Kuka on koskaan kuullut valistusta vauva-ajan jälkeisestä elämästä?

Vierailija:

Vauvantahtisesti etenimme kun vauva oli pieni. Nyt lapset 1 ja 3 ja lasten tahtiin mennään edelleen.

Toki olin joskus väsynyt, mutta muuten kaikki on ollut hyvin ja oikeastaan paljon helpompaa mitä kuvittelin. Itseäni oli peloteltu kaikilla kauhukuvilla, vauva ei nuku lainkaan ja olet aivan zombie, parisuhde menee päin p:tä, ei ole aikaa tai halua huolehtia itsestään, elämä loppuu lapsen syntymään jne.

Jos kaikki äidit ja ISÄT osaisivat elää lapsentahtisesti ja mukautua uuteen elämäntilanteeseen, ei olisi ongelmaa. Korostin sanaa isät, sillä usein isillä varsinkin tuntuu olevan vaikeuksia sopeutua siihen, että vauva vaatii, vaimo vaatii, pitäisi ottaa osaa kotitöihin yms. Ja jos isä luistaa velvollisuuksistaan, kaatuu kaikki äidin päälle.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?



Vauva voi herätä yöllä syömään 0-15 kertaa.

Vauva voi pulauttaa 0-100 kertaa vrk.

Vauva voi nukkua hyvin tai sitten huonosti.

Vauva saattaa kakata 0-10 kertaa vrk.

Vauva voi olla iloinen tai sitten ei.

Vauva voi itkeä paljon tai vähän.

Vauvan kanssa on joskus kivaa ja joskus ei.

ymsymsyms...



Kun ei mihinkään ole selkeää ohjetta. Ei kukaan voi neuvoa, että vauvan kanssa on sitten tällaista ja tuollaista, kun kaikki me olemme erilaisia.

t. 18

Vierailija:

Kyllä sinä olet viisas! Ihana kaikkien vauvaperheiden pelastaja. Mikä siunaus oletkaan meille muille!

Ja olitko sisäistänyt tiedon? Ja ilmeisesti tiesit etukäteen myös mihin muihin asioihin nuo kaikki vaikuttavat?

Vierailija:

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

Vauva voi herätä yöllä syömään 0-15 kertaa.

Vauva voi pulauttaa 0-100 kertaa vrk.

Vauva voi nukkua hyvin tai sitten huonosti.

Vauva saattaa kakata 0-10 kertaa vrk.

Vauva voi olla iloinen tai sitten ei.

Vauva voi itkeä paljon tai vähän.

Vauvan kanssa on joskus kivaa ja joskus ei.

ymsymsyms...

Kun ei mihinkään ole selkeää ohjetta. Ei kukaan voi neuvoa, että vauvan kanssa on sitten tällaista ja tuollaista, kun kaikki me olemme erilaisia.

Olen monesti ihmetellyt miksei kukaan kerro, että esim synnytyksen jälkeinen kaksiviikkoinen on synnytystä pahempaa ja itse oonkin pyrkinyt valistamaan kaikille odottaville tutuille sen jälkeisestä ajasta.

Vauvan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kaiken kestää oikealla asenteella, kaikki on vain kuitenkin tilapäistä.

Nyt lapsia kaksi (1- ja 3-vuotiaat) ja elämä edelleen onnellista.

t. 24

Alapää on riekaleina, et voi istua, maata tai kävellä. Tuntuu että kannat rautalankakerää mukanasi. Puhumattakaan että se ei ole entisen näköinen tai kokoinenkaan ilman työtä.

Tissit on riekaleina, maidonnousu tekee tosi kipeeä ja rinnanpäät on imemisestä rikki. Imetys on yhtä tuskaa.

Se totaalinen väsymys iskee kuin märkä rätti (ekan kanssa).

Puhumattakaan jos saat masennuksen tai jotain muuta ylimääräistä huolta elämääsi juuri kun olet herkimmilläsi.



t: 27

Alapää ei kärsinyt synnytyksistä.

Kiloja tuli, mutta en stressannut niistä, laihdutin ne sitten hiljalleen pois.

Tissit ovat olleet kipeät, mutta nopeasti sekin on mennyt ohi. Imetys on kummallakin kerralla sujunut hyvin.

Totaalista väsymystä en ole kokenut kun vasta vuoden yöheräämisten jälkeen. Alkuun olen painanut ihan hurmoksessa monta kuukautta.

Masennusta ei ole ollut kummallakaan kerralla.



Olen ihan oikeasti ollut alusta asti vauvojen kanssa onnellinen ja kokenut vauvan tulon vain positiivisena.



Harmi jos muille on ollut noin hankalaa :(

t. 24

Muistan vaan ihmetelleeni ettei kukaan näistä asioista puhunut, varsinkin kun joku muukin sanoi ihmetelleensä samaa.

Unohdin listastani pitkän jälkivuotoajan ja muistan ihmetelleeni sitäkin, kuuluuko kaikki klöntit yms asiaa. Toisella kerralla niihinkin uskalsi suhtautui eri lailla.



t: 27, neljättä kuumeileva

ps. mulla on lapset olleet helppoja

eikä meillä mitään hillitöntä yllätystä tuonut se että vauva on vaativa. Jotenkin sen vaan luulisi ihmisten tajuavan, että vauva ja lapsi muuttaa sen elämän. Tottakai varsinkin ensimmäisten kanssa tulee se oma kriisinsä siitä että oma vanhemmuus täytyy kohdata, ja tavallaan oma lapsuuskin, mutta ei siihen mikään ennakkovalistus auta.

Minä tietenkin poukkaan vauvan kanssa ensiapuun ja mulle nauretaan ja huudetaan että se tulee sun tisseistä, mee pois!

Kun ääneen ihmettelin että miksei tälläisestä mahdollisuudesta etukäteen varoiteta, niin sanottiin ettei haluta hysterisoida! Jepjep!



t: 27

Silti alakulo ja mielialanvaihtelut synnytyksen jälkeen oli shokki. Olin kuvitelmissani ajatellut sairaalasta kotiintuloa iloisena juhlahetkenä, mutta karussa todellisuudessa vaan itkin kun olin niin masentunut vaikka meillä oli nyt terve ihana vauva luonamme.



Ja se totaalinen väsymys! Tietysti TIESIN etukäteen, että vauva valvottaa, mutta kyllä se univaje oli kuin isku vasten kasvoja ja ne ekat kuukaudet tuntuivat loputtomilta. Ihmettelimme miehen kanssa, että täytyy olla hullu jos vielä lisää lapsia tekisi. Mutta nyt kun aika kultaa muistot, niin toinen vauva ei tunnukaan enää maailman huonoimmalta idealta.

Monista vastauksista kuultaa nimittäin tosi vahvasti läpi tämä jos meidän lapsi ei tee noin, muidenkaan lasten ei kuulu tehdä niin -ajattelu. Kaikkien lasten kuuluu nukkua yönsä viimeistään kuusikuisina, lopettaa imetys tiettyyn ikään mennessä, sanoa ekat sanansa viimeistään vuoden vanhana, kävellä samoihin aikoihin, oppia päiväkuiviksi kaksivuotiaaksi mennessä ja uhma on kaikilla lapsilla tietysti aivan samanlainen, tai äidissä on vikaa. ;)



Varmaan parhaassa asemassa ovat ne äidit, jotka ovat odottaneet pahinta ja saaneet ihan suht helpon tai keskiverron lapsen/lapsia. Itselläni ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-ajasta, olinhan sen verran siitä kuullut, ja hyvin se vauvavuosi meni, vaikka lapsi oli erittäin vähäuninen ja mulla oli joitain ongelmia terveyden kanssa. Elämän raskaus omapäisen kaksi-kolmevuotiaan kanssa on sen sijaan ollut mulle yllätys. Että miten se ihana pieni enkeli voikaan äidin hermoja rasittaa! Olisi ihan hyvä, että puhuttais myös siitä ajasta vauvavuoden jälkeen ja uhman aiheuttamista negatiivisista tunteista (äidin)...

Kyllä me muutkin ollaan osattu varautua siihen, että ollaan vauvasta onnellisia ja vauvan tulo on positiivinen asia. Ja sinä oot sitten niin onnekas, että sulla on kaikki mennyt hyvin, niin siinä on helppo hehkutella omalla hyvällä asenteellaan.



Mieti vaan, että kun se alapää repeää ja kuukauden päästä pystyt kävelemään " jo 300 metriä. Samaan aikaan vauva on sairas ja itkee vuorokaudet ympäri. Nukkumaan pääset aamuviideltä kahdeksi tunniksi. Ja kun oot jotenkin räpeltänyt puoli vuotta kahden tunnin unilla, niin huomaat että oot uupunut ja masentunut, ja samaan aikaan mies alkaa kyselemään, että voisko sitä seksiä jo harkita - itse olet juuri rohjennut tehdä alapesun suoralla vesisuihkulla!



Vaaditaan aikamoista asennetta edelleen nähdä vauva-arki vain positiivisena asiana.



Ja menepä kertomaan kokemuksistasi lapsettomalle ystävällesi, niin tiedät, kuinka tunteesi ja kokemuksesi mitätöidään.

Yöheräämisten yläraja ei ole mikään 15 kertaa. Ja vauvat voivat myös valvoa koko yön.



36

- lapsi ihastuu rintamaitoon ja imettämiseen niin paljon, ettei nälissäänkään huoli muuta kuin maitoa oman äidin tisusta



- lapsi ei suostu nukkumaan omassa kopassa/sängyssä, vaan huutaa siellä kuin syötävä, siis ihan parin päivän ikäisestä asti



- kun lapsi viimein aloittaa kiinteän syömisen, hänelle tulee niin kova ummetus, että kakkaamista edeltää puolen tunnin huuto ja tuska, kuin synnytyksessä, ja neuvolassa kehotetaan hoitona vain syöttämään luumusosetta ja ruisleipää. Lapselle tulee pyllyyn verisiä haavaumia.



- karsta. Sitä on ollut 8-vuotiaaksi asti. Neuvolassa neuvotaan hieromaan päänahkaan öljyä ja harjaamaan se pois. Emme itse älyä, että se öljy pitää ensin pestä pois sampoolla ja vasta sitten harjata pois pehmennyttä karstaa.

Aina sanotaan, että vauvathan nukahtavat autoon.



Yllätys oli myös se, että neuvolan terveydenhoitaja voi nauraa, jos hänelle vihdoin rohkaistuu sanomaan, että luulen olevani uupunut.

Koska ei mulla noin ollut! Ymmärrätkö ,ei kaikki koe samoin kuin sinä. Ärsyttäviä ovat ihmiset, jotka tuovat omia kokemuksiaan suurina totuuksina kaikkien tietoon.

Vierailija:

Olen monesti ihmetellyt miksei kukaan kerro, että esim synnytyksen jälkeinen kaksiviikkoinen on synnytystä pahempaa ja itse oonkin pyrkinyt valistamaan kaikille odottaville tutuille sen jälkeisestä ajasta.

Kaikki puhuu tässä ketjussa vain just siitä vauva-ajasta?

Vierailija:

- lapsi ihastuu rintamaitoon ja imettämiseen niin paljon, ettei nälissäänkään huoli muuta kuin maitoa oman äidin tisusta

Mitä sitten? Ei sitä ikuisesti kestä. Ei vauva nälkään kuole, vaikka äiti olisi poissa muutaman tunnin, kun tulee oikea nälkä, niin maito kelpaa tuttipullosta tai mukista tai ruiskulla tms. Jos siis äiti haluaa välttämättä olla pois.

- lapsi ei suostu nukkumaan omassa kopassa/sängyssä, vaan huutaa siellä kuin syötävä, siis ihan parin päivän ikäisestä asti

lapsi sitten nukkuu vieressä. Jos äitiä häiritsee, niin vauva nukkuu isän ja seinän välissä. Yöimetyksiä ainakin helpottaa kummasti kun ei tartte nosuta sängystä mihinkään. JA vauvakin oppii helpommin nukkumaan yönsä läpeensä, kun ei tarvitse herätä huutamaan ja odottamaan ruokaa ja syösä heräämisestä stressaantuneen äidin maitoa. Ihminenhän erittää nukkuessaan täysin erilaisia hormooneja kuin hereillä ollessaan, joten ei ole mitenkään huono asia, että yöllä äiti imettää " unissaan" .

- kun lapsi viimein aloittaa kiinteän syömisen, hänelle tulee niin kova ummetus, että kakkaamista edeltää puolen tunnin huuto ja tuska, kuin synnytyksessä, ja neuvolassa kehotetaan hoitona vain syöttämään luumusosetta ja ruisleipää. Lapselle tulee pyllyyn verisiä haavaumia.

Tällasta sattuu, minkäs teet. Jos ei neuvola reagoi mieleisellä tavalla, lapsi viedään lääkäriin. Ja joillekin asioille sei sen ihmeempiä voi tehdä.

- karsta. Sitä on ollut 8-vuotiaaksi asti. Neuvolassa neuvotaan hieromaan päänahkaan öljyä ja harjaamaan se pois. Emme itse älyä, että se öljy pitää ensin pestä pois sampoolla ja vasta sitten harjata pois pehmennyttä karstaa.

No teillä ei ilmeisesti ole hirveästi älyn lahjoja suotu. Ei sitä öljyä tarvitse ennen harjausta pois pestä, voi sen pään pestä sittenkin kun ne karstat on ensin poistettu. Mutta kai nyt järki sanoo, että jossain vaiheessa sentään....