Minun on vaikea tajuta, miten joku voi dissata lastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

 

                Mitä vittua sinun siitä pitää loukkantua. ? Kyse ei ole sinun isästäsi

Häpeävät kaikkea ja mitään ikäviä uutisia ei olisi koskaan saanut perheen ulkopuolelle kertoa. Sain hirveät huudot, kun olin kaverille kertonut kissani kuolleen - ei kuulemma kuulu muille sellaiset asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinappikone on täysin normaali sanonta vauvasta. Menee vähän yli toi jo, ei ihme että on henkisesti niin heikkoa porukkaa nykyään jos on kasvatettu kuplassa.

Ei ole. Ilmaisu on todella ruma ja pilkkaava. Miltä itsestä tuntuisi jos esim. työkaveri sanoisi sinua sinappikoneeksi?

               Sanonta on vauvasta ! Työskentelekö sinun työpaikallasi vauvat ?😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Mielestäni tämä menee kyllä toisinpäin. Usein kuulee niiden hyvän vanhempansa menettäiden sanovan itseään isättömiksi, vaikka eiväthän he sellaisia ole. Heidän vanhempansa on vain kuollut, se ei poista sitä hyvää vanhemmuussuhdetta.

Just joo mitä vähättelyä taas, vanhemman kuolema on lapselle aina ihan hirveä paikka

Ihan mielenkiinnosta, kumman lapsuuden itse eläisit? Hyvän ja tasaisen lapsuuden hyvien vanhempien kanssa siihen asti kun jää noin 10-vuotiaana orvoksi, sen jälkeen hyvä ja tasainen lapsuus jatkuu turvallisten ja välittävien isovanhempien luona, vai koko lapsuuden tuollaisen viestissä kuvatun vanhemman kanssa?

Tyyliin "sun parastas me vaan ajetllaan".

Alapeukut tulevat yhdeltä huomiohakuiselta ihmiseltä, ei kannata antaa sitä huomiota. Jättää omaan arvoonsa.

Hänen harrastuksensa on mennä vääntämään veistä haavassa traumoistaan kertovien keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti: Olin aina keskiverto-oppilas 80-luvulla, numerot 7-9. Isä sai aina huonosta numerosta raivarin ja haukkui tyhmäksi. Yritti sitten auttaa läksyissä ja huusi tyhmäksi kun en tajunnut jotain. Kauan ei kuitenkaan jaksanut auttaa minua. Oli järkytys vuosia myöhemmin kun löysin vahingossa paljon hänen koulupapereitaan ja kävi ilmi ettei hän itsekään saanut 6 parempaa arvosanaa mistään. Hän on aina esittänyt olevansa fiksumpi kuin muut, ja luultavasti ison perheen kuopuksena leikitty piloille.

Muistan kuinka vihainen isäni oli, jos osasin tehdä jotakin mitä hän ei. Esim. kun alkoi tulla tietokoneita ja muita laitteita, mitä olin koulussa oppinut käyttämään, eikä hän osannut. En saanut auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tyyliin "sun parastas me vaan ajetllaan".

Joo "lapsi ei ymmärrä omaa parastaan", se väkivaltainen ja inhottava kohtelu on lapsen paras nimittäin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinappikone on täysin normaali sanonta vauvasta. Menee vähän yli toi jo, ei ihme että on henkisesti niin heikkoa porukkaa nykyään jos on kasvatettu kuplassa.

Ei ole. Ilmaisu on todella ruma ja pilkkaava. Miltä itsestä tuntuisi jos esim. työkaveri sanoisi sinua sinappikoneeksi?

 

 

               Sanonta on vauvasta ! Työskentelekö sinun työpaikallasi vauvat ?😅

Niin, no oisko aikuisista miehisä sitten suloisesti pikkupili? Voooi mikä pikkupili siellä kirmaa, katso miten iso maha pikkupilillä jo on!

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea tajuta, miten joku voi dissata lastaan

Mun ei ole yhtään vaikea tajuta sitä, koska monet ihmiset on h ä i r i i n t y n e i t ä. Tokihan näitä on aikaisemminkin ollut, mutta tuntuu, että nykyään tilanne on vain pahentumaan päin.

Tilannetta ei paranna se, että lastensuojelussa edelleen esiintyy toistuvasti erilaisia väärinkäytöksiä, minkä takia lapset ei mielellään sinnekään päin hankkiudu yhteyksiin.

Tarttis tehrä jottai, sanoi aikoinaan entinen johtaja, mutta ellei tähän asiaan pystytä vakavasti saamaan aikaan rehellistä korjausta, se tulee ennemmin kuin myöhemmin hyppäämään SILMILLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Painu vttuun trollaamasta täältä. Suosittelen vaikka terapiaa. Olet paikalla jokaisessa huonoihin vanhempiin liittyvässä keskustelussa aukomassa päätäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin sanomasta sitä ihmistä isäksi jo alle kouluikäisenä, tuo tiivistänee asian. Ihmisenä tämä oli itsekäs, lapsellinen, heikkohermoinen, arvaamaton ja piittaamaton. Oikeastaan minulla ei ollut isä lainkaan.

Onpas ajattelematonta sanoa olevansa isätön vaikka ei oikeasti ole, kyllä sulla isä on vaikka ei täydellinen isä ollutkaan. Meitä vanhempamme menettäneitä kohtaan tämä loukkaa ja on väärin.

Mielestäni tämä menee kyllä toisinpäin. Usein kuulee niiden hyvän vanhempansa menettäiden sanovan itseään isättömiksi, vaikka eiväthän he sellaisia ole. Heidän vanhempansa on vain kuollut, se ei poista sitä hyvää vanhemmuussuhdetta.

Just joo mitä vähättelyä taas, van

Tietenkin jokainen haluaa elää lapsuuden niiden omien vanhempien kanssa oli he sitten millaisia tahansa. Orvoksi jääminen on ihan kauhea kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, ota ne sun aivonrippeet pois sieltä pyllystä ja keskity ihan oikeaan elämään, ja nyt dissaan, olet todella todella huvittava ja hyvin yksinkertainen. Älä lisäänny ikinä.

Emotionaalinen hyvinvointi on osa elämää. Psykot toki omassa seurassaan, lopulta kiusaajat tappavat toisensa kun elämä on yhtä "läppäpilkkaa" ja sitten "läppätappelua" ja lopulta joku vähän läpällä ampuu toisen baarireissun jälkeen. Jos tämä on sinusta hauskaa elämää niin siinähän elät omassa pikku barbaarikuplassasi. Mutta älä sotke muita siihen

Olipa harvinaisen osuva kuvaus junteista. Läpällä veetuillaan, kännissä vähän enemmän koska veetuiluhan on välittämistä ja sitten heiluu puukko, läpällä totta kai. En mä nyt ajatellu että se siihen kuolis, leikillään otettiin vähän matsia.

Mun äiti yritti parantaa omaa kokemustaan. Hänen äitinsä lähti työelämään ja miesten perään 50-luvulla. Isoäiti eteni reittä pitkin. Oli huikenteleva toimittaja, joka jätti pienen tyttärensä isänsä hoidettavaksi.

50-luvulla miesten yksinhuoltajuutta ei katsottu hyvällä, niin äiti sitten kulki sukulaisissa piikomassa. Varmasti on saanut kaikki vähättelyt ja dissaamiset osakseen.

Sitten 60-luvun lopulla isänsä löysi uuden vaimon, joka oli suht tiukka täti. Tytär sai muuttaa isän uuteen perheeseen tietyin ehdoin. Eli piikominen jatkui, sisarusten hoidot yms oli tämän kontolla.. sapiskaa tuli päivittäin. Jatkuvaa nollausta ja pahoinpitelyä äitipuolen toimesta. Sama sätti ja hakkasi muakin sitten myöhemmin. Hän myös esiintyi siten, että meidän oli oltava kiitollisia kurituksesta. Tytöt tarvii enemmän kuria, että heistä tulee kunnianhimoisia. Näin selittelin, kun mä lähdin opiskelemaan.

Mä luulen, että äiti teki parhaansa. Yritti olla kurittamatta, haukkumatta ja lytistämättä. Sitten siitä tuli sellainen sarkastinen vittuilija. Siitä mä kärsin yhä itsessäni.

Mä olen onnistunut kasvattamaan omani rakkaudella ja kannustaen. Silti toisaalta näytän omat tunteeni todella huonosti. Etenkin nyt kun lapset on isoja. Sanat ja syli on vaihtunut hiljaiseen ylpeyteen. Satunnaisiin kehuihin, vaikka pitäisi päivittäin.

Tyttären kanssa avoimet välit ja tämä kertoi, että tuntui teini-iässä, että hänen tunteitaan laiminlyöntiin. 

Ihan varmasti noinkin. Mä kärsin samasta itse ja olen varmasti huonosti tuonut omiani ilmi tai antanut tilaa.

Mies on ollut vielä surkeempi.

Jutellaan asioista kyllä. Käydään paljon yhdessä läpi ja pyritään paremmiksi... Sukupolvi kerraallaan.

Esim oma äiti ei koskaan suostunut puhumaan kuin tarinoita. Itkut piti itkeä jemmassa ja ylimääräiseen iloon ei ollut aihetta.

Niin mä olen syntynyt ekasta kännipanosta. Se oli äidin keino päästä väkivaltaista äitipuoltaan karkuun. Ei elämä 70-luvulla yksinhuoltajilla ollut helppoa, mutta hän pääsi elämään omaa elämäänsä, omaan kotiin.

Mitä ihmeen jengiä olette, en tajua.

Niin, kutsuin mutsiani synnyttäjäksi...

Kauheata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Olin aina keskiverto-oppilas 80-luvulla, numerot 7-9. Isä sai aina huonosta numerosta raivarin ja haukkui tyhmäksi. Yritti sitten auttaa läksyissä ja huusi tyhmäksi kun en tajunnut jotain. Kauan ei kuitenkaan jaksanut auttaa minua. Oli järkytys vuosia myöhemmin kun löysin vahingossa paljon hänen koulupapereitaan ja kävi ilmi ettei hän itsekään saanut 6 parempaa arvosanaa mistään. Hän on aina esittänyt olevansa fiksumpi kuin muut, ja luultavasti ison perheen kuopuksena leikitty piloille.

Muistan kuinka vihainen isäni oli, jos osasin tehdä jotakin mitä hän ei. Esim. kun alkoi tulla tietokoneita ja muita laitteita, mitä olin koulussa oppinut käyttämään, eikä hän osannut. En saanut auttaa. 

Tietokoneiden kanssa meillä faija oli kannustava, että hän hankkii laitteet, mutta ite joudutte oppimaan. Sitten se kävi uteliaana kattomassa, mitä "koodia" väännetään veljen kanssa tai miten pelejä pelattiin.

Muistan että sitten taas olin puukässässä tehnyt yhtä ja toista linnunpönttöä, kynttelikköä, pannunalusta, tarjotinta ja suurin työni oli nuken kehto vitosella.

Jokaisen työn kohdalla isä silmäili tarkkaan. Tutki ja ihmetteli, että kakara ei ole voinut tämmöstä tehdä ilman apua. Olihan se kehu siellä, että priima pukkaa. Aina oli opettaja tehnyt, enkä mä.

Äiti kyseli, että millä ajalla se opettaja tekee kaikkien työt, jos mitään ei ole ite tehnyt.

"Tyttö ei ole noita porauksia tehnyt! Eihän siinä ryhmässä ole kuin kaksi tyttöä, että hyvin opettaja ehtii..."

Sitten kerroin, että ensin laitettiin essu, sitten pitkät hiukset kiinni, keittiömyssy, ettei ponnari kiepsahda poran mukaan, niin ja suojalasit. Eikun poralle. Siinä miimikoin niitä liikkeitä, niin faija tajus, että teillähän on sähköpora.. eikä mitään käsikairaa. Joo!

Sitten se ivallinen nauru vasta alkoikin, ei ihme, että on suorat poraukset, kun kaiken saa säädettyä. Niin, ihan itse säädin ja porasin. Sanoin vielä, että pääseehän sinne käymään ja kattomaan, jos yhtään kiinnostaa tutustua lasten koulunkäyntiin.

Sain selkäsaunan. Kumpikaan ei vanhempienilloissa jne käynyt. Ensin huutoa molemmilta ja sitten sain hakee remmin.

Jouduin myös vaihtamaan rättikässään, kun teknisessä musta tuli niin nenäkäs. :( Opettaja esteli, että kun tää tyttö olis motivoitunut! Ihan paska olin, turha enää yrittää.

Se kässäopettaja perusti sitten puukässäkerhon, että pääsin sitä kautta tekemään juttuja. Siellä tehtiin koulun myyjäisiä varten, ettei niinkään kotiin.

Jos kotona lytättiin, niin sentään joku usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, ota ne sun aivonrippeet pois sieltä pyllystä ja keskity ihan oikeaan elämään, ja nyt dissaan, olet todella todella huvittava ja hyvin yksinkertainen. Älä lisäänny ikinä.

Voi sinua. Tämä on vielä kevyttä dissaamista meille narsistien lapsille.

Menepä ulos kävelylle, aurinko paistaa.

Narsisteilla on tapana käskyttää muita tekemään niin, kuin narsisti tekee ja haluaa. Tuohon viimeiseen lauseeseen viittaan.

Käskytän ilkeitä täysin surutta kalppimaan pihalle, asetan rajat. Se on tervettä, jos joku yrittää loukata minua. Tai tässä tapauksessa toista narsistin lasta. 

Narsisteille on tyypillistä vääntää kaikki uhrin syyksi. Jopa loukkaukset ja pilkkaaminen, niin kuin sinä yrität tehdä.

On se kumma, että on ihmisiä keiden vanhemmat on tehneet niin kuvottava tekoja, etten viitsi edes tähän kirjoittaa ja silti nämä lapset elävät ihan valittamatta omaa elämäänsä tasapainoisia aikuisina. . 

Miksi toiset ei kestä mitään pahaa sanaakaan. 

Ja toiset on kestäneet kaiken pahan kärsimyksestä toiseen?