Lue keskustelun säännöt.
HS: Opettajat kertovat: Oppilaat puhuvat "sekametelisoppakieltä", myös kantislasten suomen kielen taito on köyhtynyt romahdusmaisesti
19.03.2025 |
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011093617.html
"Opettajat ovat huolissaan lasten ja nuorten suomen kielen taidosta, käy ilmi HS:n kyselyssä."
"Kielen köyhyys ei koske vain osaa maahan muuttaja taustaisista lapsista, vaan myös osaa kantasuomalaisista oppilaista. Osa suomalaisten perheiden lapsista ei osaa aivan yksinkertaisia ja arkisia sanoja."
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikulttuurisuus kehitysmaista Suomeen on suurimman osan toive äänestyskäyttätymisen perusteella joten mikä ongelma?
Heikompi kulttuuri syrjäytyy vahvemmalla kielenkäyttöä myöten. Wallah bro
Mutta eihän nuo ole millään mittapuulla "vahvempia" kulttuureja. Iso osa ei osaa lukea edes sitä omaa kieltään.
Massam-muutto ei tietenkään auta mitään, mutta anglosfääri on tässä tapauksessa se vahvempi kulttuuri, jonka kieli ja pop-kulttuuri jyrää pienemmät alleen. Ja valitettavasti nuorempien sukupolvien sanavarasto ja kulttuuri köyhtyy koko ajan noissa anglomaissakin.
Miksi vitivalkoiset suomalaispenskat puhuvat rikkoinaista Suomea mamuaksentilla jossa käytetään Arabiankieltä?
Lähi-idän ja Afrikan lapsilla on enemmän testosteronia joten he näkyvät ja kuuluvat luokissa ja ovat koulun kingejä nykyään. He ovat koulumaailmassa se vahvempi kulttuuri jota sitten kantasuomalaiset lapset matkivat ja pitävät coolina. Surullista mutta totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matumatumatumatu lisää! T. Viherhullu
Eikö se v 2015 / 30000kpl riitä mitä me jo tuotiin. T. Per su
Vanhempien pitäisi laittaa lapset lukemaan. Tosin se on helpommin sanottu kuin tehty. Jossain vaiheessa, kun lapsi oli minulla (isällään) puolet ajasta, kuten sopimuksessa lukee, niin tehokas keino oli laittaa lapsi lukemaan vaikka parikymmentä sivua sellaista romaania, mistä hän itse koki pitävänsä ja sen jälkeen sai nähdä kavereita tai pelata.
Lukeminen muuttui mahdottomaksi siinä vaiheessa kun lapsen äiti päätti, ettei lapsen tarvitse olla vuoroviikkoja eikä edes viikonloppuja isällään. Kun lapsi käy, hän tietää että pääsee käytännössä milloin vain äidilleen pelailemaan eikä tarvitse lukea.
Tässä vaiheessa ainoastaan pystyn tenttaamaan poikaa siitä, että mitä mikäkin synonyymi on oikeasti suomeksi tai mitä englannin kieliset termit pelaamisessa olisivat suomeksi. Teinille ei puhua räpättäminenkään auta. Onneksi koulussa sentään pitää lukea se hurjat yksi romaani vuodesa äikän tunneille.
Lueskelin tuossa jokin aikaa sitten 18 vuotiaana kirjoittamaani sähköpostia, jonka lähetin tyttöystävälleni. Nauratti, kun kyllä siinäkin oli hyvistä lukioäidinkielen arvostanoista huolimatta käytetty melkoista slangia. Nykyään nolottaisi puhua niin. Tosin tuolloin vuosituhannen taitteessa ei ollut aivan niin pahasti sanat hakusessa kuin nykypolvella.
Ei ne lapset tyhmiä ole. Joukkoon kuulumisen tarve on vaan niin kova ja kyllähän murre tarttuu. Maahanmuuttajat ovat äänekkäämpiä, aggressiivisempia ja kovempia puhumaan. Huolestuttavinta on se, kun kantasuomalaiset eli "kantikset" (joka sekin on sanahirviö huom aikuiset) eivät ymmärrä, miksi ei voi kirjoittaa että "minä tekee". He eivät erota että sana "meitsi", "meikäläinen" on kolmas persoona vaikka sillä viitataan itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret eivät lue kirjoja. Sieltähän sitä kieltä oppii.
Ja toisaalta nykyisin nuortenkirjat (ja jopa uutistekstit) kirjoitetaan usein kosiskelevasti puhekielellä. Monelle yläkoululaiselle on aivan outo asia, että ei voi kirjoittaa mä tai mun vaan se on puhekieltä.
Missä kunnioitus ihan oikeaa kirjasuomea kohtaan? Eivätkö kirjailijat luota samaistuttaviin henkilöhahmoihinsa ja koukuttavaan juoneensa?
Tämä on valitettavasti ihan kansainvälinen ongelma. Jo pikkulapsille kirjat ovat nykyään tyyliin "Pieru sanoo prööt", ja sitten sormet ristissä toivotaan, että jotenkin maagisesti lapset koukuttuvat matkan varrella upeaan tarinankerrontaan ja lukevat Tolkienia sitten teininä.
Lapsille tehdään iso karhunpalvelus, kun kaikki tarjotaan heille mahdollisimman h
Outoo kyllä. Ennenhän tommoset "kissa on surullinen" oli tarkoitettu vain erityislapsille, joilla on itseilmaisun kanssa vaikeuksia.
PISA-tutkimuksessa kiritään Ruotsia kiinni.
T. Ruotsin tie
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä päivän painetussa lehdessä tämä juttu on julkaistu? Voisin käydä kirjastossa lukaisemassa.
Jos lasta palkitaan lukemisesta ja hyvästä käytöksestä, niin sekin on tehokasta. Mutta kun koulussa ei nykyään enää saa jakaa kivoja leimoja ja tarroja, koska se on syrjivää. Onneksi sanallista hyvää palautetta saapi antaa hyvästä yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junassa Helsingissä kuuntelin järkyttyneenä, kun nuori ihan kantasuomalainen (lukioikäinen ehkä) nainen puhui puhelimeen. Sieltä tuli sekaisin suomea, ruotsia, englantia ja jotakin, mitä arvelin arabian sanoiksi. Näin susirajan takana asuvan mielestä kuulosti kyllä oudolta siansaksalta.
Mitenkäs Andy McCoy ja Remu Aaltonen kultaisella kahekskytluvulla? Kaunista ja puhdasta suomea?
Se oli sitä stadin slangia, missä tottakai hirveästi lainasanoja ruotsista ja venäjästä ja varmaan englannistakin. Kyseessä oli kuitenkin rokkarit, jotka kommunikoi soittimilla. On vähän eri asia, kun kuulee kun linja-autollinen ihan hyvin koulussa menestyviä nuoria puhelee keskenään.
Toisaalta olen huomannut myös sen, ainakin tytöillä, että kieli vaihtuu kyllä normaaliksi siinä vaiheessa kun pitää puhutella aikuisia. Ja kyllä pojatkin ainakin yrittää. En nyt kuitenkaan rupea tenttaamaan heiltä "että tiedättekös mitä tarkoittaa timpuri tai mistä sanat "lit" ja "legit" tulevat?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret eivät lue kirjoja. Sieltähän sitä kieltä oppii.
Ja toisaalta nykyisin nuortenkirjat (ja jopa uutistekstit) kirjoitetaan usein kosiskelevasti puhekielellä. Monelle yläkoululaiselle on aivan outo asia, että ei voi kirjoittaa mä tai mun vaan se on puhekieltä.
Missä kunnioitus ihan oikeaa kirjasuomea kohtaan? Eivätkö kirjailijat luota samaistuttaviin henkilöhahmoihinsa ja koukuttavaan juoneensa?
Yliopiston kurssilla opettaja joutui muistuttamaan, että esseet tulee jatkossa kirjoittaa kirjakielellä. Vanhimmat rappioikäluokat alkavat olla jo korkeakouluissa.
Ja ihan muutama hetki sitten oli juttua, kuinka yliopisto-opiskelijoille piti opastaa mm. kirjaston käyttöä. Tai vissiin jotain kirjoista lukemistakin 😄En tiedä, ihan karmeaahan tämä on. Ja kehitys on
Ai että. Tulee mieleen kun kirjastoihin tuli tietokoneet. MS Dos -käyttöjärjestelmässä pyörivällä mustalla ruudulla kirjaston täti opasti, miten haetaan aineistoa pelkällä näppäimistöllä ilman hiirtä, ja mitä tunnusnumerot tarkoittavat. Se oli aikaa se! Ja kyllä muuten sitä tulikin käytettyä ja paljon vaikken koskaan ollut mikään lukutoukka. Pelkästään tuo koneen käyttäminen sai innostumaan etsimään kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman ilmiön täällä syrjäseudullakin. Juuri pari päivää sitten nuori mies sanoi naisystävälleen kaupan kassalla että: "Mut kun ärrä on legit siin matkal"...
Vierailija kirjoitti:
Miksi vitivalkoiset suomalaispenskat puhuvat rikkoinaista Suomea mamuaksentilla jossa käytetään Arabiankieltä?
Lähi-idän ja Afrikan lapsilla on enemmän testosteronia joten he näkyvät ja kuuluvat luokissa ja ovat koulun kingejä nykyään. He ovat koulumaailmassa se vahvempi kulttuuri jota sitten kantasuomalaiset lapset matkivat ja pitävät coolina. Surullista mutta totta
Jep, me vielä maksetaan verorahoistamme tämä kehitys. Näin sinisilmäisen hölmö kansa toki ansaitsee kohtalonsa. Legit wallah bro future
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mainittiin, että nuori ihmistaimi ei ymmärtänyt, sanaa tiuku eli "pieni kello". Tarkoittaen vielä sitä helisevää soittopeliä, ei sitä laitetta, joka näyttää miten paljon aikaa on kulunut.
Missä te olette nähneet viimeksi tiu'un? Onko teillä tällaisia kotona? Soitatteko harrastukseksenne tiukuja?
Ihmiset oppivat siitä, mitä näkevät ja millaista arkea eletään. Jos arki on töissä käymistä ja illalla ruudun edessä makaamista, niin sitten oppii niihin liittyviä sanoja.
Tällä hetkellä maailman tärkeimmät sanat ovat velka, bruttokansantuote ja Kreikan tie. Niistä puhutaan jatkuvasti. Ei tiu'un soittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mainittiin, että nuori ihmistaimi ei ymmärtänyt, sanaa tiuku eli "pieni kello". Tarkoittaen vielä sitä helisevää soittopeliä, ei sitä laitetta, joka näyttää miten paljon aikaa on kulunut.
Missä te olette nähneet viimeksi tiu'un? Onko teillä tällaisia kotona? Soitatteko harrastukseksenne tiukuja?
Ihmiset oppivat siitä, mitä näkevät ja millaista arkea eletään. Jos arki on töissä käymistä ja illalla ruudun edessä makaamista, niin sitten oppii niihin liittyviä sanoja.
Tällä hetkellä maailman tärkeimmät sanat ovat velka, bruttokansantuote ja Kreikan tie. Niistä puhutaan jatkuvasti. Ei tiu'un soittamisesta.
Ja 90-luvullako sitten harrastettiin tiukujen soittamista kotona? Jostakin syystä minun sukupolveni vielä onnistui oppimaan tuollaiset sanat, jotka olivat jo vuosikymmeniä sitten vanhahtavia. Tiukuja ja kulkusia näkee edelleen jouluisin. Se riitti kyseisten sanojen oppimiseen 90-luvullakin. Samoin opittiin vaikka "auervaara" Aku Ankasta (vaikka alkuperäinen Auervaara kuoli jo 60-luvulla) ja "jäljet johtavat sylttytehtaalle" (vaikka kyseinen sylttytehdas-tapaus oli 30-luvulla). Sana- ja fraasivarasto ei koostu pelkästään sellaisista sanoista, joilla on jatkuvaa käyttöä jokapäiväisessä elämässä.
Edelleen, lapsi joko käy hitaalla tai (todennäköisemmin) on kasvatettu älyllisesti passiiviseksi, jos hän ei opi tuollaisia vähemmän yleisiä - ja usein vanhahtaviakin - sanoja kontekstivihjeiden kautta. Eikä ole kyse siitä, että joka ikisen lapsen tulee tiettyyn ikään mennessä tietää mitä tarkoittaa tiuku, sumppi, aprikoida ja auervaara, vaan siitä, että jos nuoret eivät teini-ikään mennessä tajua suurinta osaa tuollaisista sanoista, kieli on toden totta köyhtynyt hälyttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukuaineiden arvostus ei ole näkynyt tilillä. Kirjoitustaidosta ja lukutaidosta ei ole annettu sille kuuluvaa arvoa. Se arvo näkyy tilillä kuukauden päästä. Sama pätee sitten ihan työväenluokan ammatteihin.
Vain tekniikkaa ja hyvn miehisiä aloja on arvostettu numeroissa tileinä kuukauden päästä. Tämä tekniikan ihannointi on johtanut nyt tähän älylliseen apatiaan.
Kun humanistiset alat ei näy numeroina tilillä kuukauden päästä, niin arvostus niitä kohtaan on välillä luettavissa palstoillakin. Opettajia ei arvosteta ja heidän ammattia arvostellaan jatkuvasti. Vaikka suurin osa opettajista on pätkätyöläisiä ja ei heille kuulu kesälomat tai muutkaan edut. Parilla tonnilla tekevät töitä ja pieni eliitti vetää neljän tonnin tuloja ja muut työedut päälle. Liekö ovat puoluefriendsejä?
Räikeitä eroja eri alueilla työelämässä.
Se arvostus ei näy ja lukemala et elämässä menesty. Lukeminen on muuten hieno harrastus ja keino paeta tätä todellisuutta. Monille lukeminen on hyvin passivoittava harraste, jota voisi verrata huumeiden käyttöön.
Niiden parissa voi viettää miellyttäviä viikkoja ja kuukausia. Ei enää haikaile työelämään sen jälkeen. Lukija pärjää päivässä pienellä puurolla ja hapankorpuilla, ei tule nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikulttuurisuus kehitysmaista Suomeen on suurimman osan toive äänestyskäyttätymisen perusteella joten mikä ongelma?
Heikompi kulttuuri syrjäytyy vahvemmalla kielenkäyttöä myöten. Wallah bro
Mutta eihän nuo ole millään mittapuulla "vahvempia" kulttuureja. Iso osa ei osaa lukea edes sitä omaa kieltään.
Massam-muutto ei tietenkään auta mitään, mutta anglosfääri on tässä tapauksessa se vahvempi kulttuuri, jonka kieli ja pop-kulttuuri jyrää pienemmät alleen. Ja valitettavasti nuorempien sukupolvien sanavarasto ja kulttuuri köyhtyy koko ajan noissa anglomaissakin.
Dominoiva, periksiantamaton ja kompromisseihin haluton kulttuuri kun yhdistetään erittäin korkeaan syntyvyyteen, niin seurauksena on länsimaisen kulttuurin katoaminen ja korvautuminen tuolla voimakkaammalla kulttuurilla.
Hyvinkin vastaavalla tavalla kuin miten Rooman valtakunta aikanaan tuhoutui. Ei uusilla tulokkailla ollut Rooman teknistä kehitystasoa ja kirjallista perinnettä, mutta siitä huolimatta ne kukistivat Rooman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieli elää ja muuttuu. Isovanhempamme käyttivät sanoja, joita me emme, vai kuinka moni täällä arkikielessään puhuu punsasta?
Mummo puhui kimröökistä, mutta en enää muista mitä se tarkoitti.
Joidenkin vanhojen maalien ainesosa
Niin se yhteiskunta nee keröityy. Tätä on tilattu, tätä on saatu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkin vastaavalla tavalla kuin miten Rooman valtakunta aikanaan tuhoutui. Ei uusilla tulokkailla ollut Rooman teknistä kehitystasoa ja kirjallista perinnettä, mutta siitä huolimatta ne kukistivat Rooman.
Ei Roomaa kukistettu koskaan. Sen rajat levisi niin pitkälle että se sulautui osaksi koko Eurooppaa. Rooman perintö näkyy hyvin voimakkaasti Keski-Euroopassa ja ihan Brittien saarilla asti.
Kannattaisi opiskella historiaa ja lukea miten asiat menee. Mitään Roomaa ei kukistettu tai hävitetty. Käytännössä EU:n myötä Suomikin on entistä voimakkammin Rooman vaikutuksen perillinen monessa mielessä. Myös Venäjä on tavallaan, mutta se yrittää tuoda omaa versiotaan ja hävittää liberaalin aidon Rooman pois.
Internet oli hieno keksintö ja sen piti muuttaa paljon asioita. Luoda yhteyksiä ja ihmisillä oli mahdollisuus parempaan.
Eniten kaipaan niitä aikoja kun sanomalehtiä sai lukea intternettissä ilmaiseksi, sitten ne muuttui pikkuhiljaa maksullisiksi.
Ei niitä enää kukaan lue ja ketään ei kiinnosta maksaa tiedosta joka muuttuu hetkessä historiaksi.
Osa ei edes hyväksy totuutta ja kaivelee omia harhaisia totuuksia uutisista.
Korona-aikakin on vaatetettu ihan mielensä mukaiseksi. Intternetti muuttuikin toriksi, jossa tehdään rahaa, vaikka sen alkuperäinen idea oli olla eräänlainen luostari tai kirjasto.
Jeesus olisi vihainen kun pyhästä intternettistä tehtiin kauppapaikka.
"Monet uudet pienten lasten kirjat tuntuvat lähinnä tunteiden sanoituksen tai suvaitsevaisuuden opaskirjoilta, jotka on kirjoitettu vain koska sillä saa nyt irtopisteitä ja varmaan helposti kustannussopparin. Ei näissäkään aiheissa mitään vikaa ole, mutta harmittaa, että käytännössä kaikki uusi lastenkirjallisuus on lähinnä sitä, aina jokin aikuisten tavoite edellä tehtyjä."
Kirjastossa työskentelevänä tosiaan huomaa, kuinka iso osa uusista pikkulasten kirjoista on jotain "Miisuli on surullinen", missä kissanpentu-Miisuli itkee yhyy yhyy kun sillä on paha mieli, tai sitten kissanpentu-Miisuli oppii olemaan kiusaamatta koiranpentu-Puppelia, koska siitä tulee paha mieli.
Oudointahan tässä on se, että tuollaisetkin viestit menisivät paremmin perille perinteisen tarinankerronnan keinoin.
Minulla ei ole lapsia, mutta kieltäydyn uskomasta, että lapset ovat parissa vuosikymmenessä muuttuneet imbesilleiksi, jotka eivät tajua kuin ratakiskosta väännettyjä viestejä.