Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka eivät edes harkitse parisuhdetta, kun oma ulkonäkö ei ole täydellinen?
23.03.2025 |
En kestäisi sitä ajatusta, että joku mies tyytyisi muhun paremman puutteessa ja samaan aikaan haaveilisi vaan upeista instakissoista ja katselisi kuola valuen kauniita naisia myös kadulla.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täydellinen on vähän jo liikaa, mutta joo, haluan parisuhteen vasta sitten, kun näytän paremmalta.
Syy on ihan rationaalinen eikä liity omiin pelkoihin siitä, että muhun vain tyydyttäisiin tms. Enempikin niin, että kunhan oon taas samoissa mitoissa kuin pari vuotta sitten, on enemmän varaa valita. Nyt en saisi parisuhteeseen niin hyvännäköistä miestä kuin tahdon. Eli en oo itse valmis tyytymään siihen, mitä nyt on tarjolla.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Mulla on vahva itsentunto, enkä ole kokenut aiemmissa suhteissa arvostelua tai huonoa kohtelua.
Mutta olen realisti, ja tiedän että nykyisellä ulkomuodollani en pysty saamaan niitä miehiä, jotka sytyttävät haluni. Ne miehet eivät tyytyisi minuun, koska pystyvät saamaan paljon parempaakin. Siksi keskityn nyt enemmän itseni kuntoon laittamiseen, ja deittimarkkinoille palaan vast
Jos nainen on pitkä niin mahdotonta se on. Samoin jos mies on lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmisiin ihan rakastuttiin. Suurin osa ihmistä ei ole missejä ja/tai instabeibejä vaan ihan tavallisia ihmisiä... Eikä suurimman osan elämästä ole mitään 24/7/365 tosi-TV:tä.
Ennen oli helppoa. Jos tavattiin joku kiinnostava tyyppi, häntä kysyttiin kahville eikä kytätty varallisuutta, statusta jne kuten nykyisinkin vaikuttavat tekevän. Ei siihen aikaan tullut mieleenkään, että treffeillä pitäisi olla kaupungin kalleimmassa ravintolassa ykköset päällä. Tietenkin sitä laittoi jotain hieman kivempaa vaatetta päälle, jotta oli itsellä hyvä olla. Sitten vain mentiin treffeille ja katsottiin, että sopivatko maailmankuvat ja huumorintajut yhteen. Oli siihenkin aikaan miespoloja, jotka luulivat naisen polvien menevän veteläksi kun namedroppaili, katseli kallista kelloaan tai kehui kallista autoaan. Itse ajattelin, etteivät nuo olleet minulle tärkeitä asioita ja sanoin suoraan, että olemme liian eri maailmoista. Toivotin kaikkea hyvää jatkoon.
Puoliso löytyi sitten ihan sattumalta yhdestä diskosta. Hän halusi jutella kanssani ja päätimme mennä pizzalle. Siitä sitten alkoikin jokailtainen soittelu ja tapailu johti kuukaudessa seurusteluun ja viidessä vuodessa avioitumiseen. Sillä tiellä olen vieläkin. Mitään glamouria meillä ei ole. Ihan tavallinen pariskunta olemme ja ihmettelemme, kuinka älyttömän vaikeaa on meidän parissakymmenissä olevien lastemme seuraelämä. Kavereita heillä on vaikka kuinka paljon. Rakkaussuhteita ei taida olla ensimmäistäkään ja molemmat ovat myöntäneet olevansa Tinderissä.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sama ongelma mulla.
Painan 103kg joten ylipainoa on. Koska itse haluan naisen joka on hyvännäköinen ja hoikka en ole sallinut itselleni edes mahdollisuutta koska en itse sitä ole.
Se voi olla väärä asenne ja ehkä joku hoikkakin nainen mut huolisi, mutta en siltikään tuntisi itseäni mieheksi joka haluisin olla. Ja parempikuntoisena sujuisi seksikin paremmin.
Haetko ihmissuhdetta vaiko seksisuhdetta? Rajaat kyllä potentiaalisen vastakappaleen mallin ja mitat sellaisiksi, että on helpompi välttää suhdetta kuin päätyä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rumat kasvot. Kroppa mulla on treenattu ja timmi mutta kun kasvot on rumat niin en tosiaan edes ajattele mitään suhteita enää. On mulla suhteita ollut ja aina olen jätetyksi tullut. Ja kun mä oikeasti yritän kompensoida mun rumaa naamaa olemalla niin ihana ja huomioiva kuin ikinä pystyn niin en mä mitään muuta keksi kuin tämän naaman johon se aina kaatuu.
Ja siis mä olen jo käynyt kauneusleikkauksessakin. Lopputulos on edelleen ruma. Panostanut siis olen. Ei tästä pärstästä vaan saa sellaista jota kukaan kestäisi katsella. Vältänhän itsekin peilejä ja kameroita, ymmärrän kyllä sinänsä.
Sinun pitää kasvattaa itsevarmuuttasi. Mietipä sitä, voisiko uusi kampaus pukea sinua. Monella jo jakauksen paikan vaihtaminen muuttaa ulkonäköä. Muuten hyvin hoidetut hampaat ovat valttia. Kannattaa hyödyntää esimerkiksi hammashygienistiopiskelijoiden vastaanottoajat ja käydä poistattamassa hampaista hammaskivi, joka voi saada hengityksen haisemaan.
Aidossa ja kunnollisessa parisuhteessa nimenomaan luonne ja se, kuinka toista kohtelee on tärkeintä. Ulkonäkö voi olla houkutin. Epämiellyttävää luonnetta ei kompensoida millään ulkonäöllä tai muullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Olet ollut tekemisissä epäkypsien ja kenties myös itsestään epävarmojen tyyppien kanssa. Sellaisiin suhteisiin ei kannata alunalkaenkaan lähteä. Jos toinen haukkuu kerran, hän ei siitä muuksi muutu. Jos suhteessa ollaan tosissaan, silloin ei vertailla toisen ulkonäköä exään eikä Miss Suomeen tai Universumiin. Se on idioottimaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette voi olla tosissanne? Siis eihän ihmisen ulkonäöllä pitäisi olla merkitystä, se on ihan se ja sama kuinka komea tai kaunis joku on, jos pään sisältö kumisee tyhjyyttään tai on täynnä sahajauhoja.
Ihan uteliaisuudesta, miten ajattelitte vanheta yhdessä (mikä kai se parisuhteen perimmäinen tarkoitus on)? Tuijotella toisianne ja peiliä?
Itse ainakin valkkaisin mieluummin jonkun, jonka kanssa on yhteiset arvot, yhteistä kivaa tekemistä ja jonka kanssa voi keskustella.
Kukapa ei? Valitettavasti sitä nuorenakin herätti kiinnostusta vain niissä miehissä joille tärkeintä kumppanissa on ulkonäkö, mutta heidän oma ulkonäkönsä ja muu olemuksensa ei riittänyt niihin oikeasti kauniisiin ja mieluisiin. Olin siis just se joka kelpuutettiin paremman puutteessa eikä siinä ollut mitään merkitystä millään muulla eli esim just tuolla että meillä oli kivaa yhdessä ja ajatus- sekä arvomaailmakin oli muuten oikein passelisti samanlainen.
Sitä on vaikea ymmärtää (ja selittääkin) jos itse ei tuota koe eikä kuulu niihin naisiin joihin miehet kokee tyytyvänsä kerta toisensa jälkeen. Jostain syystä tuo kaikki muu samankaltaisuus (ja jopa samanlaiset elämänkokemukset ei-niin-suosittuna ja yhtälailla heikko itsevarmuus jne) ei merkkaa miehelle oikeastaan mitään vaan se samankaltaisuus ja yhdessäolon helppous on arvotonta, jos naisen ulkonäkö ei ole mieluisa. Se menee jostain syystä kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Juuri samanlaisia kokemuksia on mullakin. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt se, kun istuin silloisen miesystäväni kanssa kylpylän porealtaassa eikä hän kiinnittänyt mitään huomiota minuun, asettui vaan paremmalle paikalle, jotta pystyi katselemaan vesijumppaohjaajan trikootakapuolta. Tuon herran jälkeen en ole parisuhteessa sitten enää ollutkaan..
Ap
En suosittele sinua menemään onnesi ohi sen vuoksi, että olet katkera jollekin k-päälle. Hän oli sellainen. Sinulla on mahdollisuus tutustua hyvinkäyttäytyviin herrasmiehiin, edes yhteen. Yksi hyvä riittää. Älä jää exän vangiksi. Deittaile rohkeasti uusia tyyppejä sillä asenteella, ettet nyt ihan heti ala kiltisti seuraamaan kenenkään sikamaista käytöstä sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ruma ettei tarvii haaveilla suhteesta naisen kanssa. Ei ole sellaista naista joka tyytyisi minuun.
Ihminen on muutakin kuin ulkonäkö!
En voisi seurustella itseäni lyhyemmän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso, miten kamalalta näyttävät ihmiset seurustelevat keskenään.
Voisit olla yksi heistä.
Ja heillä on vielä hauskaa keskenään. Eivätkä he välitä muusta maailmasta yhdessä ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Olen ollut 2 pitkässä suhteessa. Kummassakin suhteessa kestin kestämistään arvosteluani. Kummassakin suhteessa se on ollut täysin miesten omien epävarmuuksien tuotosta. Toinen oli ihan oikeasti ruma ressukka. Kukaan vaan ei jaksa tuollaista vuosikymmenestä toiseen. 50 vuotiaana tajusin, että tämä ei tule tästä paranemaan ja nyt en näytä enää omastakaan mielestäni hyvältä.
Teit sen virheen, että jäit yhteen kusipään kanssa. Niin ei kannata tehdä. Nyt olet sen ikäinen, että ymmärrät varmaan ettei ulkonäkö merkitse kaikkea tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmisiin ihan rakastuttiin. Suurin osa ihmistä ei ole missejä ja/tai instabeibejä vaan ihan tavallisia ihmisiä... Eikä suurimman osan elämästä ole mitään 24/7/365 tosi-TV:tä.
Koska tää ennen on ollut? Ihmisillä on ollut ulkonäköpaineita ihan aina, muoti vain muuttunut
Nyt on tämä some ja lukuisat ulkonäkökeskeiset ohjelmaformaatit jne. Pinnallista ja vielä pinnallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rumat kasvot. Kroppa mulla on treenattu ja timmi mutta kun kasvot on rumat niin en tosiaan edes ajattele mitään suhteita enää. On mulla suhteita ollut ja aina olen jätetyksi tullut. Ja kun mä oikeasti yritän kompensoida mun rumaa naamaa olemalla niin ihana ja huomioiva kuin ikinä pystyn niin en mä mitään muuta keksi kuin tämän naaman johon se aina kaatuu.
Ja siis mä olen jo käynyt kauneusleikkauksessakin. Lopputulos on edelleen ruma. Panostanut siis olen. Ei tästä pärstästä vaan saa sellaista jota kukaan kestäisi katsella. Vältänhän itsekin peilejä ja kameroita, ymmärrän kyllä sinänsä.
Sama täällä. Oon mies ja rumalla naamalla varustettu. Kasvonpiirteeni on ihan ok, mutta ihossa onkin sit kaikenlaista murhetta. Arpia, värivirheitä jne.
Meistä kukaan ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Juuri samanlaisia kokemuksia on mullakin. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt se, kun istuin silloisen miesystäväni kanssa kylpylän porealtaassa eikä hän kiinnittänyt mitään huomiota minuun, asettui vaan paremmalle paikalle, jotta pystyi katselemaan vesijumppaohjaajan trikootakapuolta. Tuon herran jälkeen en ole parisuhteessa sitten enää ollutkaan..
Ap
En suosittele sinua menemään onnesi ohi sen vuoksi, että olet katkera jollekin k-päälle. Hän oli sellainen. Sinulla on mahdollisuus tutustua hyvinkäyttäytyviin herrasmiehiin, edes yhteen. Yksi hyvä riittää. Älä jää exän vangiksi. Deittaile rohkeasti uusia tyyppejä sillä asentee
Itse olen joutunut pettymään liian monta kertaa, joten en ota enää riskejä. Joka ikinen haukutuksi tuleminen loukkaa ja satuttaa, enkä halua kokea sitä enää yhdenkään läheisenä pitämäni miehen taholta. Mieluummin olen yksin.
- Eräs ketjuun vastanneista, ei ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kyllä, koska nuorena tuli koettua parikin tuollaista parisuhdetta jossa sain kuulla liki jatkuvaa nälvimistä ulkonäöstäni ja marmatusta siitä miksi en ole timmimpi ja miksen käy ryhmäjumpassa tai salilla vaan ainoastaan satunnaisesti lenkillä.
Eikä ollut nämä miehet itsekään mitään hurmureita (edes) ulkoisesti vaan aivan tavallisia sohvapottuja.
Ymmärrät kai nyt, ettei kyse ollut ulkonäöstäsi? Kyse oli alistamisentarpeesta. Tyyppi, jolla on huono itsetunto, toimii noin. Sellaiset kannattaa kiertää kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin miehen joka ei kuolaa instakissojen perään, vaan arvostaa ihan tavallista luonnollista naista. Kyllä niitä löytyy.
No sä olet tavallinen ja luonnollinen, et siis ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täydellinen on vähän jo liikaa, mutta joo, haluan parisuhteen vasta sitten, kun näytän paremmalta.
Syy on ihan rationaalinen eikä liity omiin pelkoihin siitä, että muhun vain tyydyttäisiin tms. Enempikin niin, että kunhan oon taas samoissa mitoissa kuin pari vuotta sitten, on enemmän varaa valita. Nyt en saisi parisuhteeseen niin hyvännäköistä miestä kuin tahdon. Eli en oo itse valmis tyytymään siihen, mitä nyt on tarjolla.
Mä toimin toisin. Miestä etsiessäni olen tarkoituksella enemmän pullukassa kunnossa, koska en halua liian pinnallista miestä. Suhteen aikana palaan sitten normaalipainoon.
Mä en ole tarkoituksella sinkkuna pulskempi mutta noin se mullakin menee, että parisuhteessa hoikistun ihan huomaamatta ja kuin itsestään. Sinkkuna taas ei kilot putoa millään vaan niitä tosiaan kertyy pikkuhiljaa.
Joo. Olen ruma ja mua on nuorempana ollut helppo alistaa, joten olen ollut oikein altis kaikenmaailman ulkonäön arvostelijoille. Nyt osaan toivottavasti jo sanoa vastaan, mutta eipä kiinnosta kokeilla.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Mulla on vahva itsentunto, enkä ole kokenut aiemmissa suhteissa arvostelua tai huonoa kohtelua.
Mutta olen realisti, ja tiedän että nykyisellä ulkomuodollani en pysty saamaan niitä miehiä, jotka sytyttävät haluni. Ne miehet eivät tyytyisi minuun, koska pystyvät saamaan paljon parempaakin. Siksi keskityn nyt enemmän itseni kuntoon laittamiseen, ja deittimarkkinoille palaan vasta sen jälkeen kun tämä projekti on valmis.
Haluan parasta, mutta ymmärrän että silloin mun pitää itsekin pystyä tarjoamaan parasta. Ja vielä minä en siihen itse pysty.