Minun on vaikea tajuta, miten joku voi dissata lastaan

Itsetunto tuhottu lapsena, vähättely jatkuu aikuisena esimiehen toimesta. Joku sitten murhaa itsensä tai vaikkapa esimiehen. Ketjureaktio, surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä hyväksikäytti minua. Se on jotain niin hirveää ettei voi edes yrittää avata. Ulospäin kaikki oli esimerkillisen hyvin. Sisaruksia ei nöyryyttänyt. Varmasti oli jotenkin epävakaa. Saastainen elukka.

 

 

 

Miten tätäkin oli alapeukutettu? Hyväksikäyttöä tapahtuu. Vai onko kulttuuri jossa insesti on ok, levinnyt jo tännekin.

Joku saattaa alapeukuttaa sille isälle. Käsittää sen niin, ettei insestille voi näyttää yläpeukkua. Vähän sama kuin antaisi surunaamaa jonkun facepäivitykselle missä kerrotaan jonkun kuolleen. 

Äiti oli joskus hyvällä tuulella, mutta yhtäkkiä muuttikin vihaiseksi. Sain tuntea olevani saamaton ja vääränlainen. Valitti että en tee mitään. Jos yritin tehdä, tein väärällä tavalla. Tuosta on jäänyt ikuinen ahdistus jos joku seuraa tekemisiäni. Opiskelujen harjoittelussa on ollut suorastaan paniikki kun ohjaaja katsoi vieressä mitä teen.

Jankkaamiseksi meni tämäkin ketju; sinappikone vai ei? Kuinka joku voi loukkaantua sinappikone-nimityksestäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinappikone on täysin normaali sanonta vauvasta. Menee vähän yli toi jo, ei ihme että on henkisesti niin heikkoa porukkaa nykyään jos on kasvatettu kuplassa.

Ei ole mitenkään normaalia. Ihan niinkuin sinustakaan "rumanaama", "äklöääni" tai vaikka "tyhmäpää". 

Ootko täysin vajaa? Ei se toukka tajua miksi sitä kutsutaan!

Vanhempani on tällainen ja negatiivisempaa ja ikävämpää ihmistä saa kyllä hakea. Ei ole mikään psykopaatti sentään, mutta ankeuttaja ehdottomasti.

Vanhemmat ikäpolvet käytännössä pakotettiin tekemään lapsia yhteisön paineesta, luultavasti samasta syystä niitä on sitten kohdeltu kuin paskaa. Itse sain pienestä asti kuulla jatkuvasti, että minun takia meni elämä pilalle(olin esikoinen). Juopot vanhemmat purki muutenkin pahan olonsa meihin lapsiin, kun viikolla oli pakko olla selvinpäin ja v*tutti. Vapaat he olivat humalassa, ja silloin oli milloin minkäkinlaista juopporemmiä kyläilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt se dissaaminen olisi? Pettymyksiä ja niiden tunteita pitää tulla lapselle eikä myöskään voi koko ajan kehua että lapsi on paras ja fiksuin jne .. 

" Hän on pattipolvi ja pihtikinttu. Eihän hiihto voi sujua tuollaiselta."

"Olet niin hidas ettet ikinä selviytyisi armeijassa."

"Hänet pitäisi varmaan laittaa apukouluun."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Mielestäni tämä menee kyllä toisinpäin. Usein kuulee niiden hyvän vanhempansa menettäiden sanovan itseään isättömiksi, vaikka eiväthän he sellaisia ole. Heidän vanhempansa on vain kuollut, se ei poista sitä hyvää vanhemmuussuhdetta.

Just joo mitä vähättelyä taas, van

Ihan mielenkiinnosta, kumman lapsuuden itse eläisit? Hyvän ja tasaisen lapsuuden hyvien vanhempien kanssa siihen asti kun jää noin 10-vuotiaana orvoksi, sen jälkeen hyvä ja tasainen lapsuus jatkuu turvallisten ja välittävien isovanhempien luona, vai koko lapsuuden tuollaisen viestissä kuvatun vanhemman kanssa?

Totta kai orvoksi jääminen on lapselle paljon pahempaa vaikka olisikin hyvät isovanhemmat kuin asuminen oman perheen kanssa vaikka perheessä olisikin vähän tiukka isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Mielestäni tämä menee kyllä toisinpäin. Usein kuulee niiden hyvän vanhempansa menettäiden sanovan itseään isättömiksi, vaikka eiväthän he sellaisia ole. Heidän vanhempansa on vain kuollut, se ei poista sitä hyvää vanhvanhemmuussuhdetta.

Ainakin minusta kamalien vanhempien kanssa tai kauheissa kotioloissa eläminen olisi lapsen kannalta ankeampi kohtalo kuin orvoksi jääminen mutta hyvissä oloissa eläminen.

En ihan ymmärrä miksi jotkut näkee orvoksi jäämisen itsessään kamalimpana kohtalona minkä lapsi voi kokea. Eihän se niin ole, vaan riippuu ihan siitä mitä sitten tapahtuu. Tietysti orvoksi jääminen voi olla rankkaa, mutta jos lapsen asiat järjestetään hyvin voi elämä olla ihan hyvää, mukavaa ja turvallista.

Ei siihen tarvittu kuin kivulias synnytys. lapsen vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Tulihan heti alkuun joku mielensäpahoittaja jonka niin täydelliset vanhemmat ovat manan majoilla.

dissata, onko se tämä on sata,riuku akka pisseli selässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Tulihan heti alkuun joku mielensäpahoittaja jonka niin täydelliset vanhemmat ovat manan majoilla.

Se on helppoa olla hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa kun ei ole ollut lapsuuden jälkeen heidän kanssa tekemisissä lainkaan. Totta kai ne omat vanhemmat on siinä lapsenomaisessa maailmassa niitä täydellisiä supersankareita.

Minkäs teet kun muksuista tuli niin tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Jos haluat mua lapsuudessa hakanneen miehen isäksesi, ole hyvä. Mua ei loukkaa ollenkaan. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinappikone on täysin normaali sanonta vauvasta. Menee vähän yli toi jo, ei ihme että on henkisesti niin heikkoa porukkaa nykyään jos on kasvatettu kuplassa.

Ei ole mitenkään normaalia. Ihan niinkuin sinustakaan "rumanaama", "äklöääni" tai vaikka "tyhmäpää". 

Ootko täysin vajaa? Ei se toukka tajua miksi sitä kutsutaan!

Lapsi, joka ei tunne vielä sanoja, tunnistaa äänenpainon ja aggression, jos sellaista on ja häneen tarttuu pelko. Ihmiset reagoi siihen eri tavoin. Toiset hyökkää, osa alistuu ja toiset kieltää itseltään esim. kosketuksen, herkkyyden, tarvitsevuuden ja rakkauden. Aikuisuuteen on elänyt paljon ihmisiä, jotka ovat sekaisin parisuhteissaan omien perustarpeidensa kanssa. Toivottavasti sinappikone ole hassu hauskasti Ilmastu asia, jolla tavalla itse olen kyllä asian kaverilta kuullut. Nimitys on jäänyt pois lapsen kasvaessa ja kotona ilmapiiri on hyväksyvä ilman lapsen toistuvaa nimittelyä. Toivottavasti näin on myös teillä. Tässä ketjussa kuitenkin puhutaan lapsen kaltoinkohtelusta, mikä jättää lapseen pysyvät arvet.

Kaikki vanhemmat ei ole edes vanhemmiksi luokiteltavia 

Mun ex-mies on tuollainen latistaja ja negatiivinen möläyttelijä. Aivan järkyttävää kuunnella, miten hän puhuu lapsilleen (nuoria aikuisia). "Et sä siellä pärjää. Et sä sitä osaa. Eihän sun kannata edes yrittää tuollaista. Mähän sanoin ettet sä siellä tule pärjäämään..." On todella alistava, negatiivinen, ajattelematon ja ilkeä. 

Mun mielestä mies on jotenkin oikeasti vähän yksinkertainen, siis muissakin asioissa. Lisäksi olen köökkipsykologialla diagnosoitun hänelle epäluuloisen persoonallisuushäiriön. Pelkää koko ajan, että joku huijaa häntä tai nauraa hänen kustannuksellaan(?), ja on sairaalloisen mustasukkainen.