Hätäkeskus ei uskonut edes lääkärimiestä; paikalle ei meinattu saada ambulanssia

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on selkeästi valheellisia tai törkeästi liioiteltuja tarinoita, joilla yritetään mustamaalata hätäkeskuksen väkeä. Ilmeisesti pienikin valta jonkun toisen käsissä saa osan ihmisistä suorastaan raivostumaan, jos asiat ei menekään juuri kuten MINÄ haluan.

Sama epäilemättä pätee silloin toisinkin päin? Vai eikö hätäkeskuksen väki ole ihmisiä?

Paitsi että jokainen normaalijärkinen ymmärtää, että hätääntynyt ihminen reagoi voimakkaasti odottamattoman esteen tullen. Kun hän toivoo saavansa apua mutta saakin ilkeilyä, soittajan pitää olla kuoleman kielissä jottei jaksa suuttua. Vaan mikä on hätäkeskuksen tekosyy, eihän hänellä hätä ole. Miksi hän suuttuu?

up

Vierailija kirjoitti:

Onko joku saanut häkestä apua sitte 90-luvun? En ole kyllä kuullut. Jos uhri ei ole juuri nyt kuolemassa, niin ihan turha soitella.

Mitä tapahtui 90-luvun jälkeen? Woke..??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah. Pitäisikö 112:n uskoa jokaista puhelimessa puoskariksi itseään mainostavaa, valelääkärit ml.?

 

Ei kai tässä siitä kysymys ollutkaan. Jos itse olisit lääkäri ja soittaisit puolisollesi apua, saattaisit jossain vaiheessa tuoda ilmi ammattisi, jolloin tarkoitus on kai sanoa, että osaa arvioida kuljetuksen ja muun avunsaannin tarpeellisuuden. Ja tavallaanhan tämä mieskin toi ilmi sen, että ei osaa itse auttaa enää vaimoaan, jolloin tarvitsee lisäapua. 

Vatsakipuinen harvemmin tarvitsee ambulanssia. Hän voi matkustaa henkilöautossakin, joko läheisen viemänä tai vaikka kelataksilla. Lääkäreilläkin voi olla vanhentuneet käsitykset siitä, että milloin ambulanssia tarvitaan.

<

Sinä et taida tajuta, että matka sairaalaan on yhtä tuskainen tekikä sen ambulanssissa tai henkilöautossa. Henkilöautossakin saa esim. etuistuimen likipitäen makuuasentoon ja usein henkilöautoissa on vielä mukavampi matkustaa kuin ambulanssissa.

Tässä nyt ei pidä paikkaansa mikään. Ambulanssissa on jo saatavilla hoitoa, myös kivunlievitystä (ei mitään panadooleja vaan "hieman" tujumpaa) ja tehdään jo tutkimuksia tilanteen kartoittamiseksi (eli sairaalaan tulessa jatko on nopeampaa). Lisäksi matkustus on oikeasti makuuasennossa ja vieressä on ammattilaisia reagoimassa tarvittaessa. Todellakin löytyy ammattitaitoa, välineitä ja muuta ihan toisella tavalla kuin omasta autosta.

Sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Soitin ambulanssia 88v, jolla kuumetta 40.2 astetta. Ei meinannut millään lähettää. Paikalle tuli tunnin päästä turvarannekkeen hälyttämä sairaanhoitaja, jonka sanaa ei häke myöskään uskonut. Ihme toimintaa.

Miksi se 88v olisi tarvinnut ambulassia kuumeen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isälle kyllä tuli ambulanssi, mutta ne olisivat vieneet hänet yöpaidassa talvella. Olin paikalla ja laitoin vähän vaatetta ja sukat päälle.

Toisella reissulla olivat huolimattomia ja hänen kyynärpäänsä jäi oven väliin. 

Sairaalasta saa kyllä vaatteet. Luulisin. Ihan sukat ja muut..

Varpaat voivat paleltua matkalla. Niitä ei enää sukilla pelasteta, jos ovat ehtineet olla kylminä liian pitkään.

Ei voi ambulanssissa, jossa on sekä lämmin sisätila että peitto. Eikä yleensä muussakaan nykyaikaisessa kulkuvälineessä.

Omituista vänkäämistä täällä koko ajan. Muistaakseni tuon kirjoittanut kertoi isänsä painaneen 45 kiloa. Jos isä ei ollut metrin pituinen, hän on niin sairas, että on erittäin asiallista pukea häntä ennen viemistä, jos siihen suinkin on muutama sekunti aikaa, etenkin jos ihmistä lähdetään retuuttamaan pakkaseen yöpaidassa ja peitot vähän niin ja näin. Täysin tarpeetonta kylmyyttä ja piittaamattomuutta, kuten sekin että kyynärpäät kolhiintuvat jne. Pikkuisen voisi katsoa työnsä laadun perään. Itse puolestani olen istunut vastaleikatun äitini vieressä siirtokuljetuksessa, jota ajoi täysin piittaamaton ratinreuhtoja, jolla oli kymmenen kilon jarrujalka. Enpä muista hetkeen olleeni yhtä vihainen. Jos kuskilla oli jonkinlaista ammattiylpeyttä, se oli ammattiylimieltä tai sitten hän oli väärässä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Pirkanmaalla jouduin soittelemaan äidilleni ambulanssia etänä muutaman kerran. Aina saimme hyvää palvelua, usein joutui kylläkin odottelemaan kun kiirepotilaita oli paljon. Häkestä soitettiin äidille, kysyttiin oireista ja ambulanssin tultua vietiin hänet sairaalaan. 

Kerran kun äiti soitti ambulanssin itse, häntä ei otettu todesta ja sairaana hän ei jaksanut väittää vastaan. Niinpä minä sitten jatkossa soitin.

Toimiessani puhelinmyyjänä puhelimeen vastasi eräänä iltana vanhus, joka kertoi olevansa kaatuneena kotinsa lattialle, eikä pääse itse ylös.

Arvioi olleensa lattialla pari tuntia, lonkkaan koskee, ei turvapuhelinta, asuu yksin. Osaa vastata puhelimeen, mutta ei soittaa sillä kenellekään.

Soitin sitten 112 ja kerroin tilanteen. Hätäkeskuspäivystäjä oli todella tyly. Kerroin, etten todellakaan tiedä ko. vanhuksesta muuta kuin puh.numeron, nimen ja osoitteen + sen, mitä hän oli minulle juuri kertonut. 

Tarjouduin antamaan vanhuksen puhelinnumeron, jotta päivystäjä voisi kysellä lisätietoja. "Emme ota vastaan mitään numeroita" oli vastaus. Lopulta päivystäjä sanoi pitkin hampain lähettävänsä auton tarkistamaan tilanteen.

Sen jälkeen soitin vielä vanhukselle itselleen, että ambulanssi on tulossa. Aika ikävä maku jäi itselleni tuon päivystäjän toiminnasta. Mistä muualta olisin saanut apua tuolle tuntemattomalle vanhukselle, jos hätänumeroon soittaminen on tuossa tilanteessa väärin?

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan kun jo vuosia sitten opin soittaessa ambulanssia (töissä) että kysymykseen onko hän humalassa kannatti vastata El....

(Asiakkaat olivat usein muistissa, mutta jos jollain pää auki ja verta valui niin mielestäni humaluudella ei asian kanssa tekemistä).

Lisäksi soitin itsemurhaa uhkailleelle apua, ja jouduin odottamaan varmaan 2h ja juttelemaan tälle.

Etc etc

Tästä jo useampi vuosi.

Ja siis olin ihan tavallinen työntekijä ravintola/keittiöalalta.

Onko normit vielä kiristyneet? Vai syrjäseutujen ongelma?

Lääketeollisuus on markkinoinut palvelujaan turhan innokkaasti ja koska ne kuitenkin rahoitetaan verokassasta, budjetti niiden toteuttamiseen on rajallinen. Kansalle on luvattu palvelua ja nosebo on jo syötetty, enää lääke puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah. Pitäisikö 112:n uskoa jokaista puhelimessa puoskariksi itseään mainostavaa, valelääkärit ml.?

 

Ei kai tässä siitä kysymys ollutkaan. Jos itse olisit lääkäri ja soittaisit puolisollesi apua, saattaisit jossain vaiheessa tuoda ilmi ammattisi, jolloin tarkoitus on kai sanoa, että osaa arvioida kuljetuksen ja muun avunsaannin tarpeellisuuden. Ja tavallaanhan tämä mieskin toi ilmi sen, että ei osaa itse auttaa enää vaimoaan, jolloin tarvitsee lisäapua. 

Vatsakipuinen harvemmin tarvitsee ambulanssia. Hän voi matkustaa henkilöautossakin, joko läheisen viemänä tai vaikka kelataksilla. Lääkäreilläkin voi olla vanhentuneet käsitykset

no v...u älä, ihanko on ambulanssissa lääkkeitä ja ammattiataito!!! Et tajunnut pointtia, kun haluat olla mielensäloukkaavien heimossa. On turha kuljettaa potilasta ambulanssilla sairaalaan vain siksi, että voi ehkäkenties tila huonontua matkan aikana. Silloin voi soitella matkalta ambulanssia, että tila on heikentynyt. Sillä aikaa se lanssi on vapaana hoitamaan kiirellisempiä tapauksia, joiden henki on kiinni siitä, että päästään ja saadaan ajaa tarvittaessa vaikka ylinopeudella. Ja autossa todellakin on mukavampi matkustaa. Autoissa on paremmat iskarit ja istuimet.

Kuinka moni tässäkin ketjussa pystyy siirtämään esim. jalattomia vanhuksia auton kyytiin? Kyllä siinä ambulanssia tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tässäkin ketjussa pystyy siirtämään esim. jalattomia vanhuksia auton kyytiin? Kyllä siinä ambulanssia tarvitaan.

tässä ketjussa ei puhuta jalttomien vanhusten siirtämisestä auton kyytiin, tai siitä, että saako jalaton ambulanssin. Luultavasti ei hänkään saa, jos ei ole kyse hengenvaarasta. hän soittaa itselleen taksin ja kertoo, että tarvitsee pyörätuolin siirtymiseen, joten taksikeskuksesta lähetetään soeltuva taksi. Jos sitä ei saa, niin hän soittelee takaisin häkeen, että taksikeskuksesta sanottiin, että taksia ei saa ja oloni on huonontunut, niin häke sitten arvioi hänen tilanteensa uudelleen uusilla tiedoilla.

Olen opettanut lapsille, että jos päivystykseen tarvii mennä, niin ei saa näyttää liian reippaalta (mun lapsi oli +40,5c kuumeessa ja alkava verenmyrkytys ja oli "liian reipas" käskin näyttää surkeammalta).

Sama kai pätee 112 soittaessa, pitää liioitella silleen sopivasti. 

Tuttua huttua. Joka kerta ollut joku veemäinen ukko puhelimessa ja pitänyt sanoa lopuksi minuuttien vakuuttelun jälkeen, että itse olen nyt osani tehnyt ja en kanna vastuuta siitä mikä on sitten homman lopputulos. Yleensä silloin tullut kummasti vauhtia asiaan. Ei taida olla mukava ajatus, että saattaa joutua edesvastuuseen siitä, kun on mieluummin puhelimessa mulktvisti kuin että tekisi työnsä oikein. 

Sitten tämäkin, että vaaditaan kivuissa olevaa puhelimeen. Ei nämä terveysasiat nyt perheen kesken niin salaisia ole. Itselle käynyt sama, etten saanut 15-vuotiaan puolesta puhua, vaikka ei pystynyt puhumaan. 

Jotain hyötyä ADHDsta: Ne muutamat kerrat, kun olen soittanut hätänumeroon toisen puolesta niin pystyn referoimaan tilanteen todella selkeästi, jäsentäen, tehokkaasti olennaiset kertoen, sopivasti ammattikieltä käyttäen, että mut on onneksi aina otettu tosissaan. 

Mutta on totta, että kohtelu riippuu paljon ulosannista. Tiedän tapauksen missä ensiapuun mennyt läheinen oli todella heikossa kunnossa, mutta koska käveli sisään omin jaloin eikä kiljunut kivusta tms. niin häntä ei otettu tosissaan. Onneksi mukana ollut puoliso oli riittävän itsepäinen ja ei antanut periksi. Lopulta suostuivat tutkimaan, ja tuntia myöhemmin oltiinkin sitten teho-osastolla. Lähellä oli, ettei henki lähtenyt. 

Aina hauskaak un lääkärin auktoriteettia ei kunnioiteta, alkaa maailmoja räjähtelemään.

Missäs se oli kun vihdoin jonkun tavisnaisen sijaan r aiskattiin ja murhattiin lääkäri, alettiin heti säätämään kuolemantuomioita r aiskauslakiin. Sitä ennen 10000 tavisnaista koki saman kohtalon eikä ketään kiinnostanut

Lääkärit psykoja, jos eivät saa tahtoaan läpi niin jo alkaa lätty lätisemään ja medit kilkattamaan

Vierailija kirjoitti:

Tuttua huttua. Joka kerta ollut joku veemäinen ukko puhelimessa ja pitänyt sanoa lopuksi minuuttien vakuuttelun jälkeen, että itse olen nyt osani tehnyt ja en kanna vastuuta siitä mikä on sitten homman lopputulos. Yleensä silloin tullut kummasti vauhtia asiaan. Ei taida olla mukava ajatus, että saattaa joutua edesvastuuseen siitä, kun on mieluummin puhelimessa mulktvisti kuin että tekisi työnsä oikein. 

Ongelmallistahan se on jos yrittää esittää isompaa ja parempaa kuin mihin on varaa. Toisten auttaminen on kallista puuhaa, varsinkin jos itse lietsoo niitä onnettomuuksia etupeltoon saadakseen palkkaa. Sitten pitäisi pystyä vastaamaan kaikenlaisiin tarpeisiin, ja henkilöstöönkään ei ole välttmättä muita tekijöitä kun jotain ongelmaisia kadulta. En puhu sotesta, no ehkä vähän puhun.

Vierailija kirjoitti:

Sitten tämäkin, että vaaditaan kivuissa olevaa puhelimeen. Ei nämä terveysasiat nyt perheen kesken niin salaisia ole. Itselle käynyt sama, etten saanut 15-vuotiaan puolesta puhua, vaikka ei pystynyt puhumaan. 

Lääkärit ovat yleensä tosi innostuneita lapsista, sillä heille on tärkeää rikkoa perheen välinen luottamus ja holhous. Sen vuoksi esim. vauvoja kaappaillaan niin innokkaasti kaiken maaiilman pakkohoitoihin, ja nuorten huoltajilta on epätty pääsy lapsen tietoihin, jotta saavat nämä nalkkiin kahden kesken. Voivat sitten kysellä asiattomuuksia ja johdatella heitän intresseihinsä vapaasti ilman, että vanhempi laittaisi lääkärille rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Hätäkeskuksen työntekijän ainoa ilo on päättää kuka kuolee ja kuka saa elää. Kannattaa opetella jo valmiiksi kaikki tavat pyöhiä toisen egoa, kehua hänen ääntään ja asiantuntemustaan ja anella sitten armollista ambulanssin lähetystä ja luvata ikuista kiitollisuutta.

Ei se työntekijä nykyään niitä päätöksiä edes tee vaan tietokoneohjelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pirkanmaalla jouduin soittelemaan äidilleni ambulanssia etänä muutaman kerran. Aina saimme hyvää palvelua, usein joutui kylläkin odottelemaan kun kiirepotilaita oli paljon. Häkestä soitettiin äidille, kysyttiin oireista ja ambulanssin tultua vietiin hänet sairaalaan. 

Kerran kun äiti soitti ambulanssin itse, häntä ei otettu todesta ja sairaana hän ei jaksanut väittää vastaan. Niinpä minä sitten jatkossa soitin.

Toimiessani puhelinmyyjänä puhelimeen vastasi eräänä iltana vanhus, joka kertoi olevansa kaatuneena kotinsa lattialle, eikä pääse itse ylös.

Arvioi olleensa lattialla pari tuntia, lonkkaan koskee, ei turvapuhelinta, asuu yksin. Osaa vastata puhelimeen, mutta ei soittaa sillä kenellekään.

Soitin sitten 112 ja kerroin tilanteen. Hätäkeskuspäivystäjä oli todella tyly. Kerroin, etten todellakaan tiedä ko. vanhuksesta muuta kuin puh.n

No ei se väärin ollut, mutta olisi kannattanut ensin soitella päivystävälle sosiaalityöntekijälle