Mitä jos lopetettaisiin tämä ylidiagnosointi? Puolet lapsista on nykyään "autismin kirjolla". Mitä jos vaan hyväksyttäisiin, että
kaikki meistä on erilaisia, mutta ei kaikille tarvitse väkisin antaa diagnoosia?
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Diagnosointitarve syntyi siitä, kun kurinpidon käyttö kasvatuksessa kiellettiin. Nykyisin ainoa keino miten lasten toistuvaan häiriökäytökseen voidaan puuttua on diagnoosin ja lääkityksen hankkiminen lapselle.
Höpö höpö autisminkirjo ei ole yhtä kuin ne hösläävät adhd : t. Jotka pölöttää ja pyörii
Vierailija kirjoitti:
Kummpa oisin saanut lapsena jonkun diagnoosin. Kertasin eksluokan ja opet haukkui tyhmäksi. Läksyjä tehtiin koko ilta itkun kanssa kun en vaa tajunnut. Moitittiin kum en opi mitöö enkä pysy paikallani. Olen syntynyt 80.
Teininä aloin ryypätä urakalla kun tajusin ettå siitä tulee normaali olo. 15vuotiaana masennus diagnoosi.
31 vuotiaaba todettiin adhd ja laaja alaihen hahmotuskykyä häiriö. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Elämä olisi voinut mennä toisin jos pisin saanut diagnoosin lapsena
Miten se diagnoosi mihinkään vaikuttaa? Ei se muuta sua ja sun elämää mitenkään. Sehän näissä nepsy-diagnooseissa on juuri se ns. ongelma, että ilman niitä ja niiden kanssa sinä olet sinä eikä mikään hoito, diagnoosi tai lääke asiaa korjaa (eikä tarvitsekaan korjata). Se ympäristö pitää olla sellainen että kaikki pärjää, ei niin että sulla on diagnoosi ja sit on hyvä.
2000-luvun alussa asia meni siten, että koulusta otettiin kotiin yhteyttä, kun lapsesta oltiin huolissaan. Nykyään yhä useammin lapsen huoltaja ottaa opettajaan yhteyttä ja epäilee, että olisiko lapsella adhd. Kun huoltajalle sitten kertoo, että koulussa sujuu ihan normaalisti ja huolta ei ole, huoltaja on usein vähän tyytymätön vastaukseen. Usein vaikuttaa siltä, että lapselle haluttaisiin diagnoosi. Näin aika on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Puolet on autisteja ja puolet adhd-diagnoosilla. Muutama normaalikin on, mutta nehän ne vasta outoja tapauksia ovatkin.
Kiitos vihervassut ja woke!
Tämähän on oikein Vihreiden vaaliteema. Helppo diagnoosi kaikille sitä haluaville.
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä autisti ja ad/hd lapsista saa vammaistukea? Se voisi selittää tämän ilmiön.
Lastensuojelussa tyypillisesti ensin vieraannutetaan ja sen jälkeen hankitaan lapselle joku diagnoosi. Osallistuvat hyvin talkoisiin :)
Vierailija kirjoitti:
Noin yhdellä prosentilla ihmisistä on autismi. ADHD esiintyvyys 2-5%. Ei kovin uskottavaa että se olisi lisääntynyt niin paljon mitä suomessa näitä diagnooseja jaetaan.
Sama kuin laktoosi-intoleranssi. Vaikka sitä esiintyy, sen vakavuus ei ihmisillä ole suuri. Pieru voi tulla. Kyynel 😢
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "parantuisi" jos ruutuaikaa rajoitettaisiin, niin lapsilla kuin heidän vanhemmillaan.
Ei niistä voi parantua. Ovat ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa asia meni siten, että koulusta otettiin kotiin yhteyttä, kun lapsesta oltiin huolissaan. Nykyään yhä useammin lapsen huoltaja ottaa opettajaan yhteyttä ja epäilee, että olisiko lapsella adhd. Kun huoltajalle sitten kertoo, että koulussa sujuu ihan normaalisti ja huolta ei ole, huoltaja on usein vähän tyytymätön vastaukseen. Usein vaikuttaa siltä, että lapselle haluttaisiin diagnoosi. Näin aika on muuttunut.
Höpö höpö. Yleensä toisin päin. Koulusta otetaan yhteyttä ja vanhempi pitää lastaan ihan normaalina.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa asia meni siten, että koulusta otettiin kotiin yhteyttä, kun lapsesta oltiin huolissaan. Nykyään yhä useammin lapsen huoltaja ottaa opettajaan yhteyttä ja epäilee, että olisiko lapsella adhd. Kun huoltajalle sitten kertoo, että koulussa sujuu ihan normaalisti ja huolta ei ole, huoltaja on usein vähän tyytymätön vastaukseen. Usein vaikuttaa siltä, että lapselle haluttaisiin diagnoosi. Näin aika on muuttunut.
Ai usein? Kyllä se on niin päin että koulu haluaa lapselle diagnoosin heti kun hän tarvitsee yhtään tukea ja vanhemmat joutuvat taistelemaan sitä vastaan. Koulun resurssit on aikoja sitten vapautettu diagnooseista, mutta edelleen siitä huolimatta päättäjät ratsastaa sillä että ei ole resursseja esim. apuopeen ennenkuin riittävän monella on diagnoosi ja erityisentuenpäätös ja yksilöllistetty opsi jne.
Itse kyllä muokkaisin ensin lapseni elinoloja, ennen kuin lähtisin pyytämään lapselle tutkimuksia ja diagnoosia. Laittaisin kuntoon:
* nukkuminen
* ruutuaika minimiin
* liikunta ja terve väsyminen liikkuessa
* ravinto
* johdonmukainen kasvatus
Monen adhd-tyyppiseen oirehdintaan riittäisi jo noiden asioiden miettiminen ja järjestäminen uudelleen.
Lääke on kemikaali. En mielelläni lääkitsisi lastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä autisti ja ad/hd lapsista saa vammaistukea? Se voisi selittää tämän ilmiön.
Lastensuojelussa tyypillisesti ensin vieraannutetaan ja sen jälkeen hankitaan lapselle joku diagnoosi. Osallistuvat hyvin talkoisiin :)
Voi voi, vietiinkö lapsi?? Ja nyt katkerana haukut täällä nepsyja, wtf?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä autisti ja ad/hd lapsista saa vammaistukea? Se voisi selittää tämän ilmiön.
Tämäkin vielä. Weetee rahastaa jälkikasvullaan ja hankkii diagnoosin...
Näissä leikeissä ei kyllä voita kukaan muu kuin se, joka saa nostettua tonnien ja tonnien kuukausipalkkaa tällä sekoilulla. Eli "asiantuntijat". Heidän omat lapset tietysti terveitä, heikompiosaisten ja köyhien lapset diagnosoidaan... Heh! Jännä sattumaaaaa!!
Mulla on kaveri jolla tämä ADHD tulee esille ja siitä puhutaan kun pitäisi hakea töitä. Vapaa-aikana kyllä tosi rauhallinen.
Ei meillä ainakaan luokkaan saa mitään apuopea, vaikka usealla lapsella olisikin diagnoosi.
Mikä on apuope?
Vierailija kirjoitti:
Kummpa oisin saanut lapsena jonkun diagnoosin. Kertasin eksluokan ja opet haukkui tyhmäksi. Läksyjä tehtiin koko ilta itkun kanssa kun en vaa tajunnut. Moitittiin kum en opi mitöö enkä pysy paikallani. Olen syntynyt 80.
Teininä aloin ryypätä urakalla kun tajusin ettå siitä tulee normaali olo. 15vuotiaana masennus diagnoosi.
31 vuotiaaba todettiin adhd ja laaja alaihen hahmotuskykyä häiriö. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Elämä olisi voinut mennä toisin jos pisin saanut diagnoosin lapsena
Nykyään sinä todennäköisesti et olisi saanut kerrata ekaluokkaa, vaan sinut olisi siirretty automaattina luokalta toiselle. Et olisi siltikään oppinut mitään, vaan voisit nyt olla lukutaidoton ja kirjoitustaidoton. Lisäksi olisit pilannut luokkatovereidesi koulunkäynnin, sillä opetusta olisi mukautettu joka vuosi sinun tasollesi ja koko muu luokka jätetty opettamatta. Että valitettavasti diagnoosi tuskin olisi auttanut, jos olisit koululainen nyt.
Minusta myös kirjoitat ihan hyvin ja selkeitä lauseita. (pienet kirjoitusvirheet ei haittaa mitään, sillä lukihäiriö voi aiheuttaa niitä. Ja sehän ei ole mikään diagnoosi. )
Vierailija kirjoitti:
👱: Meidän Eemi on erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös näistä autisti ja ad/hd lapsista saa vammaistukea? Se voisi selittää tämän ilmiön.
Lastensuojelussa tyypillisesti ensin vieraannutetaan ja sen jälkeen hankitaan lapselle joku diagnoosi. Osallistuvat hyvin talkoisiin :)
Voi voi, vietiinkö lapsi?? Ja nyt katkerana haukut täällä nepsyja, wtf?!
Öö, millainen mielenhäiriö pitää olla että pilkkaa ihmistä, jolta on varastettu lapsi lääkehullujen koekaniinikis? Tajuatko, että noille lapsille syötetään vahvoja huumeita ja heitä pidetään laitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain Pohjois-Karjalan kunnassa on joka toisella kurittomalla kakaralla ADHD-diagnoosi. Heiltä ei siis voi vaatia käytöstapoja koska heillä on se paperi, että he nyt sitten ovat tuommoisia.
Lapsille ei koulussa osata antaa tukea eikä tajuta että jotkut lapset eivät opi hiljaa istumalla. Ennen tämä oma kykenemättömyys piilotettiin sen alle että lapsi on kuriton, nyt sille annetaan toinen nimi.
Sina on lasta syytetty, vain leima muuttuu. Milloinhan päästäisiin siihen että ne opettajat ja ympäristö katsoisi peiliin ja tajuaisi syyn olevan heissä eikä lapsessa tai heidän vanhemmissaan.Vielä 90-luvulla luokassa riehuja saattoi olettaa saavansa jälki-istuntoa ja kotona arestia tai remmiä. Niinpä hän harvemmin uskalsi riehua, ja opiskelurauha säilyi. Nykyisin taas riehujalle tarjot
Se opiskelurauha remmilläkö on pääasia? Mitä tämmöinen lapsi siitä hyötyi? On erittäin hyvä ettei lapsia enää kasvateta tai opeteta pelolla. Siinä on vielä asennemuutoksen paikka että lapset leimataan häiriköiksi vaikka kyse on opettajien kykenemättömyydestä opettaa muita kuin hiljaisia paikallaan istujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummpa oisin saanut lapsena jonkun diagnoosin. Kertasin eksluokan ja opet haukkui tyhmäksi. Läksyjä tehtiin koko ilta itkun kanssa kun en vaa tajunnut. Moitittiin kum en opi mitöö enkä pysy paikallani. Olen syntynyt 80.
Teininä aloin ryypätä urakalla kun tajusin ettå siitä tulee normaali olo. 15vuotiaana masennus diagnoosi.
31 vuotiaaba todettiin adhd ja laaja alaihen hahmotuskykyä häiriö. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Elämä olisi voinut mennä toisin jos pisin saanut diagnoosin lapsena
Miten se diagnoosi mihinkään vaikuttaa? Ei se muuta sua ja sun elämää mitenkään. Sehän näissä nepsy-diagnooseissa on juuri se ns. ongelma, että ilman niitä ja niiden kanssa sinä olet sinä eikä mikään hoito, diagnoosi tai lääke
Kyllä on hoitoa tarjolla. Lääkitystä, nepsyvalmennusta, terapiaa, vertaistukea.
Juuri näin. Nyt jo aikuisella Asperger-lapsellani ei olisi luultavasti ollut juuri ongelmia ja tarvetta diagnoosille oman lapsuuteni 80-luvun koulussa. Mutta ainakin kymmenisen vuotta sitten meno kouluissa alkoi olla niin hullua, että se kuormitus kaivoi kaikki poikkeavuudet esiin. Diagnoosin myötä saattoi päästä helpommin erityisopettajalle, joka opetti ns. tavallisesti. Samaan aikaan muu luokka opetteli yläkoulun matikkaa flipped learningilla eli katsoivat puhelimiltaan videoita laskemisesta. Sivumennen sanoen lapsellemme hankittiin eka älypuhelin juuri sen takia, että niitä käytettiin koulussa paljon.