Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin just miehelle et tämä on nyt tässä
22.03.2025 |
27 vuoden yhdessä olon jälkeen ilmoitin vihdoin miehelle et nyt tämä on ohi. Vuosiin ei ole mennyt hyvin, eikä edes nukuta edes samassa huoneessa. Jotenkin vaan ollaan jääty tähän tilanteeseen roikkumaan. Muutaman kerran olen sanonut et jos asiat ei muutu, niin olis molemmille parempi et lähdetään elämään omaa elämää. En oikein ymmärrä miksi mies haluaisi edes olla yhdessä. Kun ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään suhteen parantamiseksi.
Mitään isoja ongelmia ei ole, se iso rakkaus vaan hävisi jossain vaiheessa. Tietty kiintymys ja kunnioitus toista kohtaan on vielä ainakin jollain tasolla olemassa. Haluan lopettaa tämän nyt, ennen kuin sekin häviää. Nyt ehkä voitaisiin vielä erota hyvissä väleissä. Toivottavasti.
Tämä päätös tuntuu tosi helpottavalta, mutta pelkään, että en kuitenkaan jaksa viedä tätä loppuun ja lähteä. Jään vaan elämään tätä puolikasta elämää. Ei kai tämäkään hirveän huonoa ole. Puuttuu vain rakkaus, intohimo, jännitys Mitä niin kovasti kaipaan.
En oikeasti tiedä oliko tämä järkevää. Tai mitä nyt. Nyt tuntuu hyvältä päätökseltä, mutta entä huomenna. Tai ensi viikolla.
Kommentit (85)
Meillä vastaava tilanne ja mies ilmoittikin viime vuoden toukokuussa, että jos tää olis nyt tässä? Sitä suututti ja kaiken laitto mun syyksi. Siis miksei meillä oikein ole enää mitään, ei tehdä mitään tai käydä missään... No, ei sitä seksiäkään ole ollut.
Tässä nyt lähes vuoden päivät sitten ihmetellyt tätä jatkuvaa kumppanuutta. Meillä on päivittäin tosi kivaa. Puhutaan paljon asioita, uutisista, kirjoista ja leffoista, nauretaan. Juuri suunniteltiin kesäksi pihaprojektia ja kesälomien pitämistä elokuussa ja sinne sitten yhteistä kahden viikon reissua.
Hän sanoi, ettei enää rakastaa mua ja sitten se järkkäs mulle/meille romanttisen viikonlopun. Ihan tänne kotiin. Tilas siivouksen, tilas kukkia... Teki ruokia. Sytytteli kynttilöitä. Saunottiin ja pulikoitiin kaksin.
Eikö se ymmärrä tunteitaan vai mitä hiittä tämä nyt sitten on. Olen ajatellut ottaa puheeksi, mutta pelkään jinxaavani tämän hetken kivat. Itsehän en jaksa nähdä vaivaa, että lähtisin. Toisinaan olen tässä miettinyt, että miksi pitäisikään, kun ihan kivastihan meillä menee kuitenkin. Tää elämänvaihe nyt on erilainen. Lapset just muuttaneet, keski-ikäistytään... tutustutaan toisiimme uudestaan.
Jos hän haluaa lähteä, niin enhän mä ketään väkisin voi täällä pitää. Odottaako tuo sitten, että mä hoidan eron ja hoidan kaiken käytännön asiat? kuten pakkaamiset, raivaamiset, myynnit jne. Vai vetkutteliko se liikaa, että ehti rakastua uudestaan ja jäi niille kantimilleen?
Totuus on, että tää kämppä pitäisi perata ja remppaa tehdä. Mutten mä näe järkeä, jos ero tulee. Hoituu sitten samalla muuttojen kanssa.
Itsestäänselvyys on toisinaan astunut kuvioon ennenkin, mutta se on ollut lyhytaikaisempaa. Toki lapset ovat olleet ja niiden mukaan tuli peilattua paljonkin asioita. En mä kuitenkaan haluaisi yksin vanheta ja se uuden kumppanin etsintä on aivan liian hankalaa. Mieluusti pitäisi nykyisen virheineen päivineen. Hän on jo tuttu 32 vuoden takaa. Hyvinkin tunnetaan toistemme viat ja ärsyttävät tavat. Kivoja asioita on kuitenkin enemmän. En nyt haluaisi tästä lähteä siksi, koska voin. Se ei jotenkin riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne ja mies ilmoittikin viime vuoden toukokuussa, että jos tää olis nyt tässä? Sitä suututti ja kaiken laitto mun syyksi. Siis miksei meillä oikein ole enää mitään, ei tehdä mitään tai käydä missään... No, ei sitä seksiäkään ole ollut.
Tässä nyt lähes vuoden päivät sitten ihmetellyt tätä jatkuvaa kumppanuutta. Meillä on päivittäin tosi kivaa. Puhutaan paljon asioita, uutisista, kirjoista ja leffoista, nauretaan. Juuri suunniteltiin kesäksi pihaprojektia ja kesälomien pitämistä elokuussa ja sinne sitten yhteistä kahden viikon reissua.
Hän sanoi, ettei enää rakastaa mua ja sitten se järkkäs mulle/meille romanttisen viikonlopun. Ihan tänne kotiin. Tilas siivouksen, tilas kukkia... Teki ruokia. Sytytteli kynttilöitä. Saunottiin ja pulikoitiin kaksin.
Eikö se ymmärrä tunteitaan vai mitä hiittä tämä nyt sitten on. Olen ajatellut ottaa puheeksi, mutta pelkään jinxaavani tämän hetken k
Jos hänelle riitti se, että sai puhua suunsa puhtaaksi ja nyt sitten toimii ilman paineita? Jos seksi ei vieläkään ole alkanut, ehkä on pelännyt, että vaadit sitä.
En tiedä. Sen tiedän, että kun itse pistin miehelle kovasti vastaan niin, että hän ynmärsi olevani tosissani, on kohdellut minua sen jälkeen kuin kuningatarta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne ja mies ilmoittikin viime vuoden toukokuussa, että jos tää olis nyt tässä? Sitä suututti ja kaiken laitto mun syyksi. Siis miksei meillä oikein ole enää mitään, ei tehdä mitään tai käydä missään... No, ei sitä seksiäkään ole ollut.
Tässä nyt lähes vuoden päivät sitten ihmetellyt tätä jatkuvaa kumppanuutta. Meillä on päivittäin tosi kivaa. Puhutaan paljon asioita, uutisista, kirjoista ja leffoista, nauretaan. Juuri suunniteltiin kesäksi pihaprojektia ja kesälomien pitämistä elokuussa ja sinne sitten yhteistä kahden viikon reissua.
Hän sanoi, ettei enää rakastaa mua ja sitten se järkkäs mulle/meille romanttisen viikonlopun. Ihan tänne kotiin. Tilas siivouksen, tilas kukkia... Teki ruokia. Sytytteli kynttilöitä. Saunottiin ja pulikoitiin kaksin.
Eikö se ymmärrä tunteitaan vai mitä hiittä tämä nyt sitten on. Olen ajatellut ottaa puheeksi, mutta pelkään jinxaavani tämän hetken k
Sun mies näyttää selvästi yrittävän. Jos meillä tilanne olis sama, niin en itsekään haluais erota. Teillä on selvästi kivaa yhdessä ja suhteessa on toivoa paremmasta.
Mun mies ei ole vuosiin järkännyt mitään romanttista, vieny treffeille, tuonu kukkia. laittanu kynttilöitä tms. Joskus aikamaan kyllä teki niin, mut en edes tiedä mihin tai miksi loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten, kun mies on kohta uudessa suhteessa jonkun nuoremman, häntä arvostavan kanssa, ja ap huomaa että oma parasta ennen -päivä meni kauan sitten.
Miksi se haittaisi ap:ta? Eihän miehestä ole hänelle kuin harmia.
Joo, toivon todella että löytää jonkun. Ei hänen onnensa ole multa pois.
Toivottavasti löydän joskus jonkun, mut jos en, niin osaan olla ihan onnellinen itsekin. Sekin että on edes toivoa jostain paremmasta, on parempaa kuin tämä.
Tapailen yhtä hoitsu yksinhuoltajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ilmoitin miehelle että nämä oli tuolla ja tuo tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa minäkin voisin...
Oletko vastuullinen aikuinen vai elättääkö miehesi sinut?
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian laiska eroamaan, mutta parisuhde on tunnetasolla jo ohi, voi tietenkin jatkaa kulissisuhteessa, ja hakea rakkauden ja romantiikan oman kodin ulkopuolelta. Tämä pitää tietenkin sopia asuinkumppanin kanssa, että kumpikin on samalla kartalla siitä, missä mennään.
Tarkoittaako "laiska eroamaan" sitä, että mies elättää jatkossakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota jos et tykkää olla yksin.
Taitaa ap olla ihmistyyppiä, joka alkaa pelätä ja kuulla ääniä ollessaan yksin yli viisi minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Tämä. Ap on sellainen satutäti jonka kannattaisi muuttaa edes lauserakenteita välillä, viime kuukausien aikana on luettu aika monta liian samankaltaista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas esimerkki siitä kuinka tunne-eläimiä naiset ovat
Entä sitten miehet, jotka kituvat epämiellyttävässä parisuhteessa, mutta eivät tee mitään vaikka voivat huonosti?
Ilmeisesti esimerkin mies oli ihan tyytyväinen tilanteeseensa. Ne on ne naiset, jotka tekee vaikka tikusta ongelmaa saadakseen vähän jännitystä elämäänsä
Sen miehen velvollisuus on tehdä oma osuutensa hyvän yhteiselämän eteen. Jos ei tee niin eipä sitten ole sitä liittoakaan. Jos mies on tyytyväinen siihen, että paskoo muun perheen elämän, ei voi edellyttää muita olemaan tyytyväisiä asiaan.
Miten tuollaisen kuvan sait? Ap vaikuttaa olevan taas näitä tunnenarkomaan
Joo onkin tosi levoton dopamiiniriippuvainen, kun 27 vuoden jälkeen haluaa vielä elää ja tuntea. Varsinainen hepsankeikka ja epävakaa, _koko ajan vaihtamassa jännempään_
ei vaan tosissaan puhuen sä oot ääl iö
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten, kun mies on kohta uudessa suhteessa jonkun nuoremman, häntä arvostavan kanssa, ja ap huomaa että oma parasta ennen -päivä meni kauan sitten.
"Ei. Ei jumalauta. Sitä minä en kestä Minä en tahdo sitä nähdä. Muuten miten tahansa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne ja mies ilmoittikin viime vuoden toukokuussa, että jos tää olis nyt tässä? Sitä suututti ja kaiken laitto mun syyksi. Siis miksei meillä oikein ole enää mitään, ei tehdä mitään tai käydä missään... No, ei sitä seksiäkään ole ollut.
Tässä nyt lähes vuoden päivät sitten ihmetellyt tätä jatkuvaa kumppanuutta. Meillä on päivittäin tosi kivaa. Puhutaan paljon asioita, uutisista, kirjoista ja leffoista, nauretaan. Juuri suunniteltiin kesäksi pihaprojektia ja kesälomien pitämistä elokuussa ja sinne sitten yhteistä kahden viikon reissua.
Hän sanoi, ettei enää rakastaa mua ja sitten se järkkäs mulle/meille romanttisen viikonlopun. Ihan tänne kotiin. Tilas siivouksen, tilas kukkia... Teki ruokia. Sytytteli kynttilöitä. Saunottiin ja pulikoitiin kaksin.
Eikö se ymmärrä tunteitaan vai mitä hiittä tämä nyt sitten on. Olen ajatellut ottaa p
Mitä sinä olet tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian laiska eroamaan, mutta parisuhde on tunnetasolla jo ohi, voi tietenkin jatkaa kulissisuhteessa, ja hakea rakkauden ja romantiikan oman kodin ulkopuolelta. Tämä pitää tietenkin sopia asuinkumppanin kanssa, että kumpikin on samalla kartalla siitä, missä mennään.
Tarkoittaako "laiska eroamaan" sitä, että mies elättää jatkossakin?
Miksi aina on oletus, että mies on se joka elättää?
Olen itse itseni ja perheen elättänyt usean vuoden ajan. Mies sotki aikanaan omat asiansa pahasti, siinä meni luottamuskin samalla. Olis varmaan pitänyt lähteä silloin, mutta mies oli lapsille hyvä isä, eikä olis ehkä saanut selvitettyä asioitaan itse. Saati pärjännyt taloudellisesti. Jäin suhteeseen osaksi velvollisuudentunteesta. Ja lasten takia.
Nyt hänellä onneksi asiat paremmin, ja täytyy vaan toivoa ettei sotke niitä jatkossa. Ei hänkään ole tässä suhteessa onnellinen, mutta on liian laiska? tai muuten vain tunnetaidoiltaan vajavainen, että tekis asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota jos et tykkää olla yksin.
Taitaa ap olla ihmistyyppiä, joka alkaa pelätä ja kuulla ääniä ollessaan yksin yli viisi minuuttia.
Mistä näin päättelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas esimerkki siitä kuinka tunne-eläimiä naiset ovat
Entä sitten miehet, jotka kituvat epämiellyttävässä parisuhteessa, mutta eivät tee mitään vaikka voivat huonosti?
Ilmeisesti esimerkin mies oli ihan tyytyväinen tilanteeseensa. Ne on ne naiset, jotka tekee vaikka tikusta ongelmaa saadakseen vähän jännitystä elämäänsä
Sen miehen velvollisuus on tehdä oma osuutensa hyvän yhteiselämän eteen. Jos ei tee niin eipä sitten ole sitä liittoakaan. Jos mies on tyytyväinen siihen, että paskoo muun perheen elämän, ei voi edellyttää muita olemaan tyytyväisiä asiaan.
Miten tuollaisen kuvan s
Kiitos :D
Ja pakko kyllä ottaa nämä tunnenarkomaani ja jännityksen etsijä kommentit vitseinä. Ei kai kukaan voi oikeasti olla niin ankea ja ahdasmielinen ihmistyyppi Tai sitten kyllä on jäänyt tunneälyn osalta täysin vajaaksi.
Jos 27 vuotta oon ollut uskollisesti saman miehen kanssa, yrittänyt parhaani ja välillä kannatellut koko perhettä. Niin onhan se täysin kohtuutonta ajatella että haluaisin vielä mahdollisuuden joskus rakastaa tai olla rakastettu. Varmaan täysin vastuutonta ja moraalitonta :D
Sama.
Mies oli aivan liian lyhyt.
Jos on liian laiska eroamaan, mutta parisuhde on tunnetasolla jo ohi, voi tietenkin jatkaa kulissisuhteessa, ja hakea rakkauden ja romantiikan oman kodin ulkopuolelta. Tämä pitää tietenkin sopia asuinkumppanin kanssa, että kumpikin on samalla kartalla siitä, missä mennään.