Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten mahdollista että ihmisellä on ollut hyvä lapsuus vaikka periaatteessa ei ollut?
23.08.2024 |
Hän syntyi vanhemmille joilla oli ongelmia, esimerkiksi isällä päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Isä kuoli kun lapsi oli 1-2v. Sen jälkeen äidillä oli ongelmia mielenterveyden kanssa. Äiti kuoli kun lapsi oli eskarissa.
Tämä lapsi on aina ollut tyytyväinen lapsi joka luottaa ihmisiin ja itse hän ei koe lapsuuttaan kauheaksi tai ankeaksi, vaan hänen mielestään hänellä oli hyvä lapsuus.
Onko tuossa traumaa taustalla vai mitä
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin niin kuten edellä on sanottu. Ei ole väliä miten asiat oikeasti on, vaan miten uskoo niiden olevan. Onnellisen elämän salaisuus.
No jos hänellä on ollut hyvä lapsuus uuden perheen kanssa. Itse en muista juuri mitään ennen eskaria. Jos äiti on saanut ekan vuoden aikana hoidettua turvallisen kiintymyksen vauvaan, niin miksi ihmeessä ei voisi orpokin lapsi olla tyytyväinen elämäänsä.
Taidat nyt yrittää tuputtaa oli traumojasi johonkin, missä niitä ei ole.
No ehkä hänellä on ollut hyvä lapsuus? Ei ongelmat aina tarkoita automaattisesti että lapsi olisi heitteillä tai että lasta ei hoidettaisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No
Ihmisten aivokemia on tästä riippumaton. Toiset tarvisevat serotoniini-lisää masennukseen vaikka täydellinen elämä.
Hänellä aivokemia toimii 👍
Terve ihminen on iloinen
Vierailija kirjoitti:
No jos hänellä on ollut hyvä lapsuus uuden perheen kanssa. Itse en muista juuri mitään ennen eskaria. Jos äiti on saanut ekan vuoden aikana hoidettua turvallisen kiintymyksen vauvaan, niin miksi ihmeessä ei voisi orpokin lapsi olla tyytyväinen elämäänsä.
Taidat nyt yrittää tuputtaa oli traumojasi johonkin, missä niitä ei ole.
Nimenomaan, vaikuttaa siltä että tällä lapsella on ollut se perusturvallisuus kunnossa ja hänellä on ollut hyvä ja turvallinen kiintymyssuhde. Se oikeasti merkitsee tosi paljon, luo pohjan elämälle, ja sille pohjalle on ollut hyvä rakentaa.1-2v ei todennäköisesti muista isänsä kuolemaa eikä se ole ollut hänelle samanlainen kokemus kuin vaikka 11- tai 12- vuotiaille olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla defenssi. Terve mieli ei myöskään eläydy kovin vahvasti menneisiin tapahtumiin
Valitettavasti osatotuus on kuitenkin myös se, että aika monen perhe-elämä on traumatisoivaa ja vanhempien kuolema saattaa vapauttaa monelta draamalta ja stressiltä, riippuen tietysti sitten siitä että missä kasvaa
No jos lapsella on ollut turvaa, syliä, rakkautta , ruokaa , vaatteet ym. perustarpeet kunnossa siitä huolimatta vaikka vanhempi on juonut, niin en näe ongelmaa. Ei alkoholin käyttö automaattisesti tarkoita sitä, että jättää lapsen heitteille. Myös mt- ongelmia on todella monella ja silti ne hoitaa lapsensa. Ei pidä yleistää.
Ei se pelkkä alkoholin juominen tee kenestäkään huonoa hoitajaa. Vaan se miten käyttäytyy silloin. Eikä sitä lasta kiinnosta ,onko isi tai äiti ottanut kaljan vai kahvin, jos saa kaiken sen mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulee mieleen mun ensimmäinen psykoterapia käynti. "Millainen sun lapsuus oli?" "En mä tiedä, ihan normaali hyvä." Sitten puolen tunnin tarkempi keskustelu lapsuudesta. Siitä kuinka isä heitti äidin kännissä lasipöytää päin ja pöytä hajosi. Siitä etten kehdannut tuoda vanhempien riitelyn takia kavereita yöksi kotiin, siitä, että selvisin yksin enkä tarvinnut muita (koska mun oli pakko oppia pärjäämään yksin) jne. Jossain kohtaa tajusin mitä just olin puhunut: "..Ei se tainnutkaan olla niin hyvä tai normaali.." "Niin *nimi*.. se on ainoa normaali mitä sinä tiedät.."
Mulla on aivan ihana välittävä terapeutti <3 hän on avannut mun silmiä siitä, että mä en oo vaan viallinen ongelmatapaus vaan mun kokemukset on jättänyt jälkiä ja niitä voidaan työstää yhdessä, jotta mun elämä sujuis jatkossa paremmin.
Eli apn tapauksen kohdalla väitän, että jotain traumaa on varmasti taustalle syntynyt, mutta ei lapsi tunnista onko lapsuus hyvä vai ei, koska sen lapsuus on ainoa lapsuus jonka lapsi tietää.
Ai että jos ei ole näkyvästi traumatisoitunut, niin silti on varmasti jotenkin, ihan kuin ei olisi mahdollista että ei olisi traumoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ollut hyvä lapsuus vaikka monen mielestä ei ollut. Ihmiset kauhistelivat kun ei ollut isää eikä äitiä mutta minulla oli mummo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee mieleen mun ensimmäinen psykoterapia käynti. "Millainen sun lapsuus oli?" "En mä tiedä, ihan normaali hyvä." Sitten puolen tunnin tarkempi keskustelu lapsuudesta. Siitä kuinka isä heitti äidin kännissä lasipöytää päin ja pöytä hajosi. Siitä etten kehdannut tuoda vanhempien riitelyn takia kavereita yöksi kotiin, siitä, että selvisin yksin enkä tarvinnut muita (koska mun oli pakko oppia pärjäämään yksin) jne. Jossain kohtaa tajusin mitä just olin puhunut: "..Ei se tainnutkaan olla niin hyvä tai normaali.." "Niin *nimi*.. se on ainoa normaali mitä sinä tiedät.."
Mulla on aivan ihana välittävä terapeutti <3 hän on avannut mun silmiä siitä, että mä en oo vaan viallinen ongelmatapaus vaan mun kokemukset on jättänyt jälkiä ja niitä voidaan työstää yhdessä, jotta mun elämä sujuis jatkossa paremmin.
Eli apn tapauksen kohdalla väitän, että jotain traumaa on varmasti taustalle syntynyt, mutta
Miksi olisi jotain traumaa?
Vierailija kirjoitti:
Juurikin niin kuten edellä on sanottu. Ei ole väliä miten asiat oikeasti on, vaan miten uskoo niiden olevan. Onnellisen elämän salaisuus.
Ei se oo ihan noin yksinkertaista, koska traumoja ei aina tiedosta vaan usein ne näkyy käytös, tunne tai elämänhallinta ongelmina joita näitä kokeva ei vaan ymmärrä koska ei tiedosta traumataustaa mistä niitä kumpuaa.
Se on vähän niinku, et kyllä se elefantti on edelleen huoneessa vaikka sen jollain peittäisikin.
Hänellä on ilmeisesti ollut turvallisia aikuisia lähellään. Ja niinhän se menee, että aina on joitakin, jotka syntyvät hyvin vaikeisiin olosuhteisiin mutta jotenkin kasvavat suoraan. Ja toisinpäin. Osa ihmisistä kääntyy kohtia valoa ja osa näkee kaikki varjot.
Mutta tietenkin vaikka alkoholistiperheessä voi olla aitoa rakkautta ja ns hyvässä perheessä pahan luokan tunnekylmyyttä. Että ei sitä koko tilannetta tiedä muut.
Voinut olla isovanhemmat rakastavia ja muut läheiset. Menetyksiä on kaikilla monenlaisia. Myös kiusatuksi voi tulla asuin alueella ja kouluissa. Ei perheessä tarvitse vikaa olla. Ja aikuiset riitelee useimmin joko rahasta tai mustasukkaisuudesta eikä se liity lapsiin. Lapset tulee usein tielle kun aikuiset tekee työtä hoitaa asioita. Työssä käynti on raskasta erityisesti vuorotyötä tekevillä. Aikuiset ei saa nukkua päivällä jos on lapsia ja yövuoro takana tai edessä. Usein isovanhemmat hoitaa lapsia. Lapsi pärjää paremmin elämässä kun oppii tekemään itse asioita.
Eihän kuollut ole hyljännyt lastaan vaan kuollut. Kuolema aiheuttaa surua mutta ei hylkäämistä.
Alue: Aihe vapaa
Asiat on niin kuin ne koetaan