Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista linkeistä saa lisää tietoa Oliver Thomasin / Larchin / Lerchin katoamisesta.
Kun täytyi tehdä kouluun esitelmä, avasin joko kotona Spectrumin tietosanakirjan tai poljin 5 km kirjastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.
Tämä on itselle varmaan ihan vaikein käsittää, miten ihmiset ovat löytäneet perille yhtään mihinkään. En itse meinaa löytää aina navigaattorinkaan avulla perille.
No eihän sitä varmasti aina löydettykään. Piti pysähtyä lukemaan karttaa tarkemmin (jos yksin liikkeellä) taikka sitten ajella edestakaisin, kun oli katsottu karttaa väärin. Neuvoa kysymään huoltoasemalta tai muusta reitin varrella olevasta paikasta. Aikaa meni enemmän näihin siirtymiin, kun ei ollut navigaattoria raksuttamassa heti uutta reittiehdotusta. Kaikkeen ylipäätään meni paljon enemmän aikaa kuin nykyään ja se oli ihan ok. Tietysti joskus vähän turhauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun täytyi tehdä kouluun esitelmä, avasin joko kotona Spectrumin tietosanakirjan tai poljin 5 km kirjastolle.
Kuulostaa tutulta :D Aiheesta riippuen myös Zoo-tietosanakirjasarjan avaaminen saattoi auttaa. Meillä oli kotona sekä Spectrum että Zoo. Siinä oli kymmeniä kiloja painavaa asiaa.
Juu, se Zoo oli myös meillä. Eläinaiheisiin esitelmiin löytyi tietoa laidast alaitaan. Kummituseläimet ja muut:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako kukaan näitä YLE:n radiokuulutuksia:
"Herra ja Rouva Ralph Zimmermann, jossain päin matkalla Suomessa. Teitä pyydetään ottamaan yhteyttä kotiinne Müncheniin, Länsi-Saksaan. Herra ja rouva...."
Autolla matkanneita ei saanut kiinni muutoin kuin radion kuulutuksilla. Jotain tärkeää oli kotimaassa tapahtunut, että matkailija piti saada puhelimella kiinni. En nyt muista oliko ne myös etsityn henkilön omalla äidinkielellä?
Silloin muistettiin puhelinnumerot ulkoa ja juorut kuultiin naapurin rouvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parkkimaksu oli helppo hoitaa. Pistit vain kolikoita automaattiin ja sait lipun, minkä pistit tuulilasiin.
Miten asia on muuttunut? Itse pistän edelleen kolikoita automaattiin ja saan lipun.
Ördög kirjoitti:
Noista linkeistä saa lisää tietoa Oliver Thomasin / Larchin / Lerchin katoamisesta.
Kuka on Thomas Lerssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten.
Kyllä NETTI oli jo 80-luvun puolivälissä. on ollut jo 60-luvulla. Se että SINÄ et sitä vielä silloin käyttänyt ei tarkoita ettei sitä olisi ollut olemassa.
INTERNET nykymuodossaan kaiken kansan käyttöön tuli vasta 90-luvulla.Vain hyvin harvoilla oli laitteet, taidot ja yhteydet sen käyttöön aikaisemmin. Silloin asiat hoidettiin puhumalla ja kirjoittamalla. Oikein vanhaan aikaan kuvakirjoituksella ja laulamalla.
Vasta reilusti 2000 luvun puolella netissä alkoi ylipäätään olemaan mitään. T: altavistaaja
Tästä olen eri mieltä. Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. Muutin opiskelemaan Helsinkiin ysärillä ja nettiin menin ensi kertaa vuonna 1995 tai 1996. Yllättävän paljon oman pikkupaikkakuntani urheilutuloksiakin jo oli netissä. Ja löysin tietoa tosi monesta lukiokaveristani, en googlettamalla vaan altavistaamalla.
Netissä oli yllättävän paljon tietoa jo 90-luvulla.
Muuten vain soittelu ja yhteydenpito. Nykyään pitäisi olla aina jotain asiaa, ja mieluiten virallisen ja sotilaallisen tärkeää asiaa. Tuntuu vähän siltä, että nykyään pidetään outona häiritsijänä, jos soittelee ihan niitä näitä puhuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70- luvulla kun matkailimme autolla Euroopassa vanhemmat varasivat hotellihuoneet kirjeitse ja varmistivat varaukset myöhemmin soittamalla lankapuhelimella. Saksassa ja Italiassa toimi hyvin mutta kerran Ranskassa jouduimme lähtemään yön selkään koska vanhemmat eivät olleet tehneet varmistussoittoa koska kumpikaan heistä ei osannut ranskaa. He olivat käyttäneet sanakirjaa kun olivat varanneet huoneen kirjeitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita eikä niitä ollut juuri kellään.
Mutta kopioivat C-kasettisoittimet kahdella kasettipesällä oli miltei kaikilla.
Junnuille tiedoksi: C-kasetit olivat pieniä, kämmenelle mahtuvia kasetteja, joissa oli musiikkia ja niitä kuunneltiin auton kasettisoittimessa tai kasettisoittimissa kotona, monet toimivat verkkovirran lisäksi myös pattereilla, eli pystyit ottaa rannalle kasettisoittimen mukaan.
VHS-kasetit olivat isoja "videoita", joissa oli leffat ja niitä katsottiin telkkarista.
Sittemmin CD:t tuli C-kasettien tilalle ja DVD:t VHS-kasettien tilalle.
Jonnet ei muista Betavideoita ja Minidiscejä
Olen syntynyt 80-luvulla, enkä ole ikinä tainnut nähdäkään Betaa. Eli mainitsemasi "jonnet" lähestyvät keski-ikää...
Vierailija kirjoitti:
Muoltiin postimerkkejä ja liimattiin ne kirjeeseen.
Olisipa tästä päästy jo eroon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevat TV-ohjelmat piti katsoa lehdestä. Monet tilasivat Katso-lehden, jossa oli koko viikon ohjelmat. Ei ollut ohjelmaopasta eikä suoratoistoa.
Katso-lehdessä oli myös viivakoodeja. Niiden avulla pystyi nopeasti ajastamaan VHS-nauhurin tallentamaan halutun ohjelman.
Noiden piti muuten toimia niin, että ottavat huomioon, mikäli ohjelma on myöhässä tms. Hitot ne mitään tuollaista tehneet. Nauhoitus meni aina päin seiniä.
"Suomi oli vielä niin sisäänpäinkääntynyt ja herrapelkoinen, että kun ulkomaillakin asunut, koulutettu Rauni-Leena Luukanen alkoi höpötellä ufo-juttujaan, ei niitä varmaan uskallettu julkisesti hirveästi kyseenalaistaa, kun kyseinen rouva oli kuitenkin jotenkin hieno kosmopoliitti. Toinen huru oli Juhan af Grann. Hänellä taisi olla oma ohjelmakin iltayön myöhäisinä tunteina jollain uudella kanavalla 90-luvun alussa.
Aikansa tärkeää kulttuurihistoriaa tuokin. (Eivätkä kaikki Luukanen-Kilden salaliittoteoreettiset näkemykset kovin kaukana todellisuudesta ole.)"
Tuon Juhan af Grannin ohjelmat kyllä olivat puhdasta roskaa. Kerran erehdyin yhtä jaksoa katsomaan. Taisin jaksaa minuutin tai kaksi, ennen kuin oli pakko vaihtaa kanavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.
Eikös siinä ollut yleensä perheen miehen nimellä vain puhelinnumero? Muistelen, että meidän numero olisi ollut vain isän nimellä, ei äidin? Voi olla että olen väärässä, mut vaikuttaa kauhealta nykypäivän näkökulmasta jos näin oli. Mies tietysti perheen pää, jonka nimellä vain perheen numero luettelossaHyh.
Kyllä ne aika usein oli molempien nimellä, esim.Virtanen Pekka ja Pirkko. Lasten nimiä ei ollut. Lisämaksun maksamalla sai lisärivejä, mutta ei sitä muistaakseni usein käytetty tavallisissa perheissä.
Muistatteko kun jossain vaiheessa, oisko ysärillä, painettiin ja tungettiin postiluukuista kahdet luettelot (kilpailevat yhtiöt ehkä Eniro ja joku). Se oli raivostuttavaa. Ja mitä tuhlausta!
https://the-avocado.org/2022/03/29/history-thread-three-missing-olivers/