Lue keskustelun säännöt.
Onko oravanpyörässä oikeasti mitään järkeä?
Kommentit (82)
No mietitäänpä asiaa oravan näkökulmasta. Orava kuluttaa kaiken valveillaoloaikansa tyydyttääkseen perustarpeensa: ravinnon ja suojan. Pari kertaa vuodessa lisääntymisen.
Me tehdään joku 35 tuntia työtä viikossa, siis ketkä työssä käy, ja siihen päälle muutama tunti mikrotetaan eineksiä tai puunataan asumusta ja tämä on joku hirvittävä taakka ja vaiva?
Siis tiivistän: Orava työskentelee ravinnon ja suojan eteen jonkun 70 tuntia viikossa. Me työskentelemme puolet tuosta ajasta ja saamme perustarpeiden lisäksi mm näitä tietokoneita ja nettejä (itselle ja sivussa työssä käymättömille) joissa valittaa kuinka järjetön on tämä kamalan kuormittava "oravanpyörä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietitäänpä asiaa oravan näkökulmasta. Orava kuluttaa kaiken valveillaoloaikansa tyydyttääkseen perustarpeensa: ravinnon ja suojan. Pari kertaa vuodessa lisääntymisen.
Me tehdään joku 35 tuntia työtä viikossa, siis ketkä työssä käy, ja siihen päälle muutama tunti mikrotetaan eineksiä tai puunataan asumusta ja tämä on joku hirvittävä taakka ja vaiva?
Siis tiivistän: Orava työskentelee ravinnon ja suojan eteen jonkun 70 tuntia viikossa. Me työskentelemme puolet tuosta ajasta ja saamme perustarpeiden lisäksi mm näitä tietokoneita ja nettejä (itselle ja sivussa työssä käymättömille) joissa valittaa kuinka järjetön on tämä kamalan kuormittava "oravanpyörä".
Jep. Ja kun tuon suhteuttaa oikeastaan minkä tahansa eläimen elinaikaan niin länsimaisella hemmotellulla ihmisotuksella ei pitäisi olla mitään häpyä valittaa. Mutta tuntuu vaan olevan, mitä korkeampi elintaso sitä korviasärkevämpi ulina.
Oravanpyörä on minusta sitä, kun (melkein sama kuin ruukavuodet) lapset on kasvaneet isoiksi ja on ollut aikaa pohtia elämää. Oma ura ja suhde mieheen, ystävät, asuntolainat jne on mennyt miten on, niin ettei jää sellaista oloa, että tässäkö tää oli, tai että ikinä ei toteuttanut niitä unelmiaan, vaan ajatui, tyytyi tai joutui johonkin, mitä ei osannut tai halunnutkaan.
Eli vähän negatiivinen kuva kyllä tuosta oravanpyörästä tulee. Ja luen kateellisena jotain bloggaajia jotka ovat tehneet loikan johonkin muuhun kuin tähän, no, oravanpyörään. Ja myös minä tulen loikkaamaan pois tästä hullunmyllystä joku päivä. Toivottakaa onnea :-)
Oli miten oli tämä oravanpyörä, niin eläkää hyvät ihmiset heittäkö elämäänne hukkaan. Kuunnelkaa itsejänne ja tehkää mitä haluatte, älkääkä menkö naapurin Mirkun tai työpaikan Sirpan perässä. Tai vielä pahempaa, Pentin, kun se on niin ihana (tällä hetkellä).
---just, mulla ainakaan ei ole mitään oravanpyörimisen kanssa ongelmia. Tää on elämää, eikä mitään suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyörä on minusta sitä, kun (melkein sama kuin ruukavuodet) lapset on kasvaneet isoiksi ja on ollut aikaa pohtia elämää. Oma ura ja suhde mieheen, ystävät, asuntolainat jne on mennyt miten on, niin ettei jää sellaista oloa, että tässäkö tää oli, tai että ikinä ei toteuttanut niitä unelmiaan, vaan ajatui, tyytyi tai joutui johonkin, mitä ei osannut tai halunnutkaan.
Eli vähän negatiivinen kuva kyllä tuosta oravanpyörästä tulee. Ja luen kateellisena jotain bloggaajia jotka ovat tehneet loikan johonkin muuhun kuin tähän, no, oravanpyörään. Ja myös minä tulen loikkaamaan pois tästä hullunmyllystä joku päivä. Toivottakaa onnea :-)
Minusta muutamakin bloggaajaa on lopettaneet siksi kun siinä kohtaa kun blogilla pitäisi elää ja mukaan tulee kaupalliset yhteistyöt niin se alkaa vaatia aivan liikaa aikaa. Blogin tekeminen tunkeutuu helposti kaiken muun elämän tontille, se ei ole 8-16 hommaa.
Mä en kyllä oikein ymmärrä tätä "oravanpyörää"
Nykyisellään se n. 40 tuntia viikossa töitä on olevinaan oravanpyörä? Siinähän jää vielä 120 tuntia tehdä ihan mitä huvittaa, ja vaikka laskisi unen vaatiman ajan pois, niin silti omalle tekemisellä jää tuplat verrattuna työaikaan, ainakin kun huomioi lomat ja arkipyhät.
Mutta niinhän se on, että ihminen saa itsensä aina onnettomaksi, ei ole olemassa niin huonoja olosuhteita, etteikö joku voisi olla vielä paremmin. Tai niin ainakin voi luulla. Miten se ruoho ja aita ja vihreys nyt sen toisella puolella menikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20-40-vuotiaana sain vielä jotenkin aivopestyä itseni niin, että uskoin täysin oravanpyörään. Uskoin ja halusin uskoa siihen niin syvästi, että kannustin miestäni oman yrityksen perustamiseen, vaikka meillä molemmilla oli vakaat urat ja vaativa perhe-elämä. Sitten mieheni sairastui syöpään, ja menehtyi siihen. Pitkissä keskusteluissamme enne hänen kuolemaansa hän kertoi katuvansa työtuntejaan, ahneuttaan ja sitä, ettei ollut panostanut enempää lasten kanssa olemiseen, meidän yhteiseen arkeemme, vain elämiseen - ei suorittamiseen. Tämän jälkeen en ole juurikaan työelämää arvostanut.
Moni ei ymmärrä arkea. Mutta tämä on se elämä. Nyt.This is it.
Elämässä tapahtuu ja moni tekee töitä ja vain töitä turvatakseen tulevaisuuden lapsille, itselle, eläkkeellä jne. Voi miettiä, että saiko lapset kaiken? vai olisiko rahat riittäneet harrastuksiin? Mihinkään? On tietty ilo olla vaan lasten kanssa, mutta meillä ei toistaiseksi ole parempaa järjestelmää kuin kaupallinen systeemi/kapitalismi jossa jokainen voi rikastua. Raha on jolla saa paljon helpotusta elämään. Ellei sitä onnea suoraan tuo, niin välillisesti. Elämä on myös kuolemista, ja siihen ei aina voi vaikuttaa rahallakaan. Eikä valintoja kannata jälkiviisastella. Rahattomuuskin voi vaikuttaa taas moniin asioihin. Elä niinkuin jokainen päivä olisi viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyörä on minusta sitä, kun (melkein sama kuin ruukavuodet) lapset on kasvaneet isoiksi ja on ollut aikaa pohtia elämää. Oma ura ja suhde mieheen, ystävät, asuntolainat jne on mennyt miten on, niin ettei jää sellaista oloa, että tässäkö tää oli, tai että ikinä ei toteuttanut niitä unelmiaan, vaan ajatui, tyytyi tai joutui johonkin, mitä ei osannut tai halunnutkaan.
Eli vähän negatiivinen kuva kyllä tuosta oravanpyörästä tulee. Ja luen kateellisena jotain bloggaajia jotka ovat tehneet loikan johonkin muuhun kuin tähän, no, oravanpyörään. Ja myös minä tulen loikkaamaan pois tästä hullunmyllystä joku päivä. Toivottakaa onnea :-)
Onnea vaan, mutta muista, etteivät ne bloggaajatkaan todennäköisesti ole täysin rehellisiä. Toivottavasti nyt et kuitenkaan joudu pettymään, mutta kannattaa vähän miettiä, onko täyskäännös oikeasti tarpeen, vai riittääkö vain pieni arjen säätäminen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen oravanpyörä: työviikko n.35h. Kuukauden kesäloma + muut lomat.
Oravatkin nauraa.
Oravat tulee toimeen omillaan, nauraahan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20-40-vuotiaana sain vielä jotenkin aivopestyä itseni niin, että uskoin täysin oravanpyörään. Uskoin ja halusin uskoa siihen niin syvästi, että kannustin miestäni oman yrityksen perustamiseen, vaikka meillä molemmilla oli vakaat urat ja vaativa perhe-elämä. Sitten mieheni sairastui syöpään, ja menehtyi siihen. Pitkissä keskusteluissamme enne hänen kuolemaansa hän kertoi katuvansa työtuntejaan, ahneuttaan ja sitä, ettei ollut panostanut enempää lasten kanssa olemiseen, meidän yhteiseen arkeemme, vain elämiseen - ei suorittamiseen. Tämän jälkeen en ole juurikaan työelämää arvostanut.
Tämän tajuaa vähän liian harva. Ihmiset on aivopesty keräämään mammonaa ja titteleitä ja arvostamaan sosiaalista statusta ja rahan ja vallan ulkoisia merkkejä. Pitää menestyä työelämässä ja taloudellisesti, ja sitä pitää näyttää hienoilla autoilla, taloilla ja matkoilla ja puhelimilla jne. Ja tätä varten siis täytyy uhrata aikansa työlle.
Harva kuitenkaan saa tuosta lopulta tyydytystä pidemmän päälle ja elämälleen tarkoituksen. Rahassa ja menestymisessä ei ole mitään pahaa, mutta jos sen eteen pitää uhrata ihmissuhteita ja perhe-elämää, niin harvoin se kannattaa. Jossain vaiheessa ja jsein liian myöhään jotkut ymmärtävät tämän.
Elämänsisältö ja onni tulee siitä, että pystyy olemaan iloksi ja hyödyksi muille, ja saa kokea läheisyyttä ja rakkautta läheisten (ja miksei muidenkin) kanssa.
Maailma on täynnä esimerkkejä varakkaista tai suorastaan rikkaista, jotka sotkevat elämänsä kun vauraudesta huolimatta elämä tuntuu täysin tyhjältä. Lisäksi siinä vaiheessa saatta alkaa epäilykset heräämään kaikista ihmissuhteistakin - onko tuo vaan tahansa perässä. Lisäksi kaikki omaisuus; autot, talot, veneet, mökit ovat periaatteessa huolenaiheita. Onko kunnossa, pitää huoltaa, pitää valvoa, maksaa kulut, jotain hajoaa niin kauhea vaiva.
Itse olen huomannut että kohtuu yksinkertaisin asioin pystyy elämään oikeen mukavaa elämää, varsinkin kun on muutama ystävä ja läheinen perhe. Arvostan eniten aikaa heidän kanssaan ja teen töitä vain sen verran kun elääkseni on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietitäänpä asiaa oravan näkökulmasta. Orava kuluttaa kaiken valveillaoloaikansa tyydyttääkseen perustarpeensa: ravinnon ja suojan. Pari kertaa vuodessa lisääntymisen.
Me tehdään joku 35 tuntia työtä viikossa, siis ketkä työssä käy, ja siihen päälle muutama tunti mikrotetaan eineksiä tai puunataan asumusta ja tämä on joku hirvittävä taakka ja vaiva?
Siis tiivistän: Orava työskentelee ravinnon ja suojan eteen jonkun 70 tuntia viikossa. Me työskentelemme puolet tuosta ajasta ja saamme perustarpeiden lisäksi mm näitä tietokoneita ja nettejä (itselle ja sivussa työssä käymättömille) joissa valittaa kuinka järjetön on tämä kamalan kuormittava "oravanpyörä".
Jep. Ja kun tuon suhteuttaa oikeastaan minkä tahansa eläimen elinaikaan niin länsimaisella hemmotellulla ihmisotuksella ei pitäisi olla mitään häpyä valittaa. Mutta tuntuu vaan olevan, m
Moni tekee 35h töitä mutta 70h edestä kun työnantajat vaativat.Mut hyvä kun on töitä.Muuten saattas ihan taantua.rahaa tulee ja on oman elämänsä herra. Suomi oli taas on nellisin maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha.ne suvut joilla on vaurautta, heidän lasten on helpompi antaa aikaa elämiselle. Omaisuutta on.pakko tehdä ei ole täysin pakollista.Usein kuitenkin sivistys ja koulutus on kohdillaan näiden lapsilla. Vauraus kulkee suvussa. Helpompi elää, perustaa mieluisa yritys. Perustaa uusi jos eka ei menesty. Raha tulee rahan luo.Ei huolta tulevasta.
ne suvut ovat rahansa tehneet töillä ja yrityksillä ja se perintö siirtyy seuraaville. Toki jotkut suvut ovat voineet tehdä rahaa muutenkin huijaamalla, mutta se on historiaa eikä nykypäivää.
Raha ja omaisuus luo turvaa lapsillesi.
Ei vtssa ole mutta jatkakaa vaan. Vastarintaa ette koskaan tee, kidutte ja kadutte koko elämänne hukkaan mutta asioita ei stn muuteta kuin enintään huonompaan suuntaan.
Mikä sitten teistä olisi se ihannetila ja -tapa elää, se oravanpyörästä vapaa? Omavaraiseksi ryhtyminen on omalla tavallaan raskasta ja työlästä. Viljely ja eläimenhoito.
Ei ole järkeä, mutta ainoa vaihtoehto, jos haluaa edes kohtuullisen elintason. Ei ole järkeä siinäkään että asuu jossain röttelössä Jumalan selän takana pelkkäö puuroa ja metsästä keräämiään marjoja syöden. Ainoa aktiviteetti siellä metsässä samoilu, tai vastaava. Ei ainakaan mulle riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-40-vuotiaana sain vielä jotenkin aivopestyä itseni niin, että uskoin täysin oravanpyörään. Uskoin ja halusin uskoa siihen niin syvästi, että kannustin miestäni oman yrityksen perustamiseen, vaikka meillä molemmilla oli vakaat urat ja vaativa perhe-elämä. Sitten mieheni sairastui syöpään, ja menehtyi siihen. Pitkissä keskusteluissamme enne hänen kuolemaansa hän kertoi katuvansa työtuntejaan, ahneuttaan ja sitä, ettei ollut panostanut enempää lasten kanssa olemiseen, meidän yhteiseen arkeemme, vain elämiseen - ei suorittamiseen. Tämän jälkeen en ole juurikaan työelämää arvostanut.
Moni ei ymmärrä arkea. Mutta tämä on se elämä. Nyt.This is it.
Elämässä tapahtuu ja moni tekee töitä ja vain töitä turvatakseen tulevaisuuden lapsille, itselle, eläkkeellä jne. Voi miettiä, että saiko lapset kaiken? vai olisiko rahat riittäneet harrastuksiin? Mihinkään
Sitten jos joutuu hoitolaitokseen esim. muistisairauden tai aivoinfarktin takia, niin satojatuhansia euroja itse kovalla vaivalla ansaittuja euroja kuluu ylihintaiseen ja huonoon hoitoon.
Koko elämä on vaan kerätty rahaa ja sitten valtio vie ja realisoi kaiken omaisuuden. Jos makaat halvaantuneena 15 vuotta hoitokodin sängyssä, niin ei siitä perillisille jää mitään.
Ei valtio tai hoitolaitoskaan ihan helposti miljoonien useamman sukupolven keräämää ja kasvattamaa omaisuutta vie edes 15 vuoden hoidoilla. Sitä paitsi tietysti on vakuutukset. Ääritapauksissa omaisuus voi tavis palkansaajalta mennä, mutta se omaisuus ole useinkaan miljoonia. Eivätkä kaikki joudu hoitokotiin, rahalla saa sen hoidon ja palvelut kotiin.
Jos määrittelee työelämän "oravanpyöräksi", on jo vastannut itseään koskien tuohon kysymykseen. Kannattaa silti muistaa, että muut saattavat kokea asian toisin, ja pitää työelämää ihan mielekkäänä. Tietenkin jos on työelämän ulkopuolella, voi tuntua itselle helpottavalta ajatella työtä negatiivisena asiana, jolloin ei tunne jäävänsä paitsi mistään.