Luulin teini-ikäisenä, että kaikki nuoret vihaavat vanhempiaan yli kaiken

Jos vanhempani eivät olisi antaneet minulle elämää, se voisi olla hyvä asia minun kannalta. En tiedä. Vanhemmille se olisi huono asia, koska olin toivottu lapsi.

Samaa jankutusta taas vähän eri otsikon alla. Ei taida tämä palstaterapiakaan auttaa kun samat tarinat uudelleen ja uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi todellakaan voinut käyttäytyä samalla tavalla vanhempiani kohtaan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa teinit käyttäytyy. Huudothan siitä olisi tullut.

Salaisesti kyllä ärsyynnyin, mutta nykyään on myönteisempi fiilis. Ja vasta 20v. sentään olen.

Miten ne sitten käyttäytyy?

Siis huutaa vanhemmilleen, "OOT PASKIN VANHEMPI IKINÄ!".

No voi apua, eikä tuo ole suorastaan lasten tehtävä?

Minusta on hienoa, että lapsilla on niin hyvät suhteet vanhempiinsa että uskalletaan näyttää heille kaikki tunteet, toisinaan myös kiukku, ärtymys, turhautuminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Oletpa lapsellinen jos et ymmärrä että muiden elämä ei ole yhtä kuin omasi.

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Hähäh, ärsyttääkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kyynel

Vu mua vituttaa tuo typerä kyynel! idiootin vastaus kaikkeen. 

Yhyy. 

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Ei minulla ollut teini-ikäisenä mitään syytä olla kiitollisia surkeista vanhemmistani, ja nyt aikuisena en olekaan heidän kanssaan missään tekemisissä. Ja on sanomattakin selvää, että omien lasteni lähelle en heitä päästä.

Vierailija kirjoitti:

En olisi todellakaan voinut käyttäytyä samalla tavalla vanhempiani kohtaan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa teinit käyttäytyy. Huudothan siitä olisi tullut.

Salaisesti kyllä ärsyynnyin, mutta nykyään on myönteisempi fiilis. Ja vasta 20v. sentään olen.

Meillä oli niin, että vanhemmat saivat käyttäytyä miten halusivat ja esim. huutaa, haukkua ja repiä ranteesta miten tykkäsivät. 

Mutta lapsilta vaadittiin korrektia käytöstä aina ja kaikissa tilanteissa.

Miksi kukaan ei ole tullut jankuttamaan lasten oikeuksistaan isään ja äiteeseen :)

Huonoa vanhemmuutta perustellaan aina vanhempien huonolla lapsuudella. 

Se, että näitä traumoja siirtää seuraavalle sukupolvelle, on puhdasta laiskuutta. On helpompaa rypöä itsesäälissä ja olla tympeä omille lapsilleen, kuin työstää omia traumoja ja sitä kautta tulla paremmaksi vanhemmaksi.

Suomessa ymmärretään liikaa tällaista vanhemmuutta. Ja näitä äitejä ja isiä on paljon vielä meillä 90-luvulla syntyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa vanhemmuutta perustellaan aina vanhempien huonolla lapsuudella. 

Se, että näitä traumoja siirtää seuraavalle sukupolvelle, on puhdasta laiskuutta. On helpompaa rypöä itsesäälissä ja olla tympeä omille lapsilleen, kuin työstää omia traumoja ja sitä kautta tulla paremmaksi vanhemmaksi.

Suomessa ymmärretään liikaa tällaista vanhemmuutta. Ja näitä äitejä ja isiä on paljon vielä meillä 90-luvulla syntyneillä.

Totta. Esimerkiksi meillä isän tekemisiä perusteltiin hänen lapsuudellaan ja tämä itsekin itsesäälissä rypien ja sääliä kerjäten hoki että mä nyt vaan olen tällainen, kun oli saanut kohtuuttomia raivareita mitättömistä asioista, harjoittanut henkistä väkivaltaa, kaltoinkohdellut lapsia, uhkaillut jne. Todellisuudessa hän oli ihan vaan ilkeä, muista ihmisistä piittaamaton, itsekäs, epäluotettava ja arvaamaton. Koskaan hän ei tehnyt mitään muuttaakseen käytöstään.