Lue keskustelun säännöt.
Liian kummallinen ihminen, että sopisi työelämään
19.03.2025 |
Huonot sosiaaliset taidot ja omituinen käytös. Voisi kuvailla kummaliseksi hiihtäjäksi tai haahuilijaksi. Kuitenkin jokseenkin normaaliälyinen, mutta käytös omituista. Mitä tehdä, kun ei ole mitään oikeaa syytä miksi ei voisi käydä töissä, mutta ei yksinkertaisesti sopeudu muiden joukkoon työelämään?
Kommentit (89)
Voisiko ap antaa esimerkin ns. outoudestaan ja miten se muka haittaa töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi niin moni yhdistää älykkyyden ja ammatin jotenkin niin, että jos on älykäs niin ei voida olettaa tekevän hanttihommia. Että voi vaan olla työtön, koska ei sovi tai pääse johonkin itse valitsemaansa joukkoon.
Yksinään älykkyydellä tai koulutuksella ei tee mitään, jos ei täytä niitä sen tietyn työn muita minimikriteereitä, kuten esim tietty toimintakyky tai sosiaaliset taidot. Ja sellaisessa tilanteessa pitää vain tehdä sitä mihin kykenee, vaikka olisikin älykäs maisteri.
Aina ennenkin on ollut älykkäitä postimiehiä ja vastaavia jotka syystä tai toisesta ei ole soveltuneet muihin hommiin tai viihtyneet niissä. Ei älykkyys ole mikään ihmisen "aseman" mitta.
Tarkalleen ottaen mitähän noillakin sosiaalisilla raidoilla ja toimintakyvyllä tarkoitetaan? Kuten joku jo totesikin, yleensä riittää että osaa sanoa kiitos ja olla ystävä
Ap aloituksessa kuvasi jotenkin niin, että on liian outo sopiakseen porukkaan. Eli varmaan sitten ei riitä että sanoo kiitos ja on ystävällinen. Ehkä ap ei edes tajua sanoa kiitos jos joku auttaa, voihan sekin olla. Tai hänen ystävällisyys on muista robottimaisuutta, en tiedä. Eihän se silloin riitä, jos ap sanoo ettei ole riittänyt.
Itseäni ei ainakaan haittaa oma outous tai kummallisuus. Enemmän niitä muita haittaa, ja alkavat aina kiusaamaan. En itse kommentoi muita mitenkään, mutta esim. se että en aina ymmärrä sarkasmia tai että otan muiden sanat konkreettisesti, on syy muille alkaa kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole ihan rauhassa outo, jokainen on enemmän tai vähemmän omituinen omalla tavallaan. Sulaudut joukkoon ihan helposti.
Ulkoisesti outo olemus on varmaan tietoista, koska jos halua jotekin sopia joukkoon on hyvä käydä säännöllisesti parturissa tai kampaajalla, pukea puhtaat vaatteet ylle.
Myyjät auttavat vaatteiden valitsemisessa, kuuluu hintaan.
Mutta kun on sillä tavalla outo ja omituinen, että kukaan ei usko, että voin olla oikeasti tällä tavalla outo. Kun olen oma itseni, saan jatkuvasti kuulla syytöksiä siitä, että esitän ja vedän jotain tyhmää showta. Minun pitää ihan suoraan sanottuna näytellä, jotta tulen edes jollain tasolla hyväksytyksi. Se on todella kaskasta. Yllättävät tilanteet sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat pahoja, koska en ole valmistautunut niihin. Pitää improta, ja se m
Valkokauluspaikoissa on sellaisiakin, joita voi tehdä kokonaan etänä ja ilman mitään sosiaalisia kontakteja. Ìt- alalla esim.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap antaa esimerkin ns. outoudestaan ja miten se muka haittaa töissä?
En tiedä, mikä on AP:n ongelma, mutta minulla outous aiheuttaa ongelmia eniten työnhakutilanteissa. Outouteni on ilmeisesti aistittavissa työhakemuksestani, ja sen vuoksi en pääse edes haastatteluun. Tai nykyisin rekrytointiprosessin ensimmäiselle kierrokselle. Tulee vain se "meillä tuli paljon hyviäkin hakijoita" -automaattiviesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä johonkin taideympyröihin tai Vihreiden puoluetoimistolle töihin.
Mistä on lähtöisin käsitys, ettei taideympyröissä olevalla ihmisellä ei pitäisi olla sosiaaliset taidot kunnossa? Jos ei ole, on aika lailla turhaa kuvitella elättävänsä itseään taiteenteollaan.
Joku kirjailija ehkä, ellei sekin saa inspistä kanssakäymisestä. Ja markkinoinnissa pitää esiintyä viimeistään.
Samoin esiintyvissä taiteilijoissa, laulajissa ja näyttelijöissä on pilvin pimein aivan mahdottimia persoonia, mutta annetaan olla, koska yleisö tykkää ja maksaa.
Toki edellytyksenä on, että pitää olla hyvä siinä hommassaa
Urheilijan ura kestää vain n. 35-40-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen on pakko tehdä vielä muita töitä, ellei ole jokin F1- tai NHL-tähti, jonka tienaamat rahat ehkä riittävät loppuelämän ajaksi. Toki voihan sitä jatkaa lajin parissa jossain muussa roolissa.
Eli perimmäinen ongelma on työpaikan ystävyys- ja kaverisuhteiden muodostaminen, ei työnteko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tällainen ns. kiltti ja ystävällinen mutta kun se tuijotti! Ei saanut sanaa suustaan, vain ihmettelevä katse. Pelottava ilmestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi niin moni yhdistää älykkyyden ja ammatin jotenkin niin, että jos on älykäs niin ei voida olettaa tekevän hanttihommia. Että voi vaan olla työtön, koska ei sovi tai pääse johonkin itse valitsemaansa joukkoon.
Yksinään älykkyydellä tai koulutuksella ei tee mitään, jos ei täytä niitä sen tietyn työn muita minimikriteereitä, kuten esim tietty toimintakyky tai sosiaaliset taidot. Ja sellaisessa tilanteessa pitää vain tehdä sitä mihin kykenee, vaikka olisikin älykäs maisteri.
Aina ennenkin on ollut älykkäitä postimiehiä ja vastaavia jotka syystä tai toisesta ei ole soveltuneet muihin hommiin tai viihtyneet niissä. Ei älykkyys ole mikään ihmisen "aseman" mitta.
Tarkalleen ottaen mitähän noillakin sosiaalisilla raidoilla ja toimintakyvyllä tarkoitetaan? Kuten joku jo totesikin, yleensä riittää että osaa sanoa kiitos ja olla ystävä
Esimerkiksi jossain asiantuntijatyössä (useimmissa) pitää luontevasti pystyä pitämään yhteyttä monenlaisiin sidosryhmiin. Ei saisi olla usein "huonoja päiviä" jolloin vain murahtelee muille ja ignooraa. Kyllä huumorintajukin auttaa.
Eihän nämä ole kaikki virallisia kriteerejä, mutta jos on ns normaaleja jonossa tiettyyn hommaan, niin siinä ei kauaa väärällä tavalla erikoista tyyppiä katsella, ellei ole joku aivan huippulahjakkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap antaa esimerkin ns. outoudestaan ja miten se muka haittaa töissä?
En tiedä, mikä on AP:n ongelma, mutta minulla outous aiheuttaa ongelmia eniten työnhakutilanteissa. Outouteni on ilmeisesti aistittavissa työhakemuksestani, ja sen vuoksi en pääse edes haastatteluun. Tai nykyisin rekrytointiprosessin ensimmäiselle kierrokselle. Tulee vain se "meillä tuli paljon hyviäkin hakijoita" -automaattiviesti.
Todennäköisesti vain kuvittelet niin. Hyviä hakijoita on nykyään niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole ihan rauhassa outo, jokainen on enemmän tai vähemmän omituinen omalla tavallaan. Sulaudut joukkoon ihan helposti.
Ulkoisesti outo olemus on varmaan tietoista, koska jos halua jotekin sopia joukkoon on hyvä käydä säännöllisesti parturissa tai kampaajalla, pukea puhtaat vaatteet ylle.
Myyjät auttavat vaatteiden valitsemisessa, kuuluu hintaan.
Mutta kun on sillä tavalla outo ja omituinen, että kukaan ei usko, että voin olla oikeasti tällä tavalla outo. Kun olen oma itseni, saan jatkuvasti kuulla syytöksiä siitä, että esitän ja vedän jotain tyhmää showta. Minun pitää ihan suoraan sanottuna näytellä, jotta tulen edes jollain tasolla hyväksytyksi. Se on todella kaskasta. Yllättävät tilanteet sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat pahoja, koska en
Kyllä, jos on tarpeeksi taitava ja/tai jossain vaiheessa kyennyt verkostoitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap antaa esimerkin ns. outoudestaan ja miten se muka haittaa töissä?
En tiedä, mikä on AP:n ongelma, mutta minulla outous aiheuttaa ongelmia eniten työnhakutilanteissa. Outouteni on ilmeisesti aistittavissa työhakemuksestani, ja sen vuoksi en pääse edes haastatteluun. Tai nykyisin rekrytointiprosessin ensimmäiselle kierrokselle. Tulee vain se "meillä tuli paljon hyviäkin hakijoita" -automaattiviesti.
Jos tuo on vastaus, niin sitten haet liian "hyviä" paikkoja. Eli laske rimaa. Tällä hetkellä todella kokeneetkin osaajat monelta alalta hakee melko perushommia joten heillä tietysti etulyöntiasema. Mieti mihin itse olisit melkein liian hyvä ja hae sinne.
Vierailija kirjoitti:
Eli perimmäinen ongelma on työpaikan ystävyys- ja kaverisuhteiden muodostaminen, ei työnteko?
Ne ei ole noin mustavalkoisesti eri asia. Kyllä useimmat haluaa tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa joista pitävät aidosti, ja siksi oudommat tyypit ei ole kovin haluttuja työkavereiksi. Kyllä sekin on omanlaisensa kuormitustekijä työssä, jos joku on ihan eri aallonpituudella. Ja toisaalta tosi mukava tyyppi töissä saattaa olla iso motivaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen ns. kiltti ja ystävällinen mutta kun se tuijotti! Ei saanut sanaa suustaan, vain ihmettelevä katse. Pelottava ilmestys.
Ehkä häntä pelotti. Tai sitten oli introvertti tai ujo. Näitähän on suht paljon väestössä, monellakin työpaikalla ollut. Yleensä auttaa, jos itse alkaa tutustua eikä suhtaudu toiseen pelottavana.
Huomatkaa, että on ns. normaalia outoutta. Kuten vaikka se, että kaivaa joskus nenäänsä.
Sitten on outoa outoutta. Kuten vaikka se, että ylimotivoituneena ei pysty aloittamaan sitä tehtävää, jonka haluaisi saada mahdollisimman pian valmiiksi.
Onko se "normaalia" outoutta, että ei pysty katsomaan ihmisiä silmiin? Siis se, että katsekontakti aiheuttaa fyysistä kipua?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia taitoja oppii olemalla muiden ihmisten kanssa. Yleensä käytöskin hioutuu samalla.
En ymmärrä minkä takia tälläkin palstalla jauhetaan sosiaalisista taidoista kun työelämässä näkee jatkuvasti kiukkuisia, lyhytsanaisia töksäyttelijöitä. Ehkä nämä nyt sitten kuitenkin ovat niitä tavoiteltuja sosiaalisia taitoja?
"Esimerkiksi jossain asiantuntijatyössä (useimmissa) pitää luontevasti pystyä pitämään yhteyttä monenlaisiin sidosryhmiin. Ei saisi olla usein "huonoja päiviä" jolloin vain murahtelee muille ja ignooraa."
Niin kuten todettua, kiitoksella ja ystävällisellä hymyllä pääsee jo pitkälle. Myyjäpersoonat sitten myyjien hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ns. normot halua kummallisuuksia vaikka työtaidot olisi ihan samat. Eli se kummallisen status pitäisi saada sitten ja pysytellä työelämän ulkopuolella.
Minulta ei näitä lausuntoja, vaikka autismin kirjolla olenkin.
+ itselläni on aina ollut huoliteltu/tyylikäs/muodikas olemus;
hygienian suht./ulkonäöllisesti.
[Ihmiset usein olettavat minun olevan kauneuden/muodin/muotoilun/graafisen alan ammattilainen tai julkisuuden hlö - kysymyksistään päätellen].
Tällä paikkakunnalla valintani ollut tietoisesti huomattavasti normityyliäni arkisempi habitus; lowkey profiililla pukeutumisen suhteen.
Syynä käytökseeni luonnollisesti huomion ja deittailupyyntöjen minimointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap antaa esimerkin ns. outoudestaan ja miten se muka haittaa töissä?
En tiedä, mikä on AP:n ongelma, mutta minulla outous aiheuttaa ongelmia eniten työnhakutilanteissa. Outouteni on ilmeisesti aistittavissa työhakemuksestani, ja sen vuoksi en pääse edes haastatteluun. Tai nykyisin rekrytointiprosessin ensimmäiselle kierrokselle. Tulee vain se "meillä tuli paljon hyviäkin hakijoita" -automaattiviesti.
Ei minulta.
Ja urheilijoissa myös.