Perheneuvolan, sossujen ym suhtautuminen sanktioiden käyttöön lasten kasvatuksessa?
Miten nykyään suhtautuvat nämä perheitä auttavat viralliset tahot siihen, jos lasten kasvatuksessa käytetään sanktioita? Esim puhelimen takavarikointi määräajaksi, jos lapsi jää kiinni jostain kielletystä tai ei suostu tottelemaan aivan perusasioissa? Onko kaikenlaiset sanktiot aivan ehdoton nounou?
Siis esimerkiksi, jos teinille (12v.) antaa rahaa että käy ostamassa maitopurkki, ja on annettu lupa ostaa lisäksi kahdella eurolla karkkia. Mutta lapsi ostaakin viidellä eurolla karkkia. Eli käytännössä varastaa äidiltä rahaa. Tai, on sovittu siivouspäivä ja lapsi ei siivoa omaa osuuttaan joka on hyvin pieni. Tai, ei siivoa jälkiään kun sotkee keittiössä. Tai ei tee läksyjään.
Jos asioista on sanottu ja muistutettu ja ohjattu ja opastettu, mutta silti ei tapahdu, onko silloin ok käyttää jotakin sanktiota? Jos tämä on epähyväksyttävää, miten näissä tilanteissa pitäisi nykytietämyksen mukaan toimia? Joudummeko silmätikuksi, jos menemme myöntämään että meillä on esim puhelimen takavarikointi tai viikkorahan jäädytys käytössä?
Puhelin on otettu pois tilanteissa, kun teini on esim varastanut äidin meikkejä, tai jäänyt kiinni päin naamaa valehtelusta, tai rikkonut kotiintuloaikasopimusta räikeästi. Viikkoraha on jäädytetty ja puhelin otettu pois jos teini haistattelee ja huutaa päin naamaa ym. törkeää.
Olemme hakeneet apua kun teinin käytös on hyvin haasteellista, mutta nyt aloin miettimään että hetkinen, onko tämä meidän kasvatus jotenkin vanhanaikaista ja homma kääntyykin meitä vastaan. Tosin olemme valmiita päivittämään asennetta jos olemme toimineet aivan päin honkia.
Minkälaisia kokemuksia? Mitä apua näihin haasteisiin on edes saatavilla perheneuvolan kautta?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne siellä perheneuvolassa jaa sen kummallisempia vinkkejä.
Suosittelen itse sitä keskustelua.
Kartan rangaistuksia mutta järkevissä kohdissahan ne ovat ihan hyvästä.
Lisään nyt tähän että tuo keskustelu vakavasti asioista mutta lapsen tuntemus olisi tärkeintä. Lapsen täytyy ymmärtää miksi hän toimii väärin ja miten voisi toimia oikein. Oppikaa tuntemaan se lapsen persoonallisuus jolloin on helpompi tunnistaa hänen käyttäytymistä. Liiallinen etäisyys ja rangaistuksilla pelottelu on hieman turhaa. Lapsi saattaa vain sulkeutua.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Tämä on heikkojen tyyli. Ymmärrän että puhelin otetaan pois jos sitä käytetään silloin kun sitä ei tulisi käyttää, esimerkiksi oppitunnin ajaksi. Syykin on selvä, pitää keskittyä opiskeluun.
Missä tilanteessa teillä teinit haistattelee?
Mulla on 20v, 17v ja 15v lapset joista nuorin on tyttö. Eivät ole ikinä haistatelleet tai huutaneet meille vanhemmille. Toki ei kyllä takavarikoida puhelimiakaan eikä anneta mitään sanktioita. Me puhutaan teineille kunnioittavasti ja niin miten puhutaan kaikille muillekin ja sama toisinpäin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Luotto ja kunnioitus molempiin suuntiin.
Oon huomannut että niissä perheissä missä huudetaan lapsille ja annetaan rangaistuksia niin ne lapset pers#ilee eniten. Plus niiden joissa ei välitetä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Yhteydenpidon rajoittaminen on sallittua vain ääritapauksissa. Ei todellakaan arkisena keinona.
Hyvä huomio.
Tämä on jo pelkästään turvallisuuskysymys!
Tähän samaan suosittelen pohtimaan sitä ihmisten estämistä, tässä pilee suuria vaaran paikkoja.
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteessa teillä teinit haistattelee?
Mulla on 20v, 17v ja 15v lapset joista nuorin on tyttö. Eivät ole ikinä haistatelleet tai huutaneet meille vanhemmille. Toki ei kyllä takavarikoida puhelimiakaan eikä anneta mitään sanktioita. Me puhutaan teineille kunnioittavasti ja niin miten puhutaan kaikille muillekin ja sama toisinpäin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Luotto ja kunnioitus molempiin suuntiin.
Oon huomannut että niissä perheissä missä huudetaan lapsille ja annetaan rangaistuksia niin ne lapset pers#ilee eniten. Plus niiden joissa ei välitetä mistään.
Tein samaa mutta lapsi oli kunnioittamaton jolla mikään ei ollut koskaan hyvin. Näinkin voi olla mutta kyllä sillä omalla toiminnalla oli myönteistä kehittävää vaikutusta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Persoonallisuushäiriöt suljettu pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Silti voi valita ne sotansa.
Vierailija kirjoitti:
Sanktiot eivät ole suositeltu keino. Sanktioajattelun taustalla oleva behavioristinen kasvatusteoria on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Sanktion antaminen voi myös olla rikos, mikäli sanktiota annettaessa loukataan lapsen koskemattomuutta tai omaisuudensuojaa. Lastensuojelun perhetyö myös pääsääntöisesti kirjaa sanktiopohjaisen kasvatuksen kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin.
Sanktioiden antamisen ja muun kurinpidon sijasta lapsille suositellaan asettavan turvalliset rajat käytöksen juurisyihin puuttumalla. Keskeistä roolia tässä näyttelee lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen ja lapsen ja aikuisen välisen luottamussuhteen vahvistaminen positiivisin keinoin.
T: vakaope
Lastensuojelun perhetyö ei kirjaa mitään kasvatusvirheitä. Tavoite on auttaa perhettä asumaan ja elämään yhdessä. t: lasun sossu
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteessa teillä teinit haistattelee?
Mulla on 20v, 17v ja 15v lapset joista nuorin on tyttö. Eivät ole ikinä haistatelleet tai huutaneet meille vanhemmille. Toki ei kyllä takavarikoida puhelimiakaan eikä anneta mitään sanktioita. Me puhutaan teineille kunnioittavasti ja niin miten puhutaan kaikille muillekin ja sama toisinpäin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Luotto ja kunnioitus molempiin suuntiin.
Oon huomannut että niissä perheissä missä huudetaan lapsille ja annetaan rangaistuksia niin ne lapset pers#ilee eniten. Plus niiden joissa ei välitetä mistään.
Kovapäiset ja itsekkäät lapset eivät kunnioita sellaisia vanhempia jotka vaan keskustelevat. Sellaisten vanhempien yli on helppo kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Silti voi valita ne sotansa.
No todellakin, ei kuule tee mieli sotia kun muutenkin lapsi jo haastaa. Kuka tervepäinen nyt sotii huvikseen? Minä en ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Yhteydenpidon rajoittaminen on sallittua vain ääritapauksissa. Ei todellakaan arkisena keinona.
Päätökselle tulee olla kirjatut ja todennetut perusteet.
Tulee ja tulee, mutta tuskinpa on. Ja sitten on "häirikköteinin" sana työntekijän sanaa vastaan, niin arvaapa kumpaa kuunnellaan?
No sitten on ko. laitos valviran ojennettavana. Onhan näitä ollut ja ojennetuista 100% yksityisiä laitoksia, kun henkilöstö ja esihenkilöt on mitä halvimmalla duuniin otetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Jatkuva jankutus ilman kykyä saada lapselta luuloja pois on myrkkyä auktoriteetille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteessa teillä teinit haistattelee?
Mulla on 20v, 17v ja 15v lapset joista nuorin on tyttö. Eivät ole ikinä haistatelleet tai huutaneet meille vanhemmille. Toki ei kyllä takavarikoida puhelimiakaan eikä anneta mitään sanktioita. Me puhutaan teineille kunnioittavasti ja niin miten puhutaan kaikille muillekin ja sama toisinpäin. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Luotto ja kunnioitus molempiin suuntiin.
Oon huomannut että niissä perheissä missä huudetaan lapsille ja annetaan rangaistuksia niin ne lapset pers#ilee eniten. Plus niiden joissa ei välitetä mistään.
Kovapäiset ja itsekkäät lapset eivät kunnioita sellaisia vanhempia jotka vaan keskustelevat. Sellaisten vanhempien yli on helppo kävellä.
Tämä nyt juuri.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sanktioita käyttää jos haluaa mutta varsinkaan teineillä ne harvoin toimivat. Nostattavat vain lisää uhmaa ja tottelemattomuutta. Rauhallinen ja teiniäkin ymmärtävä keskustelu toimii lähes aina paremmin. Sitä ei kuitenkaan pidä käydä silloin kun tunteet käyvät kuumina molemmin puolin vaan vasta tilanteen hieman rauhoituttua.
T. kahden teinin äiti
Tämä toimii parhaiten, mutta ei ole nykyisin oikein muotia. Kovat otteet ovat nyt muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai puhelimen voi ottaa pois tarvittaessa. Sosiaalityöntekijätkin ottaa niitä pois laitosnuorilta tai rajoittavat käyttöä.
Yhteydenpidon rajoittaminen on sallittua vain ääritapauksissa. Ei todellakaan arkisena keinona.
Päätökselle tulee olla kirjatut ja todennetut perusteet.
Tulee ja tulee, mutta tuskinpa on. Ja sitten on "häirikköteinin" sana työntekijän sanaa vastaan, niin arvaapa kumpaa kuunnellaan?
No sitten on ko. laitos valviran ojennettavana. Onhan näitä ollut ja ojennetuista 100% yksityisiä laitoksia, kun henkilöstö ja esihenkilöt on mitä halvimmalla duuniin otetaan.
Valvira sanoo soosoo ja sama meno jatkuu. Ja nämä vain, mille sanotaan edes se soosoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän nipotat sitä vähemmän sinulla on arvokkuutta lapsen silmissä. Kun jotain näkee paljon siihen turtuu ja se ei jaksa enää kiinnostaa.
Joillekin lapsille joutuu taas sanomaan paljon eikä sekään ole mukavaa. Tässä tulee kyllä sama turhautuminen mutta molemmin puolin.
Jatkuva jankutus ilman kykyä saada lapselta luuloja pois on myrkkyä auktoriteetille.
No jos on tervepäinen auktoriteetti niin ei tarvitse loukkaantua kaikesta ja tietää oman tehtävänsä huoltajana. Meitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Sanktiot eivät ole suositeltu keino. Sanktioajattelun taustalla oleva behavioristinen kasvatusteoria on kumottu jo vuosikymmeniä sitten. Sanktion antaminen voi myös olla rikos, mikäli sanktiota annettaessa loukataan lapsen koskemattomuutta tai omaisuudensuojaa. Lastensuojelun perhetyö myös pääsääntöisesti kirjaa sanktiopohjaisen kasvatuksen kasvatusvirheeksi lapsen tietoihin.
Sanktioiden antamisen ja muun kurinpidon sijasta lapsille suositellaan asettavan turvalliset rajat käytöksen juurisyihin puuttumalla. Keskeistä roolia tässä näyttelee lapsen sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen ja lapsen ja aikuisen välisen luottamussuhteen vahvistaminen positiivisin keinoin.
T: vakaope
Tämä on naurettavaa sanan helinää. Sinähän voisit antaa konkreettiset ehdotukset AP:n ongelmiin kun puhuminen ja keskustelu ei ole auttanut.
Eivät ne siellä perheneuvolassa jaa sen kummallisempia vinkkejä.
Suosittelen itse sitä keskustelua.
Kartan rangaistuksia mutta järkevissä kohdissahan ne ovat ihan hyvästä.