Lapsi ei suostu syömään muuta kuin nugetteja ja ranskalaisia, mitä voin tehdä?
Lapsi muuttuu agressiiviseksi jos ei saa nugetteja ja ranskalaisia
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi inhoaa kaalilaatikkoa, inhoan sitä itsekin niin miksi sitä pitää väkisin olla ruokana, eikä sitä lapsen suosikkia makaronilaatikkoa? Rahakysymyskään tuo ei voi olla.
Ei kai kyse olekaan siitä että pitää periaatteesta laittaa vain ruokia joita kaikki inhoavat. Mutta kai lapsen pitäisi oppia syömään monipuolisesti, eikä toivoa että sit aikuisena se opettelee syömään muutakin kuin niitä ranskiksia.
Ite voisin todeta että voikun söiskin edes makaronilaatikkoa D:
Ei meilläkään kysytty lapsilta koskaan , mitä haluavat syödä. Kolme kuukautta vanhasta ( se oli sitä aikaa) tarjottiin laaja-alaisesti kaikkia makuja. Ruokana oli vaihtelevasti milloin mitäkin. Kukaan ruokapöydässä ei ole koskaan valittanut ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ehdotetaan , että lapselta pitäisi kysyä haluaako syödä tai maistaa? Minä tein omalle lapselleni ihan tavallista kotiruokaa ja istuttiin syömään yhdessä , ei tullut mieleenkään kysyä lapselta , laitoin sopivan annoksen lautaselle ruoka-aikaan molemmille ja sitten syötiin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja osaa valmistaa itse sopivia arkiruokia ja syö niitä yhä mielellään.
Koska ei saa pakottaa syömään ja lapsi kokee pakottamisena sen että eteen laitetaan lautanen jossa on ruokaa mitä hän ei halua syödä. Tää tietysti voi johtua siitä että joskus on pyydetty maistamaan eli whats done is done. Turvaruokia on vähän ja yksikään niistä ei ole tavallista kotiruokaa, jos ei pelkkää pastaa lasketa.
No ei koe pakottamisena. Noinhan ruoka tarjotaan päiväkodissakin. Vaikka ei tykkäisi ruoasta niin kun istuu pöydässä muiden kanssa niin tulee maistettuakin. Olisi tärkeää, että lapselta vaadittaisiin pöytään tulo, vaikka hän ei söisikäön. Se on yhteinen, sosiaalinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään kysytty lapsilta koskaan , mitä haluavat syödä. Kolme kuukautta vanhasta ( se oli sitä aikaa) tarjottiin laaja-alaisesti kaikkia makuja. Ruokana oli vaihtelevasti milloin mitäkin. Kukaan ruokapöydässä ei ole koskaan valittanut ruuasta.
Ehkä teillä ei sitte ole ketään autismin kirjolla tai kärsi aistiyliherkkyydestä niin että kaikissa ruuissa on jotain vikaa ettei niitä voi syödä tai pahimmassa tapauksessa edes maistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ehdotetaan , että lapselta pitäisi kysyä haluaako syödä tai maistaa? Minä tein omalle lapselleni ihan tavallista kotiruokaa ja istuttiin syömään yhdessä , ei tullut mieleenkään kysyä lapselta , laitoin sopivan annoksen lautaselle ruoka-aikaan molemmille ja sitten syötiin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja osaa valmistaa itse sopivia arkiruokia ja syö niitä yhä mielellään.
Koska ei saa pakottaa syömään ja lapsi kokee pakottamisena sen että eteen laitetaan lautanen jossa on ruokaa mitä hän ei halua syödä. Tää tietysti voi johtua siitä että joskus on pyydetty maistamaan eli whats done is done. Turvaruokia on vähän ja yksikään niistä ei ole tavallista kotiruokaa, jos ei pelkkää pastaa lasketa.
No ei koe pakottamisena. Noinhan ruoka tarjotaan päiväkodissakin. Vaikka ei tykkä
Väärästä ruuasta tulee draama ja poistaa sen lautaselta suoraan pöydälle koska se ei saa olla siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi inhoaa kaalilaatikkoa, inhoan sitä itsekin niin miksi sitä pitää väkisin olla ruokana, eikä sitä lapsen suosikkia makaronilaatikkoa? Rahakysymyskään tuo ei voi olla.
Ei kai kyse olekaan siitä että pitää periaatteesta laittaa vain ruokia joita kaikki inhoavat. Mutta kai lapsen pitäisi oppia syömään monipuolisesti, eikä toivoa että sit aikuisena se opettelee syömään muutakin kuin niitä ranskiksia.
Ite voisin todeta että voikun söiskin edes makaronilaatikkoa D:
Toki olen on eksyin sentään syönyt paljon makaronilaatikkoakin kun enää suolistoni ei tuollaista kestä, ei edes gluteenitonta makaronia/pastaa. Se on varmaan sitten se tärkkelys, ei pelkästään vehnä. Sama se on pullassa hiiva, edes gluteeniton pulla ei sovi. Toki aikuisena syön ihan liikaa pakasteranskalaisia ja lohkoperunoita, mutta kun peruna taitaa olla ainoa tuollainen lisuke, joka suolistoni kestää. Toki syön myös valkosipuliperunoita ja sellaisia perunapaistoksia, jotka tosin ovat kalliita. Kesäkaudeksi näitä saapuu kauppoihin aina enemmän. Keitinperunoita taas inhoan ja muusia en jaksa tehdä. Lisäksi nuo pakasteranskalaiset ovat paljon halvempia kuin eineshyllyssä myytävät valkosipuliperunat ja vastaavat tuotteet.
Tahalleen meillä ei pahaa ruokaa laiteta, mutta sitä syödään mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ehdotetaan , että lapselta pitäisi kysyä haluaako syödä tai maistaa? Minä tein omalle lapselleni ihan tavallista kotiruokaa ja istuttiin syömään yhdessä , ei tullut mieleenkään kysyä lapselta , laitoin sopivan annoksen lautaselle ruoka-aikaan molemmille ja sitten syötiin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja osaa valmistaa itse sopivia arkiruokia ja syö niitä yhä mielellään.
Koska ei saa pakottaa syömään ja lapsi kokee pakottamisena sen että eteen laitetaan lautanen jossa on ruokaa mitä hän ei halua syödä. Tää tietysti voi johtua siitä että joskus on pyydetty maistamaan eli whats done is done. Turvaruokia on vähän ja yksikään niistä ei ole tavallista kotiruokaa, jos ei pelkkää pastaa lasketa.
No ei koe pakottamisena. Noinhan
Oikeasti?! Miten te kasvatatte lapset? Sallitte kaiken hullun käytöksen js sitten äiti laittaa nugetteja ja ranuja pikkuiselle ettei ole nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään kysytty lapsilta koskaan , mitä haluavat syödä. Kolme kuukautta vanhasta ( se oli sitä aikaa) tarjottiin laaja-alaisesti kaikkia makuja. Ruokana oli vaihtelevasti milloin mitäkin. Kukaan ruokapöydässä ei ole koskaan valittanut ruuasta.
Tuossa on suuri merkitys myös vanhemman kokkaustaidoilla. Ilmeisesti olet sitten osannut laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään kysytty lapsilta koskaan , mitä haluavat syödä. Kolme kuukautta vanhasta ( se oli sitä aikaa) tarjottiin laaja-alaisesti kaikkia makuja. Ruokana oli vaihtelevasti milloin mitäkin. Kukaan ruokapöydässä ei ole koskaan valittanut ruuasta.
Ehkä teillä ei sitte ole ketään autismin kirjolla tai kärsi aistiyliherkkyydestä niin että kaikissa ruuissa on jotain vikaa ettei niitä voi syödä tai pahimmassa tapauksessa edes maistaa.
Ei ole. Kaikki ovat terveitä ja olen siitä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ehdotetaan , että lapselta pitäisi kysyä haluaako syödä tai maistaa? Minä tein omalle lapselleni ihan tavallista kotiruokaa ja istuttiin syömään yhdessä , ei tullut mieleenkään kysyä lapselta , laitoin sopivan annoksen lautaselle ruoka-aikaan molemmille ja sitten syötiin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja osaa valmistaa itse sopivia arkiruokia ja syö niitä yhä mielellään.
Koska ei saa pakottaa syömään ja lapsi kokee pakottamisena sen että eteen laitetaan lautanen jossa on ruokaa mitä hän ei halua syödä. Tää tietysti voi johtua siitä että joskus on pyydetty maistamaan eli whats done is done. Turvaruokia on vähän ja yksikään niistä ei ole tavallista kotiruokaa, jos ei pelkkää pastaa lasketa.
Oikeasti?! Miten te kasvatatte lapset? Sallitte kaiken hullun käytöksen js sitten äiti laittaa nugetteja ja ranuja pikkuiselle ettei ole nälkä.
Enää ei eletä 90-lukua jolloin lasta saattoi pakottaa. Nykyään pakottamisesta tulee lasu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi söisi nugetteja ja ranskalaisia, en edes oivaltaisi, että tuossa on ongelma. Todennäköisesti jossain vaiheessa hän haluaisi jotain muutakin. Aika harva elää noin niukalla ruokavaliolla, aamulla moni syö leipää eikä nugetteja. Oma lapsi söi aikoinaan vain mustikoita ja poronlihaa ja ihan kelpo ihminen hänestä lopulta tuli.
Voisin syödä loppuelämäni nakkeja ja ranuja ja vaikka kebabia
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä on kyse?
Tämä! Jos on kouluikäinen, niin kouluterveydenhoitajan tehtävä on ohjata syömään terveellisemmin.
Tämä on ristiriitaista ja herkkä aihe, koska vääränlainen toiminta johtaa erittäin suurella riskillä lapsen syömishäiriöön enemmin tai myöhemmin. Ketään ei saa pakottaa syömään, vanhempi ei saa liioitella kokkaustaitojaan, lapsen toiveet pitää huomioida ja tarjota sitä mistä lapsi pitää, mutta tietysti on täysin selvää, että lapsen ruokavalio tai käsitys hyvästä ruoasta ei saa olla pelkät karkit, sipsit, suklaat, vanukkaat, jäätelö, nuggetit, ranskalaiset, kalapuikot, makkarat jne. Jos näin kuitenkin on, on täysin selvää, että tähän pitää puuttua. Valitettavasti oma ruokavalioni on näin keski-ikäisenä monestakin syystä juurikin tuon kuvatun kaltainen. Toki toivoisin apua ongelmiini syömisen kanssa, mutta sitä on turha toivoa kun en saa mitään apua edes todella vaikeaan elämäntilanteeseeni tai mielenterveysongelmiini, jotka sitten entisestään pahentavat ongelmiani syömisen kanssa.
Eihän tässä kukaan pakota. Jos ruoan tarjoaminen on pakottamista niin metsässä ollaan. Sittenhän lapselle ei anneta ruoka ollenkaan, jos ruokaa ei saa tarjota!?
Noniin, täällä ei kannata kysellä tällaista jos ei halua shaibamyrskyä päällensä. Kuten jo varmaan luitkin niin olet huono vanhempi, annat lapsen määrätä etkä tietenkään ole koskaan älynnyt ilmoittaa lapselle että nyt ei tule enää nugettia ja ranua. Huoh.
Niinkuin tuo nyt korjaantuisi sillä että sanotaan lapselle jotakin. Asia on huomattavasti hankalampi ja juurisyyt saattavat olla ihan muualla kuin siinä että lapsi on hirviö.
Oma lapseni ei syönyt jossakin vaiheessa kuin maksa- tai makaronilaatikkoa ja muutamaa muuta lajia, kyllä siinä vähän hankalaksi meni miettiä välillä mitä sille keksii. Isommat lapset ovat aina syöneet kaikkea, joten ei tosiaankaan ollut kyse siitä ettei muuta olisi tarjottu tai että lapsi vedättää huvikseen. Oli ongelmia myös ruuan koostumuksen kanssa, möykkyjä ei siedetty ja ruuat eivät saaneet olla mitenkään sekaisin lautasella. Myöskään leikkeleitä ei leivälle halunnut eikä halua tänä päivänäkään, juuston hajukin sai hänet lapsena yökkäämään. Kasviksia, vihanneksia tai hedelmiä ei suostunut juurikaan suuhunsa laittamaan. Niitä kyllä on aina ollut tarjolla. Uskoisin siis että meillä ainakin oli kyse jostakin ehkä autismin kirjon oireesta. Diagnoosia ei kyllä ole. Aistiyliherkkyyttäkin ilmeni ja sitä on itsellänikin, nämä jututhan kulkevat usein suvuittain.
Tarjoa siis aina muutakin, maistamisen jälkeen saa omaa ruokaa sitten. Anna valita mitä ostetaan kaupasta, tehkää ruokaa yhdssä. Jos siitä ruokailusta tekee kauhean peikon niin ongelmia on luvassa loppuiäksi. Vitamiinit purkista jos on huolta että ei muuten saa, vitanalleja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään kysytty lapsilta koskaan , mitä haluavat syödä. Kolme kuukautta vanhasta ( se oli sitä aikaa) tarjottiin laaja-alaisesti kaikkia makuja. Ruokana oli vaihtelevasti milloin mitäkin. Kukaan ruokapöydässä ei ole koskaan valittanut ruuasta.
Ehkä teillä ei sitte ole ketään autismin kirjolla tai kärsi aistiyliherkkyydestä niin että kaikissa ruuissa on jotain vikaa ettei niitä voi syödä tai pahimmassa tapauksessa edes maistaa.
Ei ole. Kaikki ovat terveitä ja olen siitä kiitollinen.
Siinä tapauksessa teidän kokemukset ei ole mitenkään verrattavia, eikä niistä ole mitään hyötyä tai neuvoa sellaisen lapsen kohdalla, jolla on autismiin liittyvää aistiyliherkkyyttä, PDAta tai ARFID.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ehdotetaan , että lapselta pitäisi kysyä haluaako syödä tai maistaa? Minä tein omalle lapselleni ihan tavallista kotiruokaa ja istuttiin syömään yhdessä , ei tullut mieleenkään kysyä lapselta , laitoin sopivan annoksen lautaselle ruoka-aikaan molemmille ja sitten syötiin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja osaa valmistaa itse sopivia arkiruokia ja syö niitä yhä mielellään.
Koska ei saa pakottaa syömään ja lapsi kokee pakottamisena sen että eteen laitetaan lautanen jossa on ruokaa mitä hän ei halua syödä. Tää tietysti voi johtua siitä että joskus on pyydetty maistamaan eli whats done is done. Turvaruokia on vähän ja yksikään niistä ei ole tavallista kotiruokaa, jos ei pelkkää pastaa lasketa.
No ei koe pakottamisena. Noinhan
Väärästä ruuasta tulee draama ja poistaa sen lautaselta suoraan pöydälle koska se ei saa olla siinä.
Tää kuulostaa tosiaan PDAlta.
Meidän lapsi söi tosi vähän 1-2 vuotiaana. Laitoin ruuan aina lautaselle ja vähintään kielellä piti maistaa. Kehuin maistamisesta ja seuraavalla ruualla tarjosin uutta ruokaa.
Oli kausia, jolloin söi todella vähän. Ensin alkoi maistumaan makaronit, sitten jauhelihakastike, linssikeitto, paahdetut pavut ja makaronilaatikko. Broilerista, kalasta ja perunasta kieltäytyi ehdottomasti.
Sitten lapsen ollessa lähempänä 3v, keksin laittaa ketsuppia kaikkeen. Sen avulla ruoka alkoi maistumaan. Suuhun hävisi lohet, parsat ja paprikat ketsupin kanssa.
Nyt meillä on 4v, joka syö monipuolisesti, vaikkakin syö vielä pieniä annoksia. Vieraampi ruoka menee edelleen ketsupin kanssa, mutta muutaman maistelukerran jälkeen menee myös ilman ketsuppia.
Olin itsekin huono syömään lapsena, mutta nykyään syön erittäin monipuolisesti. Omat vanhemmat syöttivät mulle pelkkää makaronilaatikkoa ja paria muuta ruokaa, jota suostuin syömään. Aloin sitten lähempänä aikuisuutta maistella uusia makuja.
Isäni oli juurikin noita ihan kiusallaan pahaa ruokaa tehneitä, joka sitten suuttui ja uhriutui kun en sisareni kanssa suostunut näitä juurikin esim. kaalilaatikkoa syömään. Varsinkin kesällä suuttui usein siitä kun emme suostuneet leikkipuistoon syömään ilmaista keittoa ja ostimme sitten salaa omilla rahoillamme ranskalaisia ja kalapuikkoja, jotka noina aikoina maksoivat kepeästi yhteensä alle 2 euroa.