Selittäkää joku muistisääntö, milloin puheessa kuuluu kahdentaa konsonantti, siis esim hernekeitto -> hernek-keitto
Kysyin tekoälyltä, mutta tän vastauksen on pakko olla väärin:
Sanaliitokset:
Kun kaksi sanaa yhdistetään ja ensimmäinen sana päättyy vokaaliin ja toinen sana alkaa konsonantilla, konsonantti usein kahdentuu.
Esimerkki: "joka talvi" -> "jokatalvi" (lausuttuna "jokkatalvi")
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla enimmäkseen K kirjaimiin liittyvää.
mennän nukkumaan
suurines silmineen
Loppukahdennus e-loppuisten sanojen yhteydessä koskee vain nominatiivimuotoisia sanoja. Näin ollen sitä ei ole sanan suurine yhteydessä. Sen sijaan ensimmäisessä esimerkissä on loppukahdennus infinitiivimuotoisen verbin yhteydessä. Vrt. Tullap pois, lähteäk käymään.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla enimmäkseen K kirjaimiin liittyvää.
Myös murre vaikuttaa. Jossakin sanotaan hernekkeitto ja jossakin muualla hernekeitto.
En ole koskaan uhrannut asialle ajatustakaan. Asia on opittu äidinmaidossa. Korva kuulee ja suu sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä savossakaan kahdenneta, eikä kuulu kirjakieleen, en ole edes kuullut moisesta, ja kympin äidinkieli.
Kyllä kahdennetaan ja kyllä kuuluu kirjakieleen. Se vaan tulee niin automaattisesti, että ei sitä monet edes tiedosta.
Ap on AI botti joka yrittää korjata kielimallia jotta saa spämmättyä paskaa palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tule sulta luontevasti? Ei tuollaista tarvi erikseen pohtia. Satakuntalaistaustainen äitini sanoo hernekeitto ilman kahdennusta ja se oikeasti ärsyttää mua mutta lohduttaudun, että kai murrealueesta johtuvaa.
No ei tule, kun Porin murteeseen se ei kuulu. Ainoa poikkeus on kanttarelli
ap
kanttarellikaan ei oikeastaan ole kahdennettu, koska sillä on aina ollut kaksi kirjoitusasua, jotka molemmat täysin oikein: kantarelli tai kanttarelli. Jos joku kokee, että kantarelli on oikea kirjoitusasu, niin hän sitten myös lausuu kantarelli, jos kokee, että kanttarelli, niin lausuukin kanttarelli.
Itse lausun ja kirjoitan kanttarelli, tai sitten käytän muotoa keltavahvero
Mä en ole ikinä kuullut kenenkään ääntävän sitä kantarelli, vaikka se on ainoa oppimani virallinen oikea kirjoitusasu 🤔.
"Joka talvi" ei ole edes yhdyssana. Eikä hernek-keittoa ole olemassakaan. 😁
Jos tulee kaksi konsonanattia, sen jotenkin vain kuulee puheesta: sanassa se tavu yleensä korostuu/painottuu jotenkin voimakkaampana, jos siihen tulee kaksoiskonsonantti (esim. SUPpilo, magNEETti).
Vierailija kirjoitti:
No niin, tietenkään kukaan ei jaksa käydä lukemassa linkistä, miten asia oikeasti on. Kyse ei ole tietyistä konsonanteista. Loppukahdennus koskee lähinnä e-loppuisia sanoja, joiden jälkeen kaikki konsonantit kahdentuvat. Lisäksi esimerkiksi imperatiivimuotoisten verbien jälkeen konsonantti kahdentuu (tule pois lausutaan tulep pois) ja mikäli seuraava sana alkaa vokaalilla (istu alas), siinä äännetään glottaaliklusiili.
Ai tyyliin perserreikä? Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, tietenkään kukaan ei jaksa käydä lukemassa linkistä, miten asia oikeasti on. Kyse ei ole tietyistä konsonanteista. Loppukahdennus koskee lähinnä e-loppuisia sanoja, joiden jälkeen kaikki konsonantit kahdentuvat. Lisäksi esimerkiksi imperatiivimuotoisten verbien jälkeen konsonantti kahdentuu (tule pois lausutaan tulep pois) ja mikäli seuraava sana alkaa vokaalilla (istu alas), siinä äännetään glottaaliklusiili.
Ai tyyliin perserreikä? Ei näin.
Kyllä, juuri noinhan se äännetään. Kirjoitusasussa tämä ei toki näy.
Radio Rockilla uutistenlukija(t) taas pidentää vokaaleita. Kuulostaa siis tältää kun huomennaa sataa luntaa. Mikä tyyli tuo on ja opettaako ne siellä Laajasalon opistossa tuolleen, koska siellä on useampi joka tuota tekee.
Vierailija kirjoitti:
"Joka talvi" ei ole edes yhdyssana. Eikä hernek-keittoa ole olemassakaan. 😁
Jos tulee kaksi konsonanattia, sen jotenkin vain kuulee puheesta: sanassa se tavu yleensä korostuu/painottuu jotenkin voimakkaampana, jos siihen tulee kaksoiskonsonantti (esim. SUPpilo, magNEETti).
Sinä et nyt ymmärrä yhtään, mistä puhutaan.
Vokkooli miäree. Nekkeitto.
K keskellä eet sivuilla. Savolaiset tajuaa.
Onko jollain selitystä siihen, miksi tämä puhevika esiintyy Porissa ja Kotkassa, mutta ei juuri missään muualla? Pori ja Kotka kuitenkin aika kaukana toisistaan (ainoa yhdistävä tekijä on se, että ovat suomenkielisiä rannikkokaupunkeja ruotsinkielisen rannikkoalueen reunamilla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, tietenkään kukaan ei jaksa käydä lukemassa linkistä, miten asia oikeasti on. Kyse ei ole tietyistä konsonanteista. Loppukahdennus koskee lähinnä e-loppuisia sanoja, joiden jälkeen kaikki konsonantit kahdentuvat. Lisäksi esimerkiksi imperatiivimuotoisten verbien jälkeen konsonantti kahdentuu (tule pois lausutaan tulep pois) ja mikäli seuraava sana alkaa vokaalilla (istu alas), siinä äännetään glottaaliklusiili.
Ai tyyliin perserreikä? Ei näin.
Kyllä juuri noin. Myös persekkarva, perseppuoli jne. Ja jos teet siitä keittoa, se on persekkeitto.
Minusta mitään sanoja ei kahdenneta konsonanteissa.
Jos lukee takka, sanotaan takka.
Jos lukee taka, sanotaan taka.
Jos lukee taka, ei kuulu sanoa takka.
Eli aina sanotaan niin kuin kirjoitetaan. Se on kamalan juntin kuuloista, kun jotkut kahdentavat konsonantteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, tietenkään kukaan ei jaksa käydä lukemassa linkistä, miten asia oikeasti on. Kyse ei ole tietyistä konsonanteista. Loppukahdennus koskee lähinnä e-loppuisia sanoja, joiden jälkeen kaikki konsonantit kahdentuvat. Lisäksi esimerkiksi imperatiivimuotoisten verbien jälkeen konsonantti kahdentuu (tule pois lausutaan tulep pois) ja mikäli seuraava sana alkaa vokaalilla (istu alas), siinä äännetään glottaaliklusiili.
Ai tyyliin perserreikä? Ei näin.
Kyllä juuri noin. Myös persekkarva, perseppuoli jne. Ja jos teet siitä keittoa, se on persekkeitto.
Kukaan ei kyllä puhu noin, en ole koskaan kuullut tuollaista kahdennusta. Ehkä jossain junttilassa sitten.
T. Hki
Täh ? Hernekeitto kyllä sanotaan puheessa hernekeitto, en ole tuollaisesta kuullut että olisi hernekkeitto edes puheessa
Ei kuulu enkä kahdenna. Suomea kirjoitetaan kuten puhutaan ja päin vastoin. Jotain murrehirviöiden mölinöitä.
Kyllä vaan. Sadettakki, tuntuisi oudolta sanoa sadetakki.
Kantasuomessa sanassa on ollut konsonantti, joka ajan kuluessa on heittynyt pois sieltä, silloin tulee loppuhenkonen, rajakahdennus eli sanan rajan yli vaikuttava äänneilmiö.