Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin just miehelle et tämä on nyt tässä
22.03.2025 |
27 vuoden yhdessä olon jälkeen ilmoitin vihdoin miehelle et nyt tämä on ohi. Vuosiin ei ole mennyt hyvin, eikä edes nukuta edes samassa huoneessa. Jotenkin vaan ollaan jääty tähän tilanteeseen roikkumaan. Muutaman kerran olen sanonut et jos asiat ei muutu, niin olis molemmille parempi et lähdetään elämään omaa elämää. En oikein ymmärrä miksi mies haluaisi edes olla yhdessä. Kun ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään suhteen parantamiseksi.
Mitään isoja ongelmia ei ole, se iso rakkaus vaan hävisi jossain vaiheessa. Tietty kiintymys ja kunnioitus toista kohtaan on vielä ainakin jollain tasolla olemassa. Haluan lopettaa tämän nyt, ennen kuin sekin häviää. Nyt ehkä voitaisiin vielä erota hyvissä väleissä. Toivottavasti.
Tämä päätös tuntuu tosi helpottavalta, mutta pelkään, että en kuitenkaan jaksa viedä tätä loppuun ja lähteä. Jään vaan elämään tätä puolikasta elämää. Ei kai tämäkään hirveän huonoa ole. Puuttuu vain rakkaus, intohimo, jännitys Mitä niin kovasti kaipaan.
En oikeasti tiedä oliko tämä järkevää. Tai mitä nyt. Nyt tuntuu hyvältä päätökseltä, mutta entä huomenna. Tai ensi viikolla.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Tämä. Ap on sellainen satutäti jonka kannattaisi muuttaa edes lauserakenteita välillä, viime kuukausien aikana on luettu aika monta liian samankaltaista tarinaa.
Voisko kuitenkin olla niin että tällaista vaan tapahtuu? Ja siksi tällaisia avauksia on ollut monta?
Tilastojen valossa avioeroja on paljon, joten onko tuo ihme et niistä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota jos et tykkää olla yksin.
Mä oon niin yksin, vaikka olen suhteessa ja asutaankin yhdessä. Se on vielä yksinäisempää kun on partneri ja silti on yksin.
Jännitys ja jännikset mielessä. Huono päätös.
Ajattelitko täältä löytyvän eronneiden mammojen kuoron?
Olit oikeassa.
"Mitään isoja ongelmia ei ole". Kiintymys ja kunnioitus edelleen olemassa.
Mutta erota Suomi-mamman pitää, ja vauvapalstalle hakemaan vertaissympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika voi olla itsessä kun kaipaa jotain nuoruuden suuria tunteita eikä sellaisia ikääntyneenä enää saavuta. Ei tule löytymään ketään unelmien intohimoista vanhaa äijää. 🤣 Pitäiköhän vain hyväksyä että "ne" ajat ovat jo menneen talven lumia eikä se vaihtamalla miksikään muutu ja alat keksimään jotain muuta sisältöä elämääsi. Jos on parempi elää yksin niin sitten tietenkin kannattaa muuttaa omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota jos et tykkää olla yksin.
Mä oon niin yksin, vaikka olen suhteessa ja asutaankin yhdessä. Se on vielä yksinäisempää kun on partneri ja silti on yksin.
Miksi et eroa? Tuo tilanne lyhentää elinikääsi. Ja ankeuttaa nykyhetkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi vanhan suhteen loppu voi olla myös uuden alku. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi vanhan suhteen loppu voi olla myös uuden alku. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa,
Kyllä mummo tiesi. Viisas ja määrätietoinen mummo 👵🏻🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi vanhan suhteen loppu voi olla myös uuden alku. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa,
Mummo osasi kyllä olle hienotunteinen. Ei järjestänyt mitään suurta kohtausta, vaan alkoi vain vähän vältellä paikkaa, missä kissanlihakeittoa tarjottiin.
Nyt vaan sitten Gambiaan hakemaan mustaa melaa niinkuin muutkin voimaantuneet mummot.
Suomessa voi sitten ihmetellä, miksi pimppa kutisee ja rakkuloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko laittanut jo erohakemuksen ja pakannut kimpsusi? Tuo puhuminen ja suunnittelu vaan naurattaa miestäsikin. Miksi miettiä kohta on kulunut 5 vuotta lisää ja huomaat mädäntyväsi ukon kanssa hautaan saakka.
Olisiko kellään tuota keittoreseptiä. Tekisi mieli kokeilla 😼🍲😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään tuota keittoreseptiä. Tekisi mieli kokeilla 😼🍲😋
Tällaisen olen joskus löytänyt isotätini jäämistöstä. Hänellä oli vihko, johon kirjoitteli erilaisia ruokareseptejä.
Sitä en kyllä tiedä, mistä kissanlihaa nykypäivänä voisi saada. Ei se kyllä markettien perusvalikoimaan kuulu. Eikä loukkupyynti oikein kaupunkiympäristössä onnistu ja taitaa se olla kiellettyäkin.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Vierailija kirjoitti:
Oletko laittanut jo erohakemuksen ja pakannut kimpsusi? Tuo puhuminen ja suunnittelu vaan naurattaa miestäsikin. Miksi miettiä kohta on kulunut 5 vuotta lisää ja huomaat mädäntyväsi ukon kanssa hautaan saakka.
Eropaperit laitettiin eilen yhdessä. Ei kyllä naurattanut kumpaakaan.
Kimpsuja en ala tässä vaiheessa pakata, kun ei mies selviäisi yksin nykyisen talon kustannuksista. Talo menee myyntiin ensin. Voidaan siihen asti ihan hyvin jatkaa eri huoneissa asumista ja järjestellä arjen asiat rauhassa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan sitten Gambiaan hakemaan mustaa melaa niinkuin muutkin voimaantuneet mummot.
Suomessa voi sitten ihmetellä, miksi pimppa kutisee ja rakkuloi.
Ei kiitos. En viitsi enää elättää yhtään miestä.
En myöskään ole sitä melaa etsimässä, vaan läheisyyttä yleensäkin. Niin henkistä kuin fyysistä, eikä siinä seksi ole pääasia. Vaan yhdessä tekeminen, nauraminen, toisen huomioon ottaminen. Toki jos läheisyys muuten kunnossa, niin miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies tuumasi, kun ilmoitit asiasta?
Ei oikein mitään. Oli ensin hiljaa. Kun sanoin et asiat on mennyt viime aikoina vain huonompaan suuntaan, oli samaa mieltä. Ja hänen mielestä minä en yritä tarpeeksi Eilen vaikutti kuitenkin et olevan ok asian kanssa.
Nyt käyttäytyy kun mitään keskustelua ei olis koskaan käyty. Puhuu pääsiäisestä, pihan laitosta jne. On tosi inhottava fiilis kun joutuu itse ns muistuttamaan. En kuitenkaan halua satuttaa, mutta en voi myöskään teeskennellä enää.
Herätys, ilmoitit asian miehelle ja kuvittelet että hän olisi heti mukana tässä sinun kuviossa. Se on isosti vaikuttava tekijä miehen elämään, anna hänen nyt sulatella asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään tuota keittoreseptiä. Tekisi mieli kokeilla 😼🍲😋
Mistä meinasit löytää kissan, jonka pistää pataan? Vai onko niitä omasta takaa keitettäväksi asti?
Vierailija kirjoitti:
Taas tuli ero huvin vuoksi, vaikka vasta kuoleman piti erottaa.
Kuolema se on rakkaudenkin kuolema. Ei siinä vihkikaavassa sanota, minkä "kuolema teidät erottaa".
Linkkaatko ketjut? En ole usein täällä palstalla roikkunut, niin en ole tietoinen. Ehkä niistä sais vähän vertaistukea.