Sanoivatko vanhempanne teille lapsena, että kotiasioista ei puhuta kellekään?

meillä oli suht ok asiat kotona. kuitenkin meillä opetettiin kotona sitä, että ei voi luottaa tuntemattomiin ihmisiin, ei kerrota mitään terveys tai yksityisasioita. mun mielestä ihan hyvä asia.siis turvallisuus juttuja yleensä.osa ihmisistä utelee lapsilta asiota joista ei syytä puhua esim.milloin tulee töistä tms. lapsen ei tarvi vastata mitään tuntemattomille puolitutuille vaan lapsi voi sanoa en tiedä.

lapselle voi sanoa että äidille ja isälle voi kertoa kaiken, ikävätkin asiat.vanhempien ei pidä myöskään kertoa lapsen asioita juoruten.

Ei sanottu.

Itse olen sanonut, että pidetään tietyt asiat yksityisinä. On tuo kuopus sellainen hölöttäjä, että kertoo helposti turhan paljon. Kuten raha, terveys, jne.

Kyllä ja tästä johtuen äiti rikkoi minut sisäisesti eri isäpuolien kanssa.

Vanhemmat opettivat, että perheen sisäiset asiat eivät kuulu muille vaikkei meillä mitään salattavaa ollutkaan. Minusta se on hyvä neuvo. Toisaalta, jos perheessä on vaikkapa väkivaltaa, niin ehkä siitä olisi hyvä kertoa jollekin eikä vain kärvistellä perheen sisällä.

Eivät sanoneet. Mitä siitä, jos olisivatkin. Ihan itse olen ymmärtänyt, että tyhmää levitellä asioita muille kuin luotetummalle ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin käänteisesti: En ole ikinä kysellyt vierailevilta lapsiltaan heidän kotiasioistaan muuta kuin yleisellä tasolla.

Minulta nimittäin "kiltit tädit" utelivat minulta yksityisistä asioista kun olin lapsi. Alle kouluikäisenä tajusin jo, että oli kysymys epäystävällisestä uteliaisuudesta. Ei liittynyt kotini tapahtumiin vaan minulle läheisten aikuisten "kiinnostaviin" asioihin.

Tämä on inhottavaa! Käytetään hyväksi lapsen ymmärtämättömyyttä ja udellaan kun ei kehdata urkkia ao. ihmisiltä itseltään.

Näin juuri tapahtui. Olin vaikeassa tilanteessa, kun oli kasvatettu vastaamaan kohteliaasti vieraille aikuisille, mutta lapsenakin ymmärsin, että oli väärin kysyä minulta.

Ei taidettu sanoa.

En itsekään ole sanonut. Toki jotain pientä olen kieltänyt kertomasta mutta en mitään minkä kertomisesta olisi jotakin haittaa. Esim kerrottiin aika aikaisessa vaiheessa uudesta vauvasta ja sanottiin että ei välttämättä vielä kannata ulkopuolisille puhua ja jos olisivat puhuneet niin eipä nyt suuremmin ole haitannut.

Päinvastoin olen aina sanonut että voi puhua ihan mistä asiasta tahansa vaikka kuraattorille tai terkkarille jos joku asia painaa eikä mulle tai isälleen halua puhua. Sanonut myös että ei kannata pelätä mitään lasuakaan ja olla sen takia puhumatta. Tyttärelläni on pari kaveria joista tehty lasu puhumisen takia. Olen myös kertonut että ei siitä lasusta mitään pahaa seuraa vaikka sellainen tehtäisiinkin. Eli aina täytyy uskaltaa puhua jollekin jos on joku huoli tai hätä.

Kyllä sanottiin ettei kotiasioista puhuta, sillä tarkoitettiin sitä, että esimerkiksi perheen terveys-, talous-, tai muista perhekohtaisista asioista ei puhuttu ulkopuolisille. 

Meillä ei ollut peiteltävänä alkoholismia, väkivaltaa, hyväksikäyttöä eikä muutakaan, mihin olisi pitänyt hakea ulkopuolista apua.