Lue keskustelun säännöt.
Kun rakkaan äidin tapaaminen kuormittaa ja stressaa?
23.03.2025 |
Olisikos kanssakulkijoilla antaa neuvoja tai jonkinlaista vinkkiä miten luovia äidin kanssa?
Mulla on ollut äitiini nuorena tosi hyvät ja läheiset välit, olimme ns. bestiksiä. Äitini ollut aina tosi vahva hahmo, isä meillä hissukka (olin "isin tyttö") joka ei koskaan hermostunut mistään. Vanhemmat olivat naimisissa 50 vuotta, aina isäni kuolemaan pari vuotta sitten. Minun ja äitini välit alkoivat rakoilemaan kun avioeroni aikaan (10v) sitten asetin hänelle selkeät rajat (poistin hänet esim. Facebookistani kun julkisesti kommentoi ex-aviomieheni asioita seinälleni) jne.. Yritin näistä puhua äitini kanssa, mutta aika huonolla lopputulemalla; hän koki että minä olin määräilevä ja vaikea, joka kertoo hänelle miten asiat pitäisi tehdä jne. Asiat tasoittuivat kyllä, mutta ei koskaan palanneet ennalleen (tämän hyväksyn, olenhan itsekin kasvanut ihmisenä, monella tapaa).
Nyt äitini asuu yksin, vajaan tunnin ajon päässä minun kotikaupungistani jossa minä synnyin, kävin koulut ja nyt kasvatan omia lapsiani jo 10 vuoden ajan (täällä hänkin on lapsuuden/nuoruuden ja suurimman osan aikuisuudestaan asunut). Minä (olen töissä käyvä/opiskeleva 2 lapsen yh-äiti) käyn äitin luona lasten kanssa kylässä viikonloppuisin, sillä arki on tätä peruseloa; koulua, opiskelua, lasten koulua ja harrastuksia. Äiti ei tule koskaan meillä käymään (vaikka bussi toisi ovelta ovelle), eikä hän koskaan soittele tai tekstaile, pääsääntöisesti kaikki viestintä ja aloitteenteko esim. tapaamisiin on aina minusta lähtöisin. Hän ei koskaan esim. tekstaa että mitä minulle kuuluu. Tämä tuntuu oudolta. Olen kysynyt miksi, vastaus on ettei hän halua vaivata kun arkemme on niin kiireistä. Joskus mietin että testaisin että montako viikkoa menee että hän on yhteydessä ja pyytelee kylään (sitä en odota että hän ehdottaisi että tulisi meille.
No mutta, nyt nämä meidän tapaamisemme ovat olleet sitä, että kun näemme, istumme kahvilla ja äiti ruotii kaikkien tuttujen elämät (ja lähinnä siis kertoo miten muiden pitäisi hänen mielestä elämänsä elää); parisuhteet, työasiat, paino/ulkonäköasiat. Todella, todella raskasta. Hän kommentoi sisarukseni lapsien elämät, kehuu yhtä, haukkuu toista. Nyt uusi "huipennus" on omat terveyskrenat joista puhutaan. Koska on seuraava labra, miten pumppu hakkaa, mitä apteekkari sanoi, minkälainen lääkäri häntä hoitaa, mitä lääkkeitä on määrätty. Jos ehdottaa et lähtisi kanssamme seuraavana viikonloppuna markkinoille "No pitää katsoa että missä kunnossa olen". Ja asia jää niilleen.
Olen äidille vuodet sanonut että olisin toivonut että hän muuttaisi lähemmäs meitä, jolloin näkisimme arkena enemmän ja voisimme "harrastaa" tai tehdä asioita yhdessä; ulkoilla, käydä museoissa, ihan vaan piipahtaa iltateelle. Hän ei halua muuttaa, koska kokee ettei meidän kaupungissa ole hänelle mitään..
Nyt olemme taas tänään tekemässä viikottaisen visiitin äidin tykö. Harmittaa, että jo nyt olen hieman ahdistunut siitä, että pakotan muksut istumaan 3 tuntia mummun sohvalla kuuntelemassa terveysasioita..
Miten saada tämä kuvio jotenki terveellisemmäksi ja positiivisemmaksi? Vai annanko vain asian olla. Kaikki vinkit tervetulleita.
Kommentit (101)
Ajatuksille ja valittamiselle nimenomaan voi tehdä vaikka mitä itse. Jos vain haluaa. Sekä ylipitkille lainauksille vauvapalstalla, mutta olisi epämukavaa niin eihän sitä jaksa. Helpoimman kautta aina vaikka muut kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Elämän pitää olla kivaa ja pehmoista, iloa ja terveyttä. Lapsilta vanhuus, sairaudet, ikävät asiat piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Elämän pitää olla kivaa ja pehmoista, iloa ja terveyttä. Lapsilta vanhuus, sairaudet, ikävät asiat piiloon.
Haiseeko täällä marttyyrilta? Miksei riitä, että aikuinen lapsi kuuntelee joka viikko ja lapset kerran kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Elämän pitää olla kivaa ja pehmoista, iloa ja terveyttä. Lapsilta vanhuus, sairaudet, ikävät asiat piiloon.
Haiseeko täällä marttyyrilta? Miksei riitä, että aikuinen lapsi kuuntelee joka viikko ja lapset kerran kuukaudessa?
Minulta ei nämä.Tottakai skidit
voi vaikka skuutata pihassa
tai pelata mummon tylsän,
raskaan 'kuulolaiteluennon'
ajan. Pojat sitten pöytään,
kun hillopannarit tarjolla. 😃
Tai - jättää heidät suosiolla
kotiin kokonaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos vanhemmat ovat niin ahdasmielisiä, että paheksuvat jälkikasvunsa normaalia elämää? Esim. jossain illavietossa käyminen tai ihmisten tapaaminen. Sallittua olisi kotona ja töissä käyminen sekä raittiissa ilmassa kävely. Herääminen joka aamu klo 7, mielellään aiemmin. Mikä diagnoosi olisi?
Taisi olla vaikeaa niitä lapsiakin paimentaa äidillä aikoinaan ja suureksi kasvattaa. Nyt on toisinpäin, saatella lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaikea hyväksyä että oma äiti "hylkäsi" itse kaikki vanhat ihmiset aikoinaan meidän suvusta.Sanoi suoraan ettei jaksa kuunnella heidän juttuja...nyt sitten itse on samanlainen ja meidän pitäisi jaksaa häntä :D Ristiriitaista.Olen sanonut kyllä ettäå mitäpä itse teit aikoinaan ;) Sillon suututaan.Miksi?Minkä taakseen jättää sen edestään löytää! :D
Oletko hän jonka äiti ei huolehtinut lapsistaankaan? Monen lapsen äitinä, kyllä minulle ehdottomasti oma perhe oli tärkeämpi kuin isotädit, mummot (heitä mulla kyllä ollut) tai omat lapset tärkeämmät kuin vanhempani.
En ole tänne aiemmin kirjotellut :D Ihan vaan esimerkkinä kirjotin että ei kannata vaatia itselle enempää mitä on itse pystynyt antamaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Itsekästä ajatella noin. Sille mummolle ne lapsenlapset on tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti ei kaipaa aktiviteetteja elämäänsä niin anna sairaan ja vanhan viihtyä kotonaan. Ja käy harvemmin jos et kestä hänen puheitaan. Ei muuksi muutu. Ja itsekin voit olla vaikka millainen vanhana vaikka nyt toista luulet. Hyväksy.
Olet oikeassa. Tämä on hankalaa, hyväksyä se, että oikeasti fiksu ja huumorintajuinen, monella tapaa taitava ja oikeasti ihan terve ihminen päättää jäädä jumittamaan neljän seinän sisään, ja omilla valinnoilla kutistaa elämänsä naapurien kyttäämiseksi.
Ja kyllä, on pelottavaa ajatella että itsestä tulisi samanlainen. Siksi teenkin parhaani, että välit lapsiin pysyvät hyvinä ja myös omiin ystäviin. Ja että on harrastuksia ja pidän kunnostani huolen.
Kasvukokemuksiahan nämä on meille kaikille.
ap
Älä viitsi. Esim mun isä yritti pitää yhteyttä kavereihin. Ne kuolivat tai tulivat vaivaisiksi.
Jos elää yhdeksänkymppiseksi, ei ne kaverit enää jaksa eikä itsekään jaksa.
Hänen oppikoululuokallaan oli sovittu tapaaminen tietyssä paikassa luokkakaverin kanssa kerran vuodessa. Väki väheni, kunnes isäni huomasi olevansa ainoana paikalla. Isänu eleli vielä 10 vuotta. Sisarukset kuolleet 20 - 30 vuotta aiemmin. Isäni kuoli hiljattain yli 100-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti ei kaipaa aktiviteetteja elämäänsä niin anna sairaan ja vanhan viihtyä kotonaan. Ja käy harvemmin jos et kestä hänen puheitaan. Ei muuksi muutu. Ja itsekin voit olla vaikka millainen vanhana vaikka nyt toista luulet. Hyväksy.
Olet oikeassa. Tämä on hankalaa, hyväksyä se, että oikeasti fiksu ja huumorintajuinen, monella tapaa taitava ja oikeasti ihan terve ihminen päättää jäädä jumittamaan neljän seinän sisään, ja omilla valinnoilla kutistaa elämänsä naapurien kyttäämiseksi.
Ja kyllä, on pelottavaa ajatella että itsestä tulisi samanlainen. Siksi teenkin parhaani, että välit lapsiin pysyvät hyvinä ja myös omiin ystäviin. Ja että on harrastuksia ja pidän kunnostani huolen.
Kasvukokemuksiahan nämä on meille kaikille.
ap
Älä viitsi. Esim mun
Siis monikossa: luokkakaverien kanssa. Koko luokka oli kokoontunut yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Vapauta lapset noilta viikottaisilta (!) vierailuilta. Jos haluat itse käydä noin usein niin ok, mutta on minusta liikaa vaadittu lapsilta/teiniltä istua 3 h sohvalla mummon tympeitä jorinoita kuunnellen. Enintään kerran kuukaudessa riittää, kyllä siitäkin saa ihan riittävästi kasvattavaa elämänkokemusta.'
Tämän komppaan 5/5.
Ei sentään lapsia mummon
sohvalle väkipakolla
epikriisejä kuuntelemaan
3 tunniksi.
Itsekästä ajatella noin. Sille mummolle ne lapsenlapset on tärkeitä.
Koko lauantai mummon sairaskertomuksua kuuntelemassa? Joka ikinen lauantai?
En tajua miksi siellä pitää rampata joka viikko. En näe ketään läheisistäni viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa hänelle lemmikki? Koira taikka kissa.
Ap:n äiti ei ole edes kovin vanha vielä. Kyllä ihmissuhteissa, vanhustenkin kanssa, voi olettaa olevan vastavuoroisuutta ja kiinnostusta toisen elämään, esim. tuo taidenäyttelyyn suhtautuminen on epäkohteliasta ja törkeää.
Vanhuus ei ole sairaus.
Vuoroin vieraissa käydään - on hyvä vanha käytöstapa, josta voisi äidillesi vihjata.
Sun tytöt jo 17 vee, ja poikakin ilmeisesti jo teini. Miten sä voit pakottaa heidät istumaan mummun luona 3 tuntia sohvalla istumassa ja usein?
Eikö heillä ole jo oma tahto ja nuorten menot?
Kuulostat muutenkin aivan samanlaiselta vahvalta jäärältä kuin on äitisikin. Ja myös vähän tyhmältä.
Äitisi ikääntyy, on jo terveyshuolia mielessä, on leski, ja jalka jo hidastunut.
Miksi hänen pitäisi olla ja elää niinkuin sä vaadit? Sanoit että isäsi oli hissukka joka teki niinkuin äiti käski?
Ja nyt sinä vaadit että äitisi pitäisi tehdä asioita just niinkuin sä haluut?
Omena ei ole kauas ole puusta pudonnut. Valitat ihan samalla tavalla kuin äitisi.
Rikon nyt yhden illuusion sinulta. Ette olleet parhaita kavereita aiemmin, vaan aiemmin käyttäydyit äitisi manipuloimalla tavalla. Äitisi kaltaiset ihmiset eivät kestä sitä, kun heille laitetaan rajoja. Tiedän, koska itselläni on vastaava. Meidän välit ei koskaan normalisoituneet sen jälkeen, kun asetin toiminnalla rajoja. Hän käy meillä ainoastaan kutsuttuna (yleensä juhlissa), meitä äitini ei kutsu koskaan kylään. Lapsiin hän pitää yhteyttä, mutta yrittää kontrolloida heitäkin. Olen toiminut puskuria välissä, isostikin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Rikon nyt yhden illuusion sinulta. Ette olleet parhaita kavereita aiemmin, vaan aiemmin käyttäydyit äitisi manipuloimalla tavalla. Äitisi kaltaiset ihmiset eivät kestä sitä, kun heille laitetaan rajoja. Tiedän, koska itselläni on vastaava. Meidän välit ei koskaan normalisoituneet sen jälkeen, kun asetin toiminnalla rajoja. Hän käy meillä ainoastaan kutsuttuna (yleensä juhlissa), meitä äitini ei kutsu koskaan kylään. Lapsiin hän pitää yhteyttä, mutta yrittää kontrolloida heitäkin. Olen toiminut puskuria välissä, isostikin välillä.
Tääällä yksi anoppi, ei kylään pidä mennäkään kuin kutsuttuna. Ja miniäni laittavatkin wh kutsun. Tokko uskaltaisin edes mennä jos poika puolhuolimattomasti sanoisi: jeren synttärit 12 päivä iltapäivällä.
En myöskään kutsu yhtäkään lapsistani, olen sanonut, voitte tulla milloin vain , olette aina tervetulleita. Teinit joskus soittaa , saaks tulla yöksi, on siellä yks juttukin sunnuntaina. Jokaisella on avainkin.
Ap, et ole vastannut miksi ihmeessä käyt niin usein äidilläsi?