojennetuista 100% yksityisiä laitoksia, kun henkilöstö ja esihenkilöt on mitä
Lastenkodeissa voidaan ottaa puhelin pois yhteydenpidon rajoituspäätöksellä, jos sillä käydään vaikka huumekauppaa tai myydään itseään. Myös jos koulu ei onnistu, koska yöt laitteella. Sosiaalityöntekijä tekee päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Jatkuva jankutus ilman kykyä saada lapselta luuloja pois on myrkkyä auktoriteetille.
No jos on tervepäinen auktoriteetti niin ei tarvitse loukkaantua kaikesta ja tietää oman tehtävänsä huoltajana. Meitäkin on.
Sellainen huoltaja ei ole lapsen silmissä auktoriteetti.
No ei varmastikaan kun ei tarvitse pelätä.
Mitä siis suosittelet? Käsiksi käymistäkö tai naamalle hönkimistä väkipakolla jotta olisi tosi uskottava? Ei kaikki vain kuule pysty tuollaiseen, valitettava tosiasia. Jotkut kyllä ymmärtävät tämänkin tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanktiot eivät ole suositeltu keino. Sanktioajattelun taustalla oleva behavioristinen kasvatusteoria on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Sanktion antaminen voi myös olla rikos, mikäli sanktiota annettaessa loukataan lapsen koskemattomuutta tai omaisuudensuojaa. Lastensuojelun perhetyö myös pääsääntöisesti kirjaa sanktiopohjaisen kasvatuksen kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin.
Sanktioiden antamisen ja muun kurinpidon sijasta lapsille suositellaan asettavan turvalliset rajat käytöksen juurisyihin puuttumalla. Keskeistä roolia tässä näyttelee lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen ja lapsen ja aikuisen välisen luottamussuhteen vahvistaminen positiivisin keinoin.
T: vakaope
Lastensuojelun perhetyö ei kirjaa mitään kasvatusvirheitä. Tavoite on auttaa perhettä asumaan ja elämään yhdessä. t: lasun sossu
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Ihan kuten lastenkodin ohjaajat eivät päätä sijoituksesta vaan toteuttavat päätöksellä haettavaa arkea ja hakevat tavoitteellista korjausta tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Ihan kuten lastenkodin ohjaajat eivät päätä sijoituksesta vaan toteuttavat päätöksellä haettavaa arkea ja hakevat tavoitteellista korjausta tilanteeseen.
Sijoituspäätöksen tueksi tarvitaan tietoa. Muutoin päätös kaatuu oikeuskäsittelyssä. Tieto ei synny tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Ihan kuten lastenkodin ohjaajat eivät päätä sijoituksesta vaan toteuttavat päätöksellä haettavaa arkea ja hakevat tavoitteellista korjausta tilanteeseen.
Sijoituspäätöksen tueksi tarvitaan tietoa. Muutoin päätös kaatuu oikeuskäsi
Sosiaalityöntekijä on varsin kykenevä tapaamaan lasta ja perhettä itsekin ja keräämään tietoa niin terveydenhuollosta, koulusta kuin vaikka poliisiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Ihan kuten lastenkodin ohjaajat eivät päätä sijoituksesta vaan toteuttavat päätöksellä haettavaa arkea ja hakevat tavoitteellista korjausta tilanteeseen.
Sijoituspäätöksen tueksi ta
Sosiaalityöntekijä on varsin kykenevä tapaamaan lasta ja perhettä itsekin ja keräämään tietoa niin terveydenhuollosta, koulusta kuin vaikka poliisiltakin.
Jokainen lastensuojelun työntekijä kerää sitä tietoa. Sosiaalityöntekijöillä on kädet täynnä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei perhetyö tee kirjauksia niin miten selvitätte onko lapsella tarve asiakkuudelle? Myös lastensuojelun käsikirjan mukaan lastensuojelun tietoon tulleet huolet tulee kirjata.
Sosiaalityöntekijähän sen asiakkuuden tarpeen arvioi ja päättää. Sosiaalityöntekijä myös tilaa perhetyön ja määrittää sen tavoitteet. Perhetyöntekijät sitten tapaavat perhettä ja työskentelevät ennalta määritettyjen tavoitteiden mukaisesti tavoitteenaan se, että perhe pystyy asumaan yhdessä ja perhe-elämä toimii.
Ihan kuten lastenkodin ohjaajat eivät päätä sijoituksesta vaan toteuttavat päätöksellä haettavaa arkea ja hakevat tavoitteellista korjausta tilanteeseen.
Sosiaalityöntekijä arvioi kaiken saadun tiedon ja tekee päätöksen. Perhetyössä ei tehdä mitään päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Sanktiot eivät ole suositeltu keino. Sanktioajattelun taustalla oleva behavioristinen kasvatusteoria on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Sanktion antaminen voi myös olla rikos, mikäli sanktiota annettaessa loukataan lapsen koskemattomuutta tai omaisuudensuojaa. Lastensuojelun perhetyö myös pääsääntöisesti kirjaa sanktiopohjaisen kasvatuksen kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin.
Sanktioiden antamisen ja muun kurinpidon sijasta lapsille suositellaan asettavan turvalliset rajat käytöksen juurisyihin puuttumalla. Keskeistä roolia tässä näyttelee lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen ja lapsen ja aikuisen välisen luottamussuhteen vahvistaminen positiivisin keinoin.
T: vakaope
Miten tämmöset vakaopet aiheuttaakin kovin voimakasta sylkemisen tarvetta? T. Vanhanaikainen viiden äiti
Totta kai voi olla sanktioita. Ne on vain oltava hyvin perusteltuja eivätkä ne saa olla kohtuuttomia.
Työskentelin yli 10 vuotta sijoitettujen nuorten kanssa. Yksi ryhmä sijoitetuista nuorista oli niitä, joiden vanhemmat eivät kyenneet muuta kuin käskemään ja rankaisemaan lapsiaan eli vanhemmuuden kyvyt olivat hyvin rajallisia. Oli hyvin tavallista, että vanhempien sanktiot olivat rankentuneet ja rankentuneet ja nuori kapinoi yhä kovemmin vastaan ja lopulta vanhempien ja nuoren suhde oli niin tulehtunut, että ainoa vaihtoehto oli sijoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Yhteydenpidon rajoittaminen on sallittua vain ääritapauksissa. Ei todellakaan arkisena keinona.
Päätökselle tulee olla kirjatut ja todennetut perusteet.
Tulee ja tulee, mutta tuskinpa on. Ja sitten on "häirikköteinin" sana työntekijän sanaa vastaan, niin arvaapa kumpaa kuunnellaan?
No sitten on ko. laitos valviran ojennettavana. Onhan näitä ollut ja ojennetuista 100% yksityisiä l
Ei se ihan noin mene eikä se ole sossu, joka nuo päätökset tekee.
Miten YPR prosessi menee avohuollon puolella?
Vierailija kirjoitti:
Miten YPR prosessi menee avohuollon puolella?
Meillä ainankin lastensuojelun sosiaalityöntekijä suunnitteli sitä ääneen kun vanhempi kertasi lapsen oikeuksia. Lienee siten ihan mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten YPR prosessi menee avohuollon puolella?
Meillä ainankin lastensuojelun sosiaalityöntekijä suunnitteli sitä ääneen kun vanhempi kertasi lapsen oikeuksia. Lienee siten ihan mahdollista?
Rajoituksia tehdään vain sijaishuollossa. Avohuollossa ne tekee huoltaja itse.
Mitä nämä keskustelijavanhemmat tekee, kun lapsi varastaa rahaa vanhemmalta? Miten nämä lapset oppii elämän perusasian, että teoilla on seurauksia? En siis yksinkertaisesti ymmärrä, miten voi oppia syy-seuraussuhteita, jos mitään seuraamuksia ei ikinä tule?
Jotenkin luulen, että nämä pelkästään keskustelemalla hienoiksi ihmisiksi kasvavat lapset ovat niitä hyvin pehmeitä ja säyseitä luonteeltaan. Jos lapsi on kuin tulta ja tappuraa temperamentiltaan, ja tulee tehneeksi keskimääräistä enemmän ns tyhmyyksiä, niin miten sellainen lapsi oppii että teoilla on seurauksia? Minkälainen sellainen keskustelu on, jolla tuo vahvaluonteiselle lapselle opetetaan ja samat sähläykset ei enää toistu?
Meilläkin teini alkoi kokeilemaan rajoja. Kokeiltiin hyvässä hengessä keskusteluja monesta eri näkökulmasta. Vahvistettiin hyvää ja oltiin läsnä. Mut käytös muuttui vasta, kun asetettiin selkeä sanktiouhkaus. Nyt on helppo elää, ja lapsi on silmin nähden onnellinen kun ei tarvi miettiä mistä raja joustaa. Ei jousta.
Oma kokemus perheneuvolan palveluista, että mitään todellista konkreettista apua ei vaan saa. Keskustellaan. Keskustellaan. Keskustellaan. Ja teini jatkaa perseilyä, koska yksinkertaisesti voi. Ei mitään seuraa, vaikka perseilyä jatkaa. Hymyilee nätisti ja sanoo että ymmärrän. Täsmälleen samat ohjeet on saatu, mitä vakaope tuolla mainitsi. Kiinnostaisi tietää, MITEN NE RAJAT ASETETAAN LEMPEÄSTI MUTTA JÄMÄKÄSTI ilman mitään seuraamuksen uhkaa???????
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus perheneuvolan palveluista, että mitään todellista konkreettista apua ei vaan saa. Keskustellaan. Keskustellaan. Keskustellaan. Ja teini jatkaa perseilyä, koska yksinkertaisesti voi. Ei mitään seuraa, vaikka perseilyä jatkaa. Hymyilee nätisti ja sanoo että ymmärrän. Täsmälleen samat ohjeet on saatu, mitä vakaope tuolla mainitsi. Kiinnostaisi tietää, MITEN NE RAJAT ASETETAAN LEMPEÄSTI MUTTA JÄMÄKÄSTI ilman mitään seuraamuksen uhkaa???????
Meillä ainakin kotona lähtee ruudut, jos ei hommat hoidu. T: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus perheneuvolan palveluista, että mitään todellista konkreettista apua ei vaan saa. Keskustellaan. Keskustellaan. Keskustellaan. Ja teini jatkaa perseilyä, koska yksinkertaisesti voi. Ei mitään seuraa, vaikka perseilyä jatkaa. Hymyilee nätisti ja sanoo että ymmärrän. Täsmälleen samat ohjeet on saatu, mitä vakaope tuolla mainitsi. Kiinnostaisi tietää, MITEN NE RAJAT ASETETAAN LEMPEÄSTI MUTTA JÄMÄKÄSTI ilman mitään seuraamuksen uhkaa???????
Meillä ainakin kotona lähtee ruudut, jos ei hommat hoidu. T: sossu
Tuo onkin ainut rangaistuskeino joka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole lasun paikka.
Sellainen huoltaja ei ole lapsen silmissä auktoriteetti.