Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi kiusaa, mitä teet?
25.03.2025 |
Mitä teet, jos koulusta rehtori tai luokanvalvoja ottaa yhteyttä, tai wilmaan tulee merkintä, että lapsesi on lyönyt toista lasta? Tai lapsesi on nimitellyt, haukkunut, töninyt, ollut porukassa mukana piilottamassa yhden tavaroita? Haukkunut vammaiseksi, vajaaksi, idiootiksi? Miten toimit? Tai toisen lapsen vanhempi ottaa yhteyttä, että lapsesi löi, miten vastaat?
Eikö normaalijärjellä ajateltuna vähintäänkin anteeksipyyntö ole paikallaan?
Olen täysin järkyttynyt, että useista kerroista vain yhden kerran eräs äiti otti itse yhteyttä ja pyysi anteeksi lapsensa käytöstä ja vakuutti että asiaan puututaan kotona. Yhden kerran. Yksittäisiä kertoja on ollut varmaan kymmeniä, tässä kymmenen vuoden aikana.
Millaista esimerkkiä opetat lapsellesi? Toista saa haukkua, naureskella, vaikka lyödäkin, jos se toinen on jo valmiiksi luokan "pelle", luokan "kohde"? Millä perustelette sen, ettei tässä kohtaa tarvitse lastanne kasvattaa tavoille?
Edes poliisin puuttuminen asiaan ei lopeta kiusaamista. Pahimmat vanhemmat vähättelevät asiaa jopa poliisille. Puolustelevat lastaan. He opettavat lapsilleen, siinä virkavallan edessä, että vähän saa perseilläkin. Ei ole väliä muilla ihmisillä ja heidän koskemattomuudellaan.
Kiusaaminen on sittenkin aikuisten mielestä ok ja sallittua?
Vai onko se väärin vasta sitten, jos sinun lapsesi onkin se kohde?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla aiemmin väitti, että lasta pitää rangaista heti kuuntelematta oman lapsen kokemusta tilanteesta. Näin en kyllä tee, vaan aina pitää ensin kuulla kummankin osapuolen kertomus tilanteesta ja mahdollisia todistajia. Omat lapseni ovat kyllä rehellisiä ja uskaltavat kertoa myös omat virheensä. Meillä lapsi esim. tinttasi kerran "kaveriaan" nyrkillä, mutta suoraan sanottuna hän teki sen pitkäaikaisen kiusaamisen seurauksena. Hänen tavaroitaan varastettiin, vaatteita piiloteltiin, heitettiin lattialle, syytettiin teoista joita hän ei ollut tehnyt esim. kiusaaja heitti roskia lattialle ja valehteli opettajalle, että lapseni heitti. Häntä tukistettiin, raavittiin. Silloin sanoin lapselleni, että hän teki ihan oikein, kun puolusti itseään. Anteeksi emme pyytele.
Naapurin poika tuli kerran ovelle kertomaan, että minun 9v poikani oli kiusannut häntä.
Näin ja kuulin aiemmin tilanteen. Naapurin (minun poikaani isompi) poika oli härnännyt poikaani pitkään ja oma poikani hermostui siitä.
Kerroin että näin tilanteen ja kuulin kuka härnäsi ensin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole tarttenut miettiä asiaa. Mutta entisenä kiusaajana sanoisin, että aikuisten (opettajat, rehtori, vanhemmat) pitäisi ymmärtää, että jotain on pahasti pielessä ja asiaan pitää puuttua ripeästi ja napakasti. Kiusaamisen pitää loppua heti. Sitten ruetaan miettimään, mikä siihen johti ja miten se ei toistu enää. Mut ois pitänyt viedä lääkäriin/psykiatrille.
No mikä sulla oli "vikana"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tu
Rauhoitu vähän.
On ihan selvää, että jos kaltaisesi raivotar soittaa ja alkaa syyttää lastani, en ryhdy välittömästi pyytelemään anteeksi. Enkä myöskään teilaamaan lastani.
Asia selvitetään. Sitten ryhdytään toimenpiteisiin.
Ihan sillä tavalla aikuiseen tapaan.
En ole soittanut kenellekään tai syyttänyt kenenkään lasta. Mutta tiedän vararehtorin soittaneen. Ja poliisin. Mites kun tällaiset tahot soittaa, pahoitteletko silloinkaan? Kun on jo kolmannen osapuolen näkemys, että lapsesi on nyt tehnyt tosi väärin?
Mun tämän hetkistä ärsyyntymistä et voi pitää syynä, että nämä kyseiset vanhemmat eivät mitenkään näytä välittävän lapsensa toiminnasta.
Lapselleni ei ole pahoiteltu asiaa. Poliisin luonakaan. Nämä eivät halunneet sovittelua joten anteeksipyyntöä tai elettäkään asian korjaamiseksi ei koskaan tullut.
Jos sinulla olisi rahtunenkaan empatiakykyä, et holhoaisi siellä "rauhoitu, raivotar" vaan samaisessa tilanteessa saattaisit itsekin turhautua. Mutta ilmeisesti tietty ihmistyyppi ei oikeasti välitä, ei ennen kuin oman lapsen kohdalle sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tu
Rahallisestikin? Vanhemmat eivät ole vastuussa lastensa aiheuttamista vahingoista, vaikka nämä olisivat alle 18-vuotiaita. Suomessa vahingonkorvausvastuulle ei ole alaikärajaa ja siten lapsetkin ovat vahingonkorvausvelvollisia.
Käytännössä se ei mene noin, sillä läheskään kaikkia vahinkoja ei käytetä oikeuden kautta. Satasen, parin sadan laskut menee kotiin, vanhemman nimellä.
Jos on tapahtunut esim että rikkoo ikkunan, lasku kaupungilta / koululta / vakuutusyhtiöltä menee yksinkertaisesti vanhemmalle. Eikä siitä vanhempi pyristele irti. Hän on vastuussa.
Itse voi toki yrittää nyhtää rahojaan lapseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Tämä selittää varsin hyvin sen, miksi kiusaajan vanhemmatkaan eivät välitä empatiakyvyttömän lapsensa tekosista.
Alapeukkuja tällaiset mielipiteet toki kerää, sillä omaansa nämä empatiakyvyttömät vanhemmat puolustaa silti.
***
Mietin välillä Koskelan teinisurmaa. Siinäkin oli kiusattu ja kiusaajat. Jo lapsuudesta asti tunteneet. Mitenhän oli yritetty kiusaamista lopettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli wilmaviesti että oli haukkunut toista oppilasta. Kiitin tiedosta ja sanoin puhuvani haukkujan kanssa. Pidettiin vakava keskustelu ja sen koommin ei kuulunut kiusaamisjuttuja. Perusluonteeltaan lapsi on sellainen että luulen tuon haukkumisen olleen lipsahdus.
Alan kiusaamaan sitä ja homma jatkuu niin pitkään kunnes lapsi ei enää kiusaa muita.