Lue keskustelun säännöt.
Kuka on koskaan kuullut valistusta vauva-ajan jälkeisestä elämästä?
12.03.2007 |
Alakoulusta aikuisuuteen asti on seksivalistusta ja uhkailua kuinka helposti tulee raskaaksi. On opuksia ja lehtikirjoituksia siitä kuinka tullaan raskaaksi, ja kaikki kulminoituu synnytykseen. Mutta tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen kuinka useimmille se vauvan jälkeinen elämä tulee niin yllätyksenä, niin missä siitä puhutaan? Itsellenikin se tuli tavallaan yllätyksenä ettei se loppunutkaan synnytykseen vaan siitä se kaikki alkoi, siis kärjistetysti. Samoin vauvan tuomaa muutosta on monet tuttuni ihmetelleet. Mistä saisi tietoa siitä ajasta jo ennen kuin harkitseekaan lasta, onko se sellainen " tabu" ettei siitä saa puhua?
Kommentit (45)
Minun neuvolani synnytysvalmennus oli ihan *:stä, ei siellä puhuttu oikeastaan mitään järkevää, vanhempi pariskunta kertoi millaista oli 20v. sitten ja miten kauheaa isästä oli, kun ei ensimmäiseen vuoteen juurikaan saa seksiä ja siinä se ;D Eli kyllä joskus noissakin asioissa voisi olla hieman kehittämistä, mitä siellä puhutaan. Tietenkin luin ja hankin tietoa myös muualta näistä asioista.
Synnytyksen jälkeinen masennus ei todellakaan tule ainoastaan siitä elämäntilanteen muutoksesta, siihen vaikuttavat myös muut tekijät. Lukekaa tutkittua tietoa, ennen kuin puhutte mistä ette tiedä mitään.
Kaikkeen ei voi valmistautua etukäteen, sellaista on elämä.
Ja mitä tulee toisten älynlahjojen arviointiin internetin välityksellä, niin ehkä kannattaisi itse miettiä, että voisiko niissä omissakin älynlahjoissa olla edes jotain pientä parantamisen varaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ei kaikilla ole pahempaa kuin synnytys.
nimim. 1,5 vrk kestänyt synnytys, jossa repesi sekä ulko- että sisäsynnyttimet
Itse esikoista odottessani olin OIKEASTI niin pösilö, että minua kiinnosti raskausaika pelkästään vauvan kehitys kohdussa. Kun synnytys läheni, aloin kiinnostua synnytykseen liittyvistä asioista. Vähän " opiskelin" imetykseen liittyviä juttuja mutta KAIKKI muu tuli enemmän tai vähemmän puun takaa. Olenkin jälkeenpäin naureskellut sille vauvahaaveissa eläneelle nuorelle naiselle joka olin silloin. Ei ollut mitään realistisia valmiuksia ruveta äidiksi mutta niin vain Siperia opettaa ;)
Ja kaikesta ollaan selvitty, jopa vuoden rikkinäisistä öistä pienen korvakierrepotilaan kanssa.
Itse olen myös yrittänyt pehmeästi valistaa ystäviäni (valitettavasti olin itse kaveripiirini eka äiti) mutta voi olla että puhun kuuroille korville. Muistan kyllä mainita, että vauvat erilaisia mutta epäilen, että yksi ystäväni juuri nyt ihmettelee miten voi olla näin väsynyt vauvan kanssa..
Eli valistaa niitä jotka on halunneet kuunnella MYÖS siitä synnytyksen jälkeisestä elämästä. Se kun ei kiinnosta neuvoloita.
Ja vaikka pösilö olenkin, meitä on ollut muitakin jotka sanoo, että ovat kokeneet tosi raskaaksi sen ekat pari viikkoa.
Ps. luulis että sekä ulko- että sisäsynnyttimien repeämiäkin joutuu ainakin sen pari viikkoa parantelemaan.
t: olinko nyt se 27
Mä kuulun siihen kastiin, joka varautui pahimpaan jo kahdesti, mutta molempien kanssa on mennyt älyttömän kivasti. Meillä ei olla yritetty pitää kynsin hampain entisestä elämästä kiinni, vaan lapset on määränneet tahdin. Perhepedissä on nukuttu eikä imetyskertoja ole laskettu yöllä eikä päivällä. Aikansa kutakin, sillä niistä selviää. JA perheen puhaltamisella yhteen hiileen.