Luulin teini-ikäisenä, että kaikki nuoret vihaavat vanhempiaan yli kaiken

Meillä "isä" hoki että hän "on antanut elämän" meille lapsille, ja hänen mukaansa hän voi ottaa sen halutessaan poiskin. Että joo, vähän naurattaa aina nuo "on antanut elämän" -jutut.

Ei vanhemmat ole koko elämä. Ei pidä itse takertua liikaa. Muutakin elämää ja ihmisiä on ja rakkautta ja hyväksyntää voi saada muiltakin. Eteenpäin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Eli mielestäsi pitää olla myös kiitollinen vaikka väkivaltaisista alkoholivanhemmista, joilta

Pirihuoraäitini oli mun ainoa äiti. Olin 12-vuotiaana hänen paras ryyppykaveri. Ja nyt mun pitäisi vihata tätä ihmisrauniota?

- 4 vuotiaana ekan kerran huostaan otettu. 

Ei kukaan ole käskenyt sinua vihaamaan äitiäsi. Se, että joku sanoo, ettei kenenkään tarvitse olla kiitollinen huonoista vanhemmista, ei ole käsky vihata yhtään ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Angst, angst. Kannattaisiko sinun jo päästä yli ja eteenpäin tuosta jumituksestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Eli mielestäsi pitää olla myös kiitollinen vaikka väkivaltaisista alkoholivanhemmista, joilta

Elämästä pitää olla kiitollinen. En minä hyväksy vanhempieni tekoja, mutta hekin olivat oman lapsuuteensa uhreja siinä missä minäkin olin omani. Minun lapsuudessa maailma oli kovin erilainen, kuin omien vanhempieni. Minä olen kiitollinen myös siitä, että ympärilläni oli muita välittäviä aikuisia.

Hienoa että sinä olet kiitollinen. Kannattaa kuitenkin opetella ymmärtämään, että kaikkien vanhempien tekoja ei voi selittää vain sillä että no he olivat uhreja. Vanhemmat voivat olla myös julmia, kohtuuttomia, ilkeitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Vai että äitienpäivät oikein helvettiä. Pitäiskö tehdä jotain asialle?

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Minä menetin pikkusisarukseni ja äitipuoleni kun niin sanottu biologinen isä tappoi heidät. Ole sinä kiitollinen jos haluat, minä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Muista olla kiitollinen kädestä, jossa on kasvain, koska sinulla sentään on käsi!!! 😡😡😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kyynel

Vu mua vituttaa tuo typerä kyynel! idiootin vastaus kaikkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kyynel

Vu mua vituttaa tuo typerä kyynel! idiootin vastaus kaikkeen. 

Kyynel

En olisi todellakaan voinut käyttäytyä samalla tavalla vanhempiani kohtaan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa teinit käyttäytyy. Huudothan siitä olisi tullut.

Salaisesti kyllä ärsyynnyin, mutta nykyään on myönteisempi fiilis. Ja vasta 20v. sentään olen.

Vierailija kirjoitti:

En olisi todellakaan voinut käyttäytyä samalla tavalla vanhempiani kohtaan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa teinit käyttäytyy. Huudothan siitä olisi tullut.

Salaisesti kyllä ärsyynnyin, mutta nykyään on myönteisempi fiilis. Ja vasta 20v. sentään olen.

Miten ne sitten käyttäytyy?

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Ei kannata kääntää ihan kaikkea itseensä.

Hyvien vanhempien vihaaminen on noloa ja säälittävää

Vierailija kirjoitti:

Hyvien vanhempien vihaaminen on noloa ja säälittävää

Kuka sitten määrittää onko ne vanhemmat hyviä vanhempia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi todellakaan voinut käyttäytyä samalla tavalla vanhempiani kohtaan kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa teinit käyttäytyy. Huudothan siitä olisi tullut.

Salaisesti kyllä ärsyynnyin, mutta nykyään on myönteisempi fiilis. Ja vasta 20v. sentään olen.

Miten ne sitten käyttäytyy?

Siis huutaa vanhemmilleen, "OOT PASKIN VANHEMPI IKINÄ!".

Vierailija kirjoitti:

Meillä "isä" hoki että hän "on antanut elämän" meille lapsille, ja hänen mukaansa hän voi ottaa sen halutessaan poiskin. Että joo, vähän naurattaa aina nuo "on antanut elämän" -jutut.

Tuon, että elämän antanut uhkaa ottaa sen pois voisi helposti tulkita tappóuhkaukseksi

Vierailija kirjoitti:

Hyvien vanhempien vihaaminen on noloa ja säälittävää

Mutta ämitä, jos kyseessä onkin huonot vanhemmat, oletko silloinkin sitä mieltä, että vanhempien vihaaminen on noloa/säälittävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Eli mielestäsi pitää olla myös kiitollinen

Vanhemmathan sen juuri ovat antaneet. Mutta miksi pitäisi olla kiitollinen siitä? Millaista olisi, jos eivät olisi antaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa ihmiset jotka vihaa vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollisia vanhemmistaan. Itse menetin vanhempani teini-ikäisenä ja oli kauheaa kuunnella miten kaverit valitti vanhemmistaan.

Kaikillahan onneksi on yhtä ihana vanhemmat kuin sinulla eiks niin?

Voisi silti olla kiitollinen että yleensä on ne vanhemmat kun kaikilla ei ole. Sellainen joka ei ole koskaan menettänyt ketään tärkeää ihmistä ei tiedä miltä se tuntuu kun vanhemmat kuolee kun on vielä nuori. Se on maanpäällistä helvettiä, äitirnpäivät, kaverien puheet äidistään ka mitättömiä riidat vanhempien kanssa

Menetin isäni työtapaturmassa ollessani 10-vuotias. En ikinä ajatellut, etteikö kaverini saisi valittaa isistään tai riidoistaan. Isänpäivänä tehtiin kortit isälle. Olihan se valtavan surullista menettää niin rakas ihminen niin pienenä, mutta en silti ajatellut viedä muilta sen takia jotain pois. 

Sinulla on aika katkera asenne.