Mitä jos lopetettaisiin tämä ylidiagnosointi? Puolet lapsista on nykyään "autismin kirjolla". Mitä jos vaan hyväksyttäisiin, että
kaikki meistä on erilaisia, mutta ei kaikille tarvitse väkisin antaa diagnoosia?
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että suurin osa yläpeukuttaa aloitusta. Palstallahan on aggressiivinen joukko äitejä, jotka haluavat tasokurssit ja tarkkailuluokat kouluihin, jotta oma pikku piltti ei joudu häiriköiden sekaan. Jos kaikki ovat vain "samanlaisia, vaikka erilaisia", niin silloinhan kaikki voivat käydä samaa luokkaa..
Jostain syystä monet provosoituu hirveästi siitä, että me autistit saadaan oikea diagnoosi. Oikeasti ne samat ihmiset ei kuitenkaan ole valmiita hyväksymään meidän erilaisuutta ja meidän rajoitteita mitenkään ilman sitä diagnoosiakaan.
1 - 1.5% väestöstä on autismikirjolla. Ei sentään lapsistakaan puolella. Diagnoosia ei saa helposti.
"Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu."
"Joo nämä "autistit" tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, kun opettelivat jostain ilman apua ensimmäisen vieraan kielen sekä lukemaan ja laskemaan."
Autismi ei ole etu missään ammatissa. Asperger tai autisminkirjon (lievä) häiriö voi olla etu luonnontieteiden alalla.
Autistit yleensä tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, mutta ei kyllä noista erityistaidoista vaan aivan jostakin muusta, yleensä merkittävästä kehitysviiveestä yhdistettynä poikkeavaan käyttäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me autistit tarvitaan se diagnoosi. Muuten ei pystytä saamaan oikeanlaista tukea.
Mä en tälleen keski-ikäisenä naisena tietenkään saanut lapsena diagnoosia, joten en ikinä valmistunut mihinkään ammattiin tai työllistynyt, vaikka mulla sinänsä olis riittänyt älykkyyttä ja kykyjä opiskeluun.
Mun lapsi samojen haasteiden kanssa pystyy nyt saamaan sellaista tukea ja sopeutuksia koulussa, että pärjää paljon minua paremmin, eikä ehkä tule syrjäytymään samallalailla.
Että jos lopettaisitte ton pakkomielteenomaisen vastustuksenne meidän diagnosointia ja tukemista kohtaan, kun ette te kuitenkaan halua, että meistä kaikista tulee yhteiskunnalle hyödyttömiä Kelan tukien varassa eläviä.
Tässä nyt näätte että sairaat poikii sairaita. Pitäisi steriloida nämä. Uhkaileekin vielä.
Niin, autisminkirjo on sangen perinnöllistä.
Mutta katos kun mun aikaan ei "ylidiagnosoitu", niin eihän mulla ollut sitä diagnoosia, niin oisin sun haavemaailmassakin jäänyt pakkosteriloimatta 😉.
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu."
"Joo nämä "autistit" tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, kun opettelivat jostain ilman apua ensimmäisen vieraan kielen sekä lukemaan ja laskemaan."
Autismi ei ole etu missään ammatissa. Asperger tai autisminkirjon (lievä) häiriö voi olla etu luonnontieteiden alalla.
Autistit yleensä tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, mutta ei kyllä noista erityistaidoista vaan aivan jostakin muusta, yleensä merkittävästä kehitysviiveestä yhdistettynä poikkeavaan käyttäytymiseen.
Ei autisti nykyään tarkoita enää vain sitä, mitä esität, vaan kyllä kaikki, joilla on autisminkirjon häiriö (johon asperger lukeutuu) on autisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me autistit tarvitaan se diagnoosi. Muuten ei pystytä saamaan oikeanlaista tukea.
Mä en tälleen keski-ikäisenä naisena tietenkään saanut lapsena diagnoosia, joten en ikinä valmistunut mihinkään ammattiin tai työllistynyt, vaikka mulla sinänsä olis riittänyt älykkyyttä ja kykyjä opiskeluun.
Mun lapsi samojen haasteiden kanssa pystyy nyt saamaan sellaista tukea ja sopeutuksia koulussa, että pärjää paljon minua paremmin, eikä ehkä tule syrjäytymään samallalailla.
Että jos lopettaisitte ton pakkomielteenomaisen vastustuksenne meidän diagnosointia ja tukemista kohtaan, kun ette te kuitenkaan halua, että meistä kaikista tulee yhteiskunnalle hyödyttömiä Kelan tukien varassa eläviä.
Tässä nyt näätte että sairaat poikii sairaita. Pitäisi steriloida nämä. Uhkaileekin vielä.
Mitään uhkailua tuossa ei kyllä ollut. Sulla lienee ongelmia luetunymmärtämisessä?
Juu, ei sitä 90-luvulla... Silloin sai olla jokainen omanlaisensa ellei nyt aivan hurjia touhuillu. En ainakaan tiedä, että edes niillä vilkkailla, jotka toisinaan kepposteli tai häiritsi opetusta olisi ollut ADHD-diagnoosia, mutta tietenkin saattoi jollakin olla ja oltiin vain senverran fiksuja, ettei siitä kailotettu koko koululle. Minä sain ADD-autistina olla aika rauhassa se luokan taiteilija. En huomannu, että olisi kiusattu juuri enempää kuin muitakaan. Nykykriteereillä jos mentäis niin ala-asteen luokallani ois ollu ainakin 3 ADHD:ta, 3-5 ADD:tä ja aspergereitä ekaluokalla 3 jotka teki ekalla kolmannen luokan matikan tehtäviä, mutta en tiedä mitä tapahtui myöhemmin, koska menivät kolmoselle toiselle luokalle koska alkoivat opiskella saksaa, sekä minä ja paras kaverini kutoselle asti.
Vierailija kirjoitti:
Kummpa oisin saanut lapsena jonkun diagnoosin. Kertasin eksluokan ja opet haukkui tyhmäksi. Läksyjä tehtiin koko ilta itkun kanssa kun en vaa tajunnut. Moitittiin kum en opi mitöö enkä pysy paikallani. Olen syntynyt 80.
Teininä aloin ryypätä urakalla kun tajusin ettå siitä tulee normaali olo. 15vuotiaana masennus diagnoosi.
31 vuotiaaba todettiin adhd ja laaja alaihen hahmotuskykyä häiriö. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Elämä olisi voinut mennä toisin jos pisin saanut diagnoosin lapsena
Saatko vertaistukea jostain? Toivon sinulle oikeasti kaikkea hyvää elämään. T. Erityisnuoren äiti
Onhan toi nyt hauskaa jo yli puolet ihmisistä alkaa olla neuroepätyypillisiä 😂 miten se on edes mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi nyt hauskaa jo yli puolet ihmisistä alkaa olla neuroepätyypillisiä 😂 miten se on edes mahdollista?
Opetusalalla mennään ideologia edellä. Ja jos ideologia tuottaa niin huonoja tuloksia, ettei niitä voi mitenkään selitellä parhain päin, syyllistetään ja/tai patologisoidaan oppilaita.
"Ei autisti nykyään tarkoita enää vain sitä, mitä esität, vaan kyllä kaikki, joilla on autisminkirjon häiriö (johon asperger lukeutuu) on autisteja."
Tämä on yleinen luulo, mutta väärä. Käy lukemassa vaikkapa autismiliiton sivuilta tai jotain lääketieteen kirjallisuutta. Autismi ja autisminkirjo ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu."
"Joo nämä "autistit" tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, kun opettelivat jostain ilman apua ensimmäisen vieraan kielen sekä lukemaan ja laskemaan."
Autismi ei ole etu missään ammatissa. Asperger tai autisminkirjon (lievä) häiriö voi olla etu luonnontieteiden alalla.
Autistit yleensä tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, mutta ei kyllä noista erityistaidoista vaan aivan jostakin muusta, yleensä merkittävästä kehitysviiveestä yhdistettynä poikkeavaan käyttäytymiseen.
Sinulla on hyvin kapea käsitys autismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi nyt hauskaa jo yli puolet ihmisistä alkaa olla neuroepätyypillisiä 😂 miten se on edes mahdollista?
Opetusalalla mennään ideologia edellä. Ja jos ideologia tuottaa niin huonoja tuloksia, ettei niitä voi mitenkään selitellä parhain päin, syyllistetään ja/tai patologisoidaan oppilaita.
Sanoituskasvatuksen on pakko toimia. Jos se ei toimi niin lapsessa on vikaa eli lapsi on nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi nyt hauskaa jo yli puolet ihmisistä alkaa olla neuroepätyypillisiä 😂 miten se on edes mahdollista?
Jos yli puolet ihmisistä olisi neuroepätyypillisiä, niin sittenhän ne olisivat just neurotyypillisä ja maailma olisi rakennettu sellaiseksi, että neurotyypillisten olisi siellä hyvä olla. Ne neuroepätyypilliset lähetettäisiin sen sijaan kuntoutukseen opettelemaan mm. pois pakonomaisesta silmiinkatsomisesta, taputtamisesta, kättelystä, kummallisesta tavasta aloittaa tarpeettomasti keskusteluja vaikkapa säästä ja muista omituisista rituaaleista ja pakonomaisesta käytöksestä. Tilalle koulutettaisiin stimmailua tunteiden säätelyyn ja kuormituksen tasaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi nyt hauskaa jo yli puolet ihmisistä alkaa olla neuroepätyypillisiä 😂 miten se on edes mahdollista?
Ei se olekaan, eikä niin ole. Autismikirjon diagnooseja on oikeasti max. parilla prosentilla ihmisistä. Ap:n väite on siis täyttä hömppää vailla mitään totuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella iso olisi kynnys syöttää omalle lapselle amf. johdannaisia ADHD lääkkeitä, ritalinia tai mielialalääkkeitä yms. Ei ole mitään tietoa miten nämä lapsiin lopulta vaikuttavat. Tosi moni lapsi näitä syö vaikka vika on oikeasti vanhemmuudessa. Tapaan työssäni valtavasti lapsia ja ihan oikeita ADHD.ita tai autismin kirjolla olevia on harvassa. Monella on kyllä lääkitys ja on todella surullista että oikeasti moni lapsi olisi aivan kunnossa, jos vanhemmat hoitaisivat hommansa.
Älä hullu puhu paskaa. Olet pelkkä kusinen trolli.
Valitettavasti hän kirjoittaa totta.
Kaikki ei ole tosin vanhempien vika, vaan luokat ovat liian isoja ym.
Alakoulus
Erityisluokilla taitaa olla joku kymmenen tai kahdentoista raja. Verrattuna siihen, mitä omat luokat olivat koulussa, niin nuo nykyluokat ovat pieniä. Itselläni oli aina reilusti päälle 30 oppilaan luokkia. Ysillä taisi olla luokka suunnilleen tuon 30, kun osa siirtyi tarkkikselle yläasteen aikana.
Mulla on pään sisäinen ääni jolla on tyhmiä ideoita ja ajatuksia. Tajusin vasta muutama viikko sitten et jos laitan sille suun suppuun aina kun se alkaa pälättää kaikki on paremmin. Puren kieltä niin se ei pysty puhumaan 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu."
"Joo nämä "autistit" tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, kun opettelivat jostain ilman apua ensimmäisen vieraan kielen sekä lukemaan ja laskemaan."
Autismi ei ole etu missään ammatissa. Asperger tai autisminkirjon (lievä) häiriö voi olla etu luonnontieteiden alalla.
Autistit yleensä tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, mutta ei kyllä noista erityistaidoista vaan aivan jostakin muusta, yleensä merkittävästä kehitysviiveestä yhdistettynä poikkeavaan käyttäytymiseen.
Nyt puhut kyllä hirveetä pskaa ja noita diagnooseja ei lastentarhan tädit tee, kun ei kouluissa opettajatkaan,vaan psykologit ja lääkärit vähän pidemmin tutkimuksin ja testein. Sen verran pitää olla kunnioitusta ettei mölise mitä vaan tietävinään tai on väärällä alalla. Erityistaitoja ne lukitaidot ei ole, ja mikä olikaan se kehitysviive tuolloin jos edellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä autisti ja ad/hd lapsista saa vammaistukea? Se voisi selittää tämän ilmiön.
Tämäkin vielä. Weetee rahastaa jälkikasvullaan ja hankkii diagnoosin...
On kyllä ihan uskomatonta, miten aikuiset ihmiset purematta nielee kaikki summittaiset heitot anonyymilla keskustelupalstalla. Adhd-lapset eivät mitään vammastukia saa, se ei ole vamma. Vähän medialukutaitoa kannattaisi hankkia.
"kaikki meistä on erilaisia, mutta ei kaikille tarvitse väkisin antaa diagnoosia?"
Kaikki ovat erilaisia. Ei meidän lapsille väkisin mitään diagnoosia annettu. Aika paljon sai diagnoosin eteen tehdä töitä, että sen sai. Lääkäri esim. kysyi, mihin tarvitsemme kehitysvammadiagnoosin, kun halusin, että lapsen kehitysvamma diagnosoidaan. Lapsella oli siis ennestään autismidiagnoosi, joten lääkärin mielestä vaikeaa kehitysvammaa ei olisi enää tarvinnut diagnosoida, kun on jo tuo autismidiagnoosi.
Mihin diagnooseja sitten tarvitaan? Me olemme esim. tarvinneet ne vammaispalveluja varten. Jotta lapsi saa itselleen henkilökohtaisen avustajan, jota tarvitsee. Olemme myös tarvinneet diagnoosit koulupaikkoihin, jotta lapset pääsevät erityisluokkiin. On todella vaikeaa saada esim. riittävä tuki päiväkotiin tai kouluun ilman diagnoosia. Tästä taas voi aiheutua vaaraa, kun henkilökuntaa ei ole riittävästi valvomaan lasta, joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa.