Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi kiusaa, mitä teet?
25.03.2025 |
Mitä teet, jos koulusta rehtori tai luokanvalvoja ottaa yhteyttä, tai wilmaan tulee merkintä, että lapsesi on lyönyt toista lasta? Tai lapsesi on nimitellyt, haukkunut, töninyt, ollut porukassa mukana piilottamassa yhden tavaroita? Haukkunut vammaiseksi, vajaaksi, idiootiksi? Miten toimit? Tai toisen lapsen vanhempi ottaa yhteyttä, että lapsesi löi, miten vastaat?
Eikö normaalijärjellä ajateltuna vähintäänkin anteeksipyyntö ole paikallaan?
Olen täysin järkyttynyt, että useista kerroista vain yhden kerran eräs äiti otti itse yhteyttä ja pyysi anteeksi lapsensa käytöstä ja vakuutti että asiaan puututaan kotona. Yhden kerran. Yksittäisiä kertoja on ollut varmaan kymmeniä, tässä kymmenen vuoden aikana.
Millaista esimerkkiä opetat lapsellesi? Toista saa haukkua, naureskella, vaikka lyödäkin, jos se toinen on jo valmiiksi luokan "pelle", luokan "kohde"? Millä perustelette sen, ettei tässä kohtaa tarvitse lastanne kasvattaa tavoille?
Edes poliisin puuttuminen asiaan ei lopeta kiusaamista. Pahimmat vanhemmat vähättelevät asiaa jopa poliisille. Puolustelevat lastaan. He opettavat lapsilleen, siinä virkavallan edessä, että vähän saa perseilläkin. Ei ole väliä muilla ihmisillä ja heidän koskemattomuudellaan.
Kiusaaminen on sittenkin aikuisten mielestä ok ja sallittua?
Vai onko se väärin vasta sitten, jos sinun lapsesi onkin se kohde?
Kommentit (49)
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tuollaista tönimistä ja lällättelyä harrastanut. Asian teki vähän vaikeaksi se, että olin itse todistanut, kuinka tämä kiusattu poika yhtä lailla kiusasi omaa poikaani - hyvin ilkeään sävyyn, houkutteli hänet tekemään jotakin tyhmää jne, näin ja kuulin kaiken, ja puutuinkin heti tilanteeseen.
Minusta tilanne ei ollut ihan mustavalkoinen. Itse ajattelin, että olisi vain parempi, jos lapset eivät olisi juuri tekemisissä keskenään, kun kerran leikit eivät sujuneet.
Tapahtumasta on jo vuosia, pojat ovat edelleen ihan ok väleissä, pyörivät välillä samassa kaveriporukassa. Eivät kuitenkaan missään tapauksessa ole mitään hyviä ystäviä, ovat aivan liian erilaisia perusluonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletko, että kertomalla tälle mitä saa tehdä ja mitä ei onelma buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka esim tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee ja ihminen kiusaa lajitoveriaan kekseliäästi missä tahansa vaikka tietään sen olevan väärin.
Jotkut tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että yhteiskunnan pitäisi onnistua takaamaan, ettei mitään pahaa koskaan tapahdu yhdellekään ihmiselle yhdenkään tietoisesti väärin toimivan ihmisen toimesta. Mistä he ovat saaneet sellaisen käsityksen, että maailmalta voi vaatia, ettei kukaan tee rikoksia?
Kertomalla mille? Onko sulla lapsia?
Vanhemmilla on vaikka mitä keinoja kasvattaa ne lapsensa niin, ettei perseillä. Tottakai teini-ikäinen voi tehdä virheitä ja tekeekin. Mutta silloin, KUN TEKEE VIRHEEN; vähintäänkin pyydetään anteeksi. OTETAAN VASTUU. Ja samalla opetetaan sille lapselle, että mikä tahansa ei ole sallittua. Otamme vastuun, sinä otat vastuun, siitä että sinä perseilit.
Älä sekoita keskusteluun "yhteiskuntaa ja ei saa tapahtua pahaa." On lopulta kyse ihan vain käytöstavoista, muiden ihmisten huomioonottamisesta. Ihan ruohonjuuritasosta, vanhempi-lapsi tasosta, ei yhteiskunnan rakenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko seurannut, kuinka täällä naiset kiusaavat toisiaan? Tottakai heidän lapsensa ovat koulukiusaajia ja ovat välinpitämätömiä lapsiensa kiusaamisista.
Naiset?? Naistenko syytä se tämäkin on?
No entäpä isät? Millaisia arvoja he opettavat, vai eikö heidän tarvitse kasvattaa ollenkaan?
Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia, ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Lapset viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa.
No miksi näin on? Miksi miehet halutaan päästää kasvatusvastuusta kuin koira veräjästä (ks ensimmäinen lainattu kommentti, "lapset kiusaavat koska nais
Edelleen ihmettelen myös minäkin miten miehet edeleen onnistuu "kouluttamaan" itselleen näitä kotipiikoja?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tuollaista tönimistä ja lällättelyä harrastanut. Asian teki vähän vaikeaksi se, että olin itse todistanut, kuinka tämä kiusattu poika yhtä lailla k
Näin tekee normaali äiti. Ensin selvitetään.
Ja miksi ap:n mielestä vanhempien pitää "vähintään" pyytää anteeksi? Vanhemmat eivät ole olleet koko tilanteessa paikalla. Kiusaamisesta on toisen lapsen ja hänen vanhempansa toisen käden kertomus.
Vanhempien tulee selvittää asia oman lapsen kanssa, ja puuttua siihen tarpeen mukaan ja tarvittavilla keinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletko, että kertomalla tälle mitä saa tehdä ja mitä ei onelma buffff vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka esim tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee ja ihminen kiusaa lajitoveriaan kekseliäästi missä tahansa vaikka tietään sen olevan väärin.
Jotkut tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että yhteiskunnan pitäisi onnistua takaamaan, ettei mitään pahaa koskaan tapahdu yhdellekään ihmiselle yhdenkään tietoisesti väärin toimivan ihmisen toimesta. Mistä he ovat saaneet sellaisen käsityksen, että maailmalta voi vaatia, ettei kukaan tee rikoksia?
Kertomalla mille? Onko sulla lapsia?
Vanhemmilla on vai
Koulutus ja instituutiot eivät olekaan onnistuneet, minkä vuoksi suomalaismiehet eivät ole kouliintuneet. Ja ovat edelleen sellaisia, alkukantaisia sovinistisia testosteronisäiliöitä. Tällä perusteella olisi sitten syytä olettaa, että ne eivät onnistu jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän Eetu tee sellaista. Tyhmä ope!
Tämä. Entisaikaan, jos opettajalta tulee lapsen käytöksestä moitteet, vanhemmat sanovat, että hyvä kun kerroit, annamme kotona kunnolla remmiä.
Nykyään vanhemmat hyökkäävät opettajaa vastaan, sillä eihän meidän nicojessicassa ole mitään vikaa.
Sinulla on kertomus siitä miten ennen lapsia kasvatettiin remmillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tuollaista tönimistä ja lällättelyä harrastanut. Asian teki vähän vaikeaksi se, että olin itse tod
Näin tekee normaali äiti. Ensin selvitetään.
Ja miksi ap:n mielestä vanhempien pitää "vähintään" pyytää anteeksi? Vanhemmat eivät ole olleet koko tilanteessa paikalla. Kiusaamisesta on toisen lapsen ja hänen vanhempansa toisen käden kertomus.
Vanhempien tulee selvittää asia oman lapsen kanssa, ja puuttua siihen tarpeen mukaan ja tarvittavilla keinoilla.
Jos sulle pitää selittää, miksi vanhempi pyytää anteeksi - niin lue vaikka lakia. Huoltaja on vastuussa alle 15-vuotiaan tekemisistä. Rahallisestikin. Tai mieti vaikka itse, meneenkö 9-vuotias itse pyytämään anteeksi? No ei mene. Siksi siihen tarvitaan myös vanhempi pyytämään anteeksi.
Vanhemmat on vastuussa lapsestaan vaikka eivät ole paikalla. Yhdessä lapsen kanssa otetaan vastuu tapahtuneesta.
***
Ja tämäpä kyllä kertoo kaiken, oikein ongelman ydin:
"Vanhempien tulee selvittää asia oman lapsen kanssa, ja puuttua siihen tarpeen mukaan ja tarvittavilla keinoilla."
- jos vanhempi tosiaan selvittää asiaa vain oman lapsensa kanssa, niin lopputuloshan on täysin selvä. Ei se lapsi kerro kuin oman näkökulmansa, joka sekin on vain yhden lapsen näkökulma. Asia selvitetään muiden aikuisten kanssa, ei vain oman lapsen kanssa. Voi pyhä jysäys oletko oikeasti noin naiivi, että juttelet vain oman lapsen kanssa ja KUN, ei jos vaan KUN oma lapsi vierittää syyn jonkun muun niskoille, olet tyytyväinen. Mun kultalapsi ei tee pahaa, se toinen lapsi kusettaa tyhmiä vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tuollaista tönimistä ja lällättelyä harrastanut.
Jos sulle pitää selittää, miksi vanhempi pyytää anteeksi - niin lue vaikka lakia. Huoltaja on vastuussa alle 15-vuotiaan tekemisistä. Rahallisestikin. Tai mieti vaikka itse, meneenkö 9-vuotias itse pyytämään anteeksi? No ei mene. Siksi siihen tarvitaan myös vanhempi pyytämään anteeksi.
Rahallisestikin? Vanhemmat eivät ole vastuussa lastensa aiheuttamista vahingoista, vaikka nämä olisivat alle 18-vuotiaita. Suomessa vahingonkorvausvastuulle ei ole alaikärajaa ja siten lapsetkin ovat vahingonkorvausvelvollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on soittanut aivan raivohulluna äiti, joka kertoi lapseni leikelleen hänen lapsensa uudet vaatteet koulussa riekaleiksi. Yritin keskustella, mikään ei ollut tälle hyvä. Äiti soitti rehtorille ja vaati toimenpiteitä. Täynnä raivoa.
Olin tietysti todella pahoillani. Minun oli toisaalta erittäin vaikeaa kuvitella, että miten tämä olisi käytännössä voinut tapahtua. Miten lapsi olisi saanut vaatteet käsiinsä ja päässyt niitä kenenkään estämättä leikkelemään kesken koulupäivän?
No, lopulta selvisi, että tämä toinen lapsi ei ollut pitänyt uusista vaatteistaan, ja oli itse silpunnut ne. Oli vain keksinyt syyttää toista, varmaankin tietäen, että oma äiti saa raivarin.
Kiusaamistahan tämä tosiaan oli. Toisen törkeää mustamaalaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tu
Rahallisestikin? Vanhemmat eivät ole vastuussa lastensa aiheuttamista vahingoista, vaikka nämä olisivat alle 18-vuotiaita. Suomessa vahingonkorvausvastuulle ei ole alaikärajaa ja siten lapsetkin ovat vahingonkorvausvelvollisia.
Olet väärässä.
Sattuneesta syystä juuri viime viikolla selvitin asiaa juristin kanssa. Lasku esim koulusta menee huoltajalle, jos alle 15-vuotias rikkoo jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Oletko seurannut, kuinka täällä naiset kiusaavat toisiaan? Tottakai heidän lapsensa ovat koulukiusaajia ja ovat välinpitämätömiä lapsiensa kiusaamisista.
Naiset?? Naistenko syytä se tämäkin on?
No entäpä isät? Millaisia arvoja he opettavat, vai eikö heidän tarvitse kasvattaa ollenkaan?
Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia, ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Lapset viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa.
Allu hyökkäs taas ketjuun. Jos pääsee naimisiin ja naisen pidettyä, niin muut pääsee syyllistämään häntä lasten ongelmista. Poikkeavan lapset oirehtii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yhtään sinänsä epäillyt, etteikö poikani olisi tuollaista tönimistä ja lällättelyä harrastanut.
Jos sulle pitää selittää, miksi vanhempi pyytää anteeksi - niin lue vaikka lakia. Huoltaja on vastuussa alle 15-vuotiaan tekemisistä. Rahallisestikin. Tai mieti vaikka itse, meneenkö 9-vuotias itse pyytämään anteeksi? No ei mene. Siksi siihen tarvitaan myös vanhempi pyytämään anteeksi.
Vanhemmat on vastuussa lapsestaan vaikka eivät ole paikalla. Yhdessä lapsen kanssa otetaan vastuu tapahtuneesta.
***
Ja tämäpä kyllä kertoo kaiken, oikein ongelman ydin:
"Vanhempien tulee selvittää asia oman lapsen kanssa, ja puuttua siihen tarpeen mukaan ja tarvittavilla keinoilla."
- jos vanhempi tosiaan selvittää asiaa vain oman lapsensa kanssa, niin lopputuloshan on täysin selvä. Ei se lapsi kerro kuin oman näkökulmansa, joka sekin on vain yhden lapsen näkökulma. Asia selvitetään muiden aikuisten kanssa, ei vain oman lapsen kanssa. Voi pyhä jysäys oletko oikeasti noin naiivi, että juttelet vain oman lapsen kanssa ja KUN, ei jos vaan KUN oma lapsi vierittää syyn jonkun muun niskoille, olet tyytyväinen. Mun kultalapsi ei tee pahaa, se toinen lapsi kusettaa tyhmiä vanhempiaan.
Rauhoitu vähän.
On ihan selvää, että jos kaltaisesi raivotar soittaa ja alkaa syyttää lastani, en ryhdy välittömästi pyytelemään anteeksi. Enkä myöskään teilaamaan lastani.
Asia selvitetään. Sitten ryhdytään toimenpiteisiin.
Ihan sillä tavalla aikuiseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut siinä tilanteessa, että sain täysin yllättäen naapurustossa asuvalta äidiltä illalla tekstiviestin, jossa kertoi minun poikani kiusanneen toistuvasti ja ilkeästi hänen poikaansa. Äiti kertoi olleensa yhteydessä myös kouluun ja opettajaan asiasta. Pojat kulkivat koulumatkat yhdessä ja olivat usein meillä koulun jälkeen. Pieniä alakoululaisia.
Asia tuli itselleni täysin yllätyksenä, olin ollut siinä käsityksessä, että lapset ovat kavereita keskenään. Olin tosi järkyttynyt, hyvä etten itkuun pillahtanut. En osannut oikein sanoa mitään. Vastasin tietysti selvittäväni asian lapseni kanssa. Myös opettaja oli minuun yhteydessä seuraavana päivänä ja sanoi puhuneensa ja selvittäneensä asian poikien välillä.
En yht
Olet väärässä.
Sattuneesta syystä juuri viime viikolla selvitin asiaa juristin kanssa. Lasku esim koulusta menee huoltajalle, jos alle 15-vuotias rikkoo jotain.
Kumpikin olette oikeassa...Vanhemmat saattavat joutua vastuuseen lastensa aiheuttamista vahingoista poikkeuksellisesti, mikäli edellytyksiä tälle löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Lapsi on lapsi. Hän ei ole vielä lähellekään valmis. Sekä empatia että itsesäätely ovat asioita, jotka kehittyvät ajan kanssa. Sekä perhe että muut ihmiset parhaimmillaan tukevat lapsen kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Lapsi on lapsi. Hän ei ole vielä lähellekään valmis. Sekä empatia että itsesäätely ovat asioi
Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, ja ne myös periytyvät eikä niitä paranneta, edes rakkaudella. Jo pienellä lapsellakin voi olla taipumusta tunnekylmyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Lapsi on lapsi. Hän ei ole vielä lähellekään valmis. Sekä empatia että itsesäätely ovat asioi
On kuitenkin tilanteita, joissa hyvyys ei auta. Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka lasta kasvattaisi kuinka hyvin, hän on aina yksilö ja omanlainen ihminen.
Kaikki kiusaaminen on otettava puheeksi, on keskusteltava lapsen kanssa ja perehdyttävä hänen hyvinvointiinsa.
Lisäksi on tietysti pyydettävä anteeksi pahoja tekoja ja selvitettävä asiat kuntoon.
Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Jos se tunnepalikka lähettää liian pieniä signaaleja, ei siinä hyvyys, jne auta.
Lapsi on lapsi. Hän ei ole vielä lähellekään
Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, ja ne myös periytyvät eikä niitä paranneta, edes rakkaudella. Jo pienellä lapsellakin voi olla taipumusta tunnekylmyyteen.
Naiset ne jaksaa aina vaan uskoa rakkauden parantavaan voimaan naiivilla tavalla.
Ja kaikki peukuttavat sitä, että annetaan omalle lapselle remmiä.
Mistäköhän niitä kiusaajia oikein kasvaa, kun omat vanhemmat ovat näin ymmärtäväisiä?🤔