Mikä peruskouluissa mättää? Miksi lapset ja nuoret voivat huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Kodit ne voivat huonosti. Opettajilla on ope koulutus. Eivät he ole poliiseja, psykologeja, kuraattoreita, sosiaalityöntekijöitä. Kasvattakaa lapsenne .

Opettajien koulutuksesta on vähennetty osuutta, jossa ohjattiin nuorten kohtaamiseen. Opettajat ovat hyviä aineopettajia, mutta muu osaaminen puuttuu. Tarvitaan uusia taitoja, koska maailmakin on muuttunut. Opettajille kurssitusta.

Peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Kännykät on kaiken syy. Heti kun ne kielletään loppuu koulukiusaaminen ja velttoilu.

Loppuisikin. Voi, kun asia olisi niin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännykät on kaiken syy. Heti kun ne kielletään loppuu koulukiusaaminen ja velttoilu.

Kyllä koulukiusaamista ja velttoilua oli jo ennen kännykkäaikaa. Silti kannatan niiden kieltoa koulussa.

Juuri näin. Olen kokenut TODELLA rajua fyysistä ja henkistä v äkivaltaa (=koulukiusaaminen) silloin, kun mistään kännyköistä ei tiedetty vielä yhtään mitään... Toki puhelimilla pääsee sellaisiin ulottuvuuksiin, ettei ole mitään rajaa, mutta en silti puhelimia syyttäisi kaikesta. Aina on ollut kouluväkivaltaa ja se miksi joku alkaa pahoinpitelemään toisia on sitten toinen juttu... Moni oireilee esimerkiksi surkeita kotioloja ja kostaa pahan olonsa muihin. Joukossa tyhmyys tiivistyy jne. Niin kauan kuin uhreja syyllistetään eikä tekijät joudu minkäänlaiseen OIKEAAN vastuuseen (mielestäni koko 15v. suojaikä tulisi poistaa) tämä kaikki tulee jatkumaan.

1. Kännykkä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodit ne voivat huonosti. Opettajilla on ope koulutus. Eivät he ole poliiseja, psykologeja, kuraattoreita, sosiaalityöntekijöitä. Kasvattakaa lapsenne .

Ryhmässä toimimiseen kasvattaminen on koulun tehtävä. Miten sitä edes voisi kotona (pienessä perheessä) harjoitella. Peruskäytöstavat tietty pitäisi kotona oppia.

Pienikin perhe on ryhmä, jossa voi harjoitella oman vuoron odottamista, hiljaa pysymistä toisten puhuessa, aikuisen tottelemista ja työrauhan antamista muille. Jostain syystä yhdeksän kouluvuoden aikana jotkut lapset eivät sitä opi, koska kotona koko 16 vuoden ajan on täysin päinvastainen meininki.

Minusta on käsittämätöntä, että vielä yläkoulussa pitää joka hel*etin tunti vääntää siitä, että se on opettaja, joka määrää, missä kukakin istuu.

Päiväkodissa työskentelevänä näkisin ongelmien alkavan jo ennen kouluikää. On monia perheitä, joissa vasta puhumaan oppineet taaperot toimivat ns. perheen päänä ja määräävät kaiken päivärytmistä alkaen.

Vanhempi saattaa lasta päiväkotiin tuodessa pyydellä anteeksi yli tunnin myöhästymistä (saa meille tulla koska vain varaamansa ajan puitteissa, varhaiskasvatus ei ainakaan vielä ole pakollista), kun 3v ei halunnut aamulla pukea. Toinen vanhempi pyytelee anteeksi että tulevat vasta lounaalle, kun piti matkalla pysähdellä katselemaan milloin mitäkin. Kolmas ei raaskinut herättää lastaan. Ja tällainen on tietyillä perheillä hyvin usein toistuvaa.

Mietin vain, mitenhän nämäkin perheet pärjäävät lapsen oppivelvollisuuden alettua tai kun vanhemman on aika palata töihin. En ainakaan omaa työpaikkaani saisi pitää, jos toistuvasti olisin tunteja myöhässä.

Eivät ehkä edes itse ymmärrä, miten paljon vaikeammaksi tekevät oman ja lapsensa elämän. Paljon vaikeampi on ohjeiden noudattamista, kaveritaitoja ja vanhemman(/auktoriteetin) kunnioittamista opettaa enää lapselle, joka on vuosia saanut toimia täysin oman päänsä mukaan ja tottunut määräilemään muita. Niin, onko ihmekään jos koulussa eivät pärjää?

Vierailija kirjoitti:

Kännykät on kaiken syy. Heti kun ne kielletään loppuu koulukiusaaminen ja velttoilu.

Kumma kun mua kiusattiin 1980-luvulla vaikkei kännyköistä oltu kuultukaan...

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevänä näkisin ongelmien alkavan jo ennen kouluikää. On monia perheitä, joissa vasta puhumaan oppineet taaperot toimivat ns. perheen päänä ja määräävät kaiken päivärytmistä alkaen.

 

Vanhempi saattaa lasta päiväkotiin tuodessa pyydellä anteeksi yli tunnin myöhästymistä (saa meille tulla koska vain varaamansa ajan puitteissa, varhaiskasvatus ei ainakaan vielä ole pakollista), kun 3v ei halunnut aamulla pukea. Toinen vanhempi pyytelee anteeksi että tulevat vasta lounaalle, kun piti matkalla pysähdellä katselemaan milloin mitäkin. Kolmas ei raaskinut herättää lastaan. Ja tällainen on tietyillä perheillä hyvin usein toistuvaa.

 

Mietin vain, mitenhän nämäkin perheet pärjäävät lapsen oppivelvollisuuden alettua tai kun vanhemman on aika palata töihin. En ainakaan omaa työpaikkaani saisi pitää, jos toistuvasti olisin tunteja myöhässä.

No eipä päiväkodissakaan ole enää mitään auktoriteetteja. Sama sanoitus siellä on käytössä kuin kotonakin. Jos hoitaja pakottaa lasta niin hyvin äkkiä siitä tulee potkut koska lastenoikeuksia on rikottu.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevänä näkisin ongelmien alkavan jo ennen kouluikää. On monia perheitä, joissa vasta puhumaan oppineet taaperot toimivat ns. perheen päänä ja määräävät kaiken päivärytmistä alkaen.

 

Vanhempi saattaa lasta päiväkotiin tuodessa pyydellä anteeksi yli tunnin myöhästymistä (saa meille tulla koska vain varaamansa ajan puitteissa, varhaiskasvatus ei ainakaan vielä ole pakollista), kun 3v ei halunnut aamulla pukea. Toinen vanhempi pyytelee anteeksi että tulevat vasta lounaalle, kun piti matkalla pysähdellä katselemaan milloin mitäkin. Kolmas ei raaskinut herättää lastaan. Ja tällainen on tietyillä perheillä hyvin usein toistuvaa.

 

Mietin vain, mitenhän nämäkin perheet pärjäävät lapsen oppivelvollisuuden alettua tai kun vanhemman on aika palata töihin. En ainakaan omaa työpaikkaani saisi pitää, jos toistuvasti olisin tunteja myöhässä.

 

Eivät

Täytyy sanoa, että olen omaa lasta hakiessani törmännyt usein myös näin toimiviin vakatyöntekijöihin. Annetaan periksi "ai et sinä halua, no voi voi, ota vaan se auto sieltä" tms. Eli lapsi saa kyllä pompottaa niitä vakatyöntekijöitäkin. Meillä on 3v. uhmis tällä hetkellä päiväkodissa ja tiedän kyllä millaista rimpuilua ja kiukuttelua se välillä on... Vaatii kyllä kärsivällisyyttä, mutta johdonmukaisuuttakin. Välillä toki voi olla vähän lepsumpikin, mutta jos joku asia nyt on ehdottomasti kielletty, niin siitä ei jousteta ikinä. En ole KOSKAAN lapsen takia myöhästynyt töistä, mutta joo, on tällaisia kollegoja välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevänä näkisin ongelmien alkavan jo ennen kouluikää. On monia perheitä, joissa vasta puhumaan oppineet taaperot toimivat ns. perheen päänä ja määräävät kaiken päivärytmistä alkaen.

 

Vanhempi saattaa lasta päiväkotiin tuodessa pyydellä anteeksi yli tunnin myöhästymistä (saa meille tulla koska vain varaamansa ajan puitteissa, varhaiskasvatus ei ainakaan vielä ole pakollista), kun 3v ei halunnut aamulla pukea. Toinen vanhempi pyytelee anteeksi että tulevat vasta lounaalle, kun piti matkalla pysähdellä katselemaan milloin mitäkin. Kolmas ei raaskinut herättää lastaan. Ja tällainen on tietyillä perheillä hyvin usein toistuvaa.

 

Mietin vain, mitenhän nämäkin perheet pärjäävät lapsen oppivelvollisuuden alettua tai kun vanhemman on aika palata töihin. En ainakaan omaa työpaikkaani saisi pitää, jos toistuvasti olisin tun

Täytyy sanoa, että olen omaa lasta hakiessani törmännyt usein myös näin toimiviin vakatyöntekijöihin. Annetaan periksi "ai et sinä halua, no voi voi, ota vaan se auto sieltä" tms. Eli lapsi saa kyllä pompottaa niitä vakatyöntekijöitäkin. Meillä on 3v. uhmis tällä hetkellä päiväkodissa ja tiedän kyllä millaista rimpuilua ja kiukuttelua se välillä on... Vaatii kyllä kärsivällisyyttä, mutta johdonmukaisuuttakin. Välillä toki voi olla vähän lepsumpikin, mutta jos joku asia nyt on ehdottomasti kielletty, niin siitä ei jousteta ikinä. En ole KOSKAAN lapsen takia myöhästynyt töistä, mutta joo, on tällaisia kollegoja välillä.

Olisipa vielä perinteiset jämäkät tarhantädit eikä noita vakatyöntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa vielä perinteiset jämäkät tarhantädit eikä noita vakatyöntekijöitä.

Vakatyöntekijät eivät edes saa vastahakoista lasta vietyä nukkariin päiväuniaikaan, koska se vaatisi fyysisen rajoittamisen käyttöä mikä on kielletty keino.

Lapsilta puuttuu kotikasvatus, opettajat ei saa puuttua häiriköintiin, älylaitteet vie lapsilta keskittymiskyvyn, woke, ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulua ei vaivaa mikään. Ongelma on paljon laajempi. Hyvin käyttäytyvät oppilaat käyttäytyvät hyvin ja sääntöjä noudattaen missä tahansa.

Siis tämä! Sama koskee päiväkoteja ja ihan mitä tahansa yhteiskunnassa. Vika on nimenomaan ensisijaisesti lasten vanhemmissa, ei kouluissa tai päiväkodeissa. Opettajat ovat hyvin koulutettuja ja osaavia. Kummasti jotkut ne vaan osaa ja oppii ja ymmärtää, kun jotkut sitten taas eivät millään ja syytellään kaikkia muita, paitsi kotioloja...

Pikakoulutettu kiertokoulunopettaja joskus 1800-luvulla sai paljon paremmin lapset pidettyä kurissa kuin mitä tämän päivän kasvatustieteen maisterit saavat. Opettajien korkea koulutustaso ei välttämättä ole hyvä asia työrauhan kannalta.

Koulunkäynnin sujumisesta 1800-luvulla onkin paljon todistusaineistoa.

Vierailija kirjoitti:

Kännykät on kaiken syy. Heti kun ne kielletään loppuu koulukiusaaminen ja velttoilu.

Kännykät, tai siis tarkemmin sanottuna some, aiheuttaa kyllä paljon pahaa, mutta ei sen bannaaminen kiusaamista lopeta. Kiusattu on aina ja varmasti tullaan kiusaamaan tulevaisuudessakin niin kauan kuin joukko ihmisten kakaroita laitetaan samaan tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan täälläkin vähän väliä niitä ketjuja, joissa vanhemmat ihmettelevät, mitä voi tehdä, kun viisivuotias lapsi huutaa huo*aksi ja puree ja lyö. Voi jukra, sanoitetaanpa vähän tunteita ja lopuksi otetaan jaksuhali.

Lapsi joka huor ittelee, huutaa, puree ja lyö ei varmasti ole saanut yhtään halia, eikä hänelle ole edes yritetty opettaa tunteiden sanoittamista, vaan on varmuudella kotiväkivallan uhri ja/tai todistaja, oppinut katsomalla aikuisia ympärillään jotka ei myöskään ole oppinut tunnistamaan ja puhumaan tunteistaan ja siksi huutavat huo raa ja lyövät. Eipä tartte yhtään ihmetellä mitä tehdä kun tajuaa mistä oppinut.

Sanon tämän aikuisena joka voi lapsena tosi huonosti ja oireili toistamalla aikuisten käytöstä, koska ei tiennyt miten muutoin pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt mietin suurinpiirtein oman ikäisiä (~30-45v.) vanhempia, joilla on lapsia alle kouluikäisistä ala-asteikäisiin. Aika monilla on jäänyt edelleen joku nuoruus päälle, käydään ryyppäämässä ja riekkumassa kuin parikymppiset sinkut viikonloppuisin ja lapsia hoitaa joku mummu tai sitten se toinen vanhempi, joka on aivan loppu kaikkeen. Jatkuvaa riitelyä ja levotonta menoa. Erotaan, perustetaan oireilevia uusperheitä jne. Lasten täytyy harrastaa 10 eri harrastusta, pitää olla uusimmat iPhonet ja muut pelit ja vehkeet. Aikuiset ostaa lainarahoilla hienoja uusia autoja ja 300 000€ omakotitaloja. Kaikki pyörii velalla, hups tulee rahavaikeuksia ja sitä myöden taas jatkuvia riitoja ja eroja. Lapset kärsii ja oireilee. Tätä on nykyaika.

Tässä aika hyvin kiteytettynä suomalainen keskituloinen. Tällaista se perhe-elämä on nykyään. Levottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan täälläkin vähän väliä niitä ketjuja, joissa vanhemmat ihmettelevät, mitä voi tehdä, kun viisivuotias lapsi huutaa huo*aksi ja puree ja lyö. Voi jukra, sanoitetaanpa vähän tunteita ja lopuksi otetaan jaksuhali.

Lapsi joka huor ittelee, huutaa, puree ja lyö ei varmasti ole saanut yhtään halia, eikä hänelle ole edes yritetty opettaa tunteiden sanoittamista, vaan on varmuudella kotiväkivallan uhri ja/tai todistaja, oppinut katsomalla aikuisia ympärillään jotka ei myöskään ole oppinut tunnistamaan ja puhumaan tunteistaan ja siksi huutavat huo raa ja lyövät. Eipä tartte yhtään ihmetellä mitä tehdä kun tajuaa mistä oppinut.

Sanon tämän aikuisena joka voi lapsena tosi huonosti ja oireili toistamalla aikuisten käytöstä, koska ei tiennyt miten muutoin pyytää apua.

Nuo huor ittelevat oppilaat ilmaantuivat kouluihin samoihin aikoihin kuin mitä sanoituskasvatus. Vielä 20 vuotta sitten ei ollut sanoitusta mutta ei huor ittelevia oppilaitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan täälläkin vähän väliä niitä ketjuja, joissa vanhemmat ihmettelevät, mitä voi tehdä, kun viisivuotias lapsi huutaa huo*aksi ja puree ja lyö. Voi jukra, sanoitetaanpa vähän tunteita ja lopuksi otetaan jaksuhali.

Lapsi joka huor ittelee, huutaa, puree ja lyö ei varmasti ole saanut yhtään halia, eikä hänelle ole edes yritetty opettaa tunteiden sanoittamista, vaan on varmuudella kotiväkivallan uhri ja/tai todistaja, oppinut katsomalla aikuisia ympärillään jotka ei myöskään ole oppinut tunnistamaan ja puhumaan tunteistaan ja siksi huutavat huo raa ja lyövät. Eipä tartte yhtään ihmetellä mitä tehdä kun tajuaa mistä oppinut.

Sanon tämän aikuisena joka voi lapsena tosi huonosti ja oireili toistamalla aikuisten käytöstä, koska ei tiennyt miten muutoin pyytää apua.

Nu

Anteeksi mitä? Olen ollut kouluikäinen yli 20v. sitten ja h uora-sana oli kyllä jo aika tuttu ja sopi monen (etenkin pojan) suuhun. Ihan kyllä tätä sanaa käyttivät myös aikuiset ihmiset - jopa vanhukset! 

Onneksi enää kaksi viikkoa töitä jäljellä koulussa. Se on sit zoronoo eikä oo taaksepäin katsomista. Lapset ja nuorethan ovat nyt ja aina olleet ilkeitä. Samoin kuin opetushenkilökunta.