Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.
Ja osoitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikin osto sujui niin, että mentiin levykauppaan selailemaan loputtomasti vinyylilevyhyllyjä. Se oli kivaa puuhaa ja kannet olivat kauniita ja mieleenpainuvia. Kaupassa soi trendikäs musiikki ja myyjät oli cooleja. Uusilta levyiltä oli ehkä kuullut radiosta jokusen biisin, mutta oli juhlaa kuunnella sitten ostamisen jälkeen koko albumi, joka muodosti selkeän taiteellisen kokonaisuuden.
Iltapäivälehdet ilmestyivät R-kioskille tosiaan vasta iltapäivällä.
Paljaaksi ajeltu alapää alkoi yleistyä kokemukseni mukaan naisilla vasta 2000-luvun alkuvuosina. Sitä ennen kun vaikka baarista kantoi jonkun random-eukon kämpille, haarojen välissä oli kunnon karvainen römpsä. Kaipaan näitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Paljaaksi ajeltu alapää alkoi yleistyä kokemukseni mukaan naisilla vasta 2000-luvun alkuvuosina. Sitä ennen kun vaikka baarista kantoi jonkun random-eukon kämpille, haarojen välissä oli kunnon karvainen römpsä. Kaipaan näitä aikoja.
Miten tämä liittyy nettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljaaksi ajeltu alapää alkoi yleistyä kokemukseni mukaan naisilla vasta 2000-luvun alkuvuosina. Sitä ennen kun vaikka baarista kantoi jonkun random-eukon kämpille, haarojen välissä oli kunnon karvainen römpsä. Kaipaan näitä aikoja.
Miten tämä liittyy nettiin?
No onhan siinä selkeä syy-yhteys netin kuvista saatuun malliin.
"Joo ja pankki ilmoittaa nykyään valitamme häiriöstä pankkipalvelut ei pelaa klo 9.00 ja 16.00 välisenä aikana,fyysinen pankki ja henkilökunta ei koskaa mennyt häiriötilaan."
Saattoivat edelleen mennä "häiriötilaan" - tämä tieto vaan ei yleensä tullut ns vapaaseen jakeluun. Toisaalta pankki on nykyään auki 24/7 - onko tuo hyvä vai huono asia, taitaa olla mielipidekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut naamakirjaa tiktokkia ym, tindereitä ihmiset eivät repineet raivoissaan hiuksia ,ennen piti sanoa päin naamaa asiat ,se oli melkoinen jarru puhua vastapelurille paskaa jos ei halunnut luuvitosta ääntäkohti.Nykyään anonyymi kiusaaminen netin kautta on helppoa.
Kyllä huhumylly pyöri ennenkin, laitettiin perättömiä huhuja kiertämään.
Kyllä, mutta levisivät huomattavasti hitaammin.
"Niin , itse joutuu tekemään kaiken työn ja vielä iloisesti maksaa siitä."
Ja pankki kutsuu sitä "palveluksi"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulinpa metsäalan puunostajaksi 1988. Ei ollut kännykkää, ei internettiä, ainoastaan puhelinluettelo. Sen verran kehittynyt puhelin kuitenkin oli , että siinä oli näppäimet, ei tarvinnut 'kiertoliittymällä' numeroita valita. Eipä saanut kyllä työnantajakaan päivän aikana kiinni.
Vanhemmat ei yhtään tienneet, missä me junnuna 60- ja 70-luvuilla pyörittiin. Eikä heillä ollut mitään keinoa saada meihin yhteyttä silloin kun oltiin omilla teillämme. Alkoivat huolestumaan vasta, jos ei oltu nukkuma-aikaan kotona. Tai ruoka-aika oli yksi virstanpylvät, siitä ei sopinut luistaa.
Samoin sitten teininä interrail-reissut. Kotona ei tiedetty yhtään, missä päin Eurooppaa mentiin. Joku postikortti ehkä tuli laitettua, ja muistan kerran Roomasta puhelinkopista kolikkopuhelimesta soittaneeni kotiin että hengissä ollaan. Niin ja interraililla oli mukana joku Euroopan juna-aikataulut -kirja, jossa oli ainakin tärkeimmät yhteydet. Ja sitten rautatieasemilla selviteltiin, että koska täältä pääsee ja minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä kirjastossa oli kirjan takataskussa lainakuitti, johon kirjoitettiin oma nimi, osoite ja HENKILÖTUNNUS (!!!). Kukaan ei tarkastanut tietoja, asiakkaisiin luotettiin. Ja kun kirja palautui lainasta, lainakuitti edellisten lainaajien tiedoilla laitettiin takaisin kirjan takataskuun ja seuraava lainaaja kirjoitti tietonsa seuraavalle tyhjälle riville... Voi aikoja, voi tapoja. Tämä tuntuu monellakin tavalla muinaiselta ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.
Tulipa nostalginen olo. Ja se kirjaston kortisto, mistä pystyi katsomaan mitä kirjoja kirjastossa oli. Sellainen laatikosto, jossa oli paljon pieniä laatikoita ja niissä kortti jokaisesta kirjasta. 😍
"Jos vhs videolaite ei ole ihan säädöissään, ja jos nauharadan ohjurit on likaisia, alkaa se murjoa nauhaa ajan mittaan. Kunnossa oleva laite ei venyttele tai muutenkaan murjo nauhaa, esim. itsellä on vm. 2003 vhs nauhuri ja aikalaisiaan nauhoja katsottu sillä varmaan kymmeniäkin kertoja, ja kuva on vieläkin ihan hyvä, kuva ei hypi eikä ole häiriöraitoja tms. 80-luvun nauhurit oli hyvin monimutkaisia, ja herkempiä säätöjen muuttumiselle tms.. Nämä viimeiset nauhurit on paljon yksinkertaisempia ja toimintavarmempia. Sen huomaa jo painosta, vanha nauhuri painaa "tonnin", ja uudemmat on selvästi kevyempiä, sisuskaluissa vanhassa on isoja piirikortteja tungettu koko laatikko täyteen, uudemmassa on vain yksi piirikortti kotelon pohjalla, virtalähde ja tv modulaattori usein pystyssä kotelon sivulla."
Ota huomioon, että sekä nauhureita että kasetteja oli montaa laatua. Ne halvimmat oli halpoja ihan syystäkin. Laadukkaammat kyllä toimivat vuosia. Toisaalta itsekin opin puhdistamaan vhs-nauhurin lukupäät sun muut. Varsinkin jotkut vuokraaminen suosituimmat leffat olivat niin huonossa kunnossa (ja likaisia) että tuli tarpeeseen. DVD:n myötä siirryin kokonaan pois nauhureita. Läjä vanhoja leffoja kyllä löytyy kasetteina. Edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli Philipisin V2000-videot kasarin alussa. Käännettävä kasetti. Laajasalon ostarin vuokraamossa oli Bondit tarjolla VHS, V2000 sekä Beta-versioina. Mutsin uudella miehellä oli Betat, meillä V2000 ja kaverilla VHS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljaaksi ajeltu alapää alkoi yleistyä kokemukseni mukaan naisilla vasta 2000-luvun alkuvuosina. Sitä ennen kun vaikka baarista kantoi jonkun random-eukon kämpille, haarojen välissä oli kunnon karvainen römpsä. Kaipaan näitä aikoja.
Miten tämä liittyy nettiin?
No ehkä siten, että tämähän oli aikaa ennen nettiä :D
Kasarilla ja ysärillä voi vuokrata myös pelejä ja pelikoneen vuokraamosta. Nintendo taisi olla se laite ja meidän suosikki peli oli Mario Bros. Myös VHS-nauhureita pystyi vuokraamaan samalla kun vuokrasi leffoja. Ei tarttenut olla omaa laitetta. Oli juhlaa kun sai käydä viikonloppuna hakemassa irtokarkkeja ja leffoja tai pelejä.
Olin 80-luvun alussa kesätöissä Linnanmäellä. Palkka maksettiin kerran viikossa käteisellä. Kuoressa oli paperisia markan seteleitä, sileitä kuin mitkäkin, koska ei niitä enää muuten ollut liikkeellä, vaikka olivat toki yhä laillisia maksuvälineitä. Tuli käytettyä ne Lintsillä kun menin tauolle. Ei niitä oikein kehdannut muualla käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.
Ja osoitteet.
Näki myös ketkä oli eronneet, kun Maija ja Matti Meikäläisellä olikin tänä vuonna eri osoitteet ja eri puhelinnumero.
Speden sketsistä: Hyvä juttu tollanen automaatti, kun akat pankissa ei kattele kummasti, kun käy kuudetta kertaa samana päivänä nostamassa rahaa.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ainakin lukioon päässeiden nimet julkaistiin koulun seinällä ja siellä piti käydä katsomassa onko päässyt. Samoin opiskeluaikana tenttien arvosanat tuli julkisesti koulun ilmoitustaululle.