Aatteleeko hyvä onniset että ne joilla menee huonosti elämässä, niin olisi jotenkin ansainneet kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa rikkaista on varmasti sitä mieltä, että köyhyys on ihmisen oma valinta. Köyhän perheen lapsesta tulee useammin köyhä, kuin rikkaan perheen lapsesta köyhä. Jotkut syntyvät hopealusikka suussa.

Onhan se seurausta omista valinnoista - kaikkien pienien päätösten kumulatiivinen summa. Toki kaikilla ei ole kotoa saattuja, opittuja ja/tai älyllisiä edellytyksiä pyrkiä tekemään hyviä valintoja eikä resursseja viedä näitä valintoja päätökseen. On kuitenkin jokseenkin fatalistista väitää, että ero menestyksen ja syrjäytymisen välillä johtuisi pelkästään tai pääosin onnesta ja epäonnesta - tällainen ajattelu jos mikä takaa sen, että "epäonnekkaat" ja heidän jälkikasvunsa pysyvät "epäonnekkaina".

Ei täällä kukaan tuollaista olekaan väittänyt, että vain onni vaikuttaisi. Mutta osa hyväosaisista sen sijaan puusilmäisesti väittää, että ainoastaan oma ahkeruus yms merkitsee ja kaikki muu on silkkaa laiskuutta. 

Täälä on yksi epäonninen joka olisi valmis tarttumaan tilaisuuteen. Vaan en näe mihin tarttua. Töihin ei valita. Mitään yritys ideaa en keksi jonka uskaltaisi aloittaa. En tiedä mihin voin tarttua. Olen alkanut hävetä jo itseäni kun aina epäonnistun. Se tuskin nostaa onnistumiseni mahdollisuutta mutta en voi sille mitään. 

Vanhemmat ihmiset ehkä. Nuoremmat tiedostavat hyvin että kaikki on kiinni arpaonnesta. Koulutus ei ole menestyksen tae vaan se keneen satut törmäämään ja millaiseen sukuun olet syntynyt. Mielestäni ovat aika oikeassa asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Sairaus on asia mihin voi myös varautua, vakuutus jne. Ja oikeasti, voit tehdä töitä, kun voit koneella kerran kirjoitella, tuo sairastelu on helppo kortti vetää aina. Tahdosta moni asia on kiinni. Henkisesti heikot harvoin kykenee toimimaan vaan jäävät aloilleen voivotellen "huonoa onneaan"

Kylmää tekstiä. Et ole tainnut kokea masennusta? En ollut työkykyinen vaikka pystyin koneella kirjoittelemaan. Narsistisen juoppoisän jälkeen ollut huono itsetunto koko elämäni, valitsin aivan vääriä kumppaneita, jotka kohteli huonosti, lopulta tuli totaalinen burn out ja masennus, josta olen toipunut pari vuotta. En ole itselleni valinnut näitä olosuhteita, silti sain haukut lääkäriltä. Tuollainen ylimielinen asenne kertoo vaan ettei tiedä mistä puhuu, mutta elämä opettaa tavalla tai toisella.