Hörhöt kotisynnyttäjät Huomenta Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Tällainen yleistyy sitä mukaa kun palvelut huonontuvat ja kun kohtelu sairaaloissa on pahimmillaan niin traumaattisen huonoa. Kumma kun tätä kehitystä ei tunnuta ylemmillä tahoilla ymmärtää. Itselläni on muista syistä johtuvia traumaattisen huonoja kokemuksia terveydenhuollosta ja välttelen noita viimeiseen saakka. Valitettavasti nykyisen kehityksen myötä mm. leikkaukset ja säästöt kohtelu ja palvelut huonontuvat entisestään. Näissähän sillä asiakaskokemuksella ei tunnu olevan mitään väliä ja julma kohtelu mm. nöyryytys tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, josta ei saisi edes valittaa.

Vaikka sairaala tarjoaisi ekstaattisen synnytyskokemuksen, naisella on silti oikeus päättää missä synnyttä, kenen kanssa, ja lapsella oikeus syntyä luonnollisesti. Mikään ei tule koskaan muuttamaan tätä niin paljon kuin se psykoja ja r aiskaereita vituttaakin. 

"Asun vähän yli 90 km:n päässä sairaalasta. Kun toinen lapseni synnytys alkoi, heräsin vesien menoon. Siitä alkoi kovat supistukset. Herätettiin esikoinen, pakattiin tavarat ja eläimet autoon ja vietiin lapsi ja eläimet vanhempieni luo. Supistukset olivat todella voimakkaat. Kun tulin sairaalaan, mut kiidätettiin juoksujalkaa tutkimushuoneesta synnytyssaliin, koska kohdunsuu oli aivan auki. "Onneksi" mulla oli epäedullinen tarjonta (kuten edelliselläkin kerralla). Se oli ainoa asia, joka oli estänyt vauvaa syntymästä autoon. 

Monella synnytys saattaa olla todella nopea, niin nopea, että tuollainen alle 100 km:n matkakin on liian pitkä. "

Muuten: Kaverilleni ja hänen vaimolleen syntyi ensimmäinen lapsi seuraavana päivänä. Synnytys siis oli jo käynnissä silloin kuin minä synnytin. Viestittelin sairaalasta kaverini kanssa. Heitä pompoteltiin sulun takia pitkin Uuttamaata ja siksi synnytys keskeytyi välillä. Kaverini vaimo tuhrasi siis sitä esikoistaan vuorokauden, kun piti välillä ajella sairaalasta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Saa sitä ihminen synnyttää missä haluaa, yleensä kotisynnyttäjät selvittää riskit huolella, palkkaa paikalle ammattilaiset, ostaa lääkkeet ja varautuu tarvittaessa lähtemään kätilö matkassa sairaalaan. Ovat valtaosin uudelleensynnyttäjiä, nuoria ja terveitä, normaali raskaudenkulku takana ja hyvä tarjonta lapsella.

Minun mummi on Pohjanmaalla synnyttänyt kaikki lapset kotona, ennen tuo on ollut aivan normaalia. Joskin riskit on olleet suuremmat.

Nyt synnytys on vahvasti medikalisoitu ja monelle sairaalassa traumaattinen kokemus jatkuvan puuttumisen ja kiireen vuoksi. Vaikka kyseessä olisi nuoren ja terveen äidin matalan riskin synnytys.

Minunkin mummi synnytti 9 lasta kotona, näistä kaksi kuoli, kymmenen synnytti sairaalassa. 

Ei se että on yksi ongelmaton synnytys kerro sitä että seuraavakin on. Mulla ongelmia tuli vasta toisessa ja kolmannessa.

Mun puolesta saa synnyttää kotona ja syödä istukkansa, vaikka itse en niin tekisi.

"Mitä ihmeen hätälääkkeitä? Buranaa vai?"

Öö ei? Ibuprofeeni lisää vuotoalttiutta.

Meillä oli puudutetta, ergometriinia ym. lääkärin kirjoittamia varalääkkeitä. Varauduttiin huolella ja en halua että meitä tunnistetaan, joten en kerro enempää näistä. Perheemme voisi joutua tämän vihan kohteeksi muuten luulen...

Steriilivälineitä episiotomian tekoon, kannettava imu vauvan hengitysteitä varten, matkahappi, hengityspalje jne.

Vierailija kirjoitti:

"Asun vähän yli 90 km:n päässä sairaalasta. Kun toinen lapseni synnytys alkoi, heräsin vesien menoon. Siitä alkoi kovat supistukset. Herätettiin esikoinen, pakattiin tavarat ja eläimet autoon ja vietiin lapsi ja eläimet vanhempieni luo. Supistukset olivat todella voimakkaat. Kun tulin sairaalaan, mut kiidätettiin juoksujalkaa tutkimushuoneesta synnytyssaliin, koska kohdunsuu oli aivan auki. "Onneksi" mulla oli epäedullinen tarjonta (kuten edelliselläkin kerralla). Se oli ainoa asia, joka oli estänyt vauvaa syntymästä autoon. 

Monella synnytys saattaa olla todella nopea, niin nopea, että tuollainen alle 100 km:n matkakin on liian pitkä. "

 

Muuten: Kaverilleni ja hänen vaimolleen syntyi ensimmäinen lapsi seuraavana päivänä. Synnytys siis oli jo käynnissä silloin kuin minä synnytin. Viestittelin sairaalasta kaverini kanssa. Heitä pompoteltiin sulun takia pitkin Uuttamaata ja siksi synnytys keskeytyi välillä. Kaverini

Tätäkin olen välillä pohtinut, kun sairaalaan pääseminen tuntuu olevan niin hankalaa. Millaisia terveysriskejä tästä tulee, kun synnytys keskeytyy välillä turhan stressin vuoksi? Lopulta joudutaan lääkkeellisesti edistämään synnytystä, kun synnyttäjän stressi on taivaissa. Aikanaan mummoni meni sairaalaan pari viikkoa ennen laskettua aikaa ilman terveydellisiä syitä, kun pappa oli työreissussa eikä olisi välttämättä päässyt sairaalaan. Siellä mummo sitten oli täysihoidossa, kunnes lapsi syntyi. Ei puhettakaan tänä päivänä, että pääsisit sairaalaan ennen kuin päälaki näkyy.

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen yleistyy sitä mukaa kun palvelut huonontuvat ja kun kohtelu sairaaloissa on pahimmillaan niin traumaattisen huonoa. Kumma kun tätä kehitystä ei tunnuta ylemmillä tahoilla ymmärtää. Itselläni on muista syistä johtuvia traumaattisen huonoja kokemuksia terveydenhuollosta ja välttelen noita viimeiseen saakka. Valitettavasti nykyisen kehityksen myötä mm. leikkaukset ja säästöt kohtelu ja palvelut huonontuvat entisestään. Näissähän sillä asiakaskokemuksella ei tunnu olevan mitään väliä ja julma kohtelu mm. nöyryytys tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, josta ei saisi edes valittaa.

Vaikka sairaala tarjoaisi ekstaattisen synnytyskokemuksen, naisella on silti oikeus päättää missä synnyttä, kenen kanssa, ja lapsella oikeus syntyä luonnollisesti. Mikään ei tule koskaan muuttamaan tätä niin paljon kuin se psykoja ja r aiskaereita vituttaakin. 

"Naisella on oikeus". Niinpä niin. Olisiko sillä vauvalla oikeus syntyä elossa eikä kuolla ennen ensimmäistä henkäystään ja kumpi oikeus on painavampi? Jos puhut keisarinleikkauksesta tuolla tavalla epäluonnollisena (viittaan aiempaan kirjoitukseesi, tyylisi kyllä tunnistaa), niin se kertoo vain omasta,  sangen erikoisesta , ajatusmaailmastasi. Toki  se on "epäluonnollinen" alatiesynnytykseen  verrattuna ja tästä ovat kaikki lääketieteen asiantuntijatkin yhtä mieltä. Joskus se vain on välttämätöntä.  Nimittelet  muuten lääketieteen ammattilaisia epäasiallisesti, siivoapa suusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kokemus tärkeämpää kuin lapsen henki.

Höpö höpö. Meillä laitettiin lapsen turvallisuuteen lähes 10 000 valmisteluissa. Aion synnyttää jatkossakin kotona.

Ok, kerrotko miten. Teitte toisesta makkarista leikkaussalin ja sinne leikkaustiimin päivystämään 24/7? 

Tuolla rahalla ei leikkaussalia saa :D Summa kattaa esitutkimukset ja valmennuksen kotisynnytykseen, lääkkeet ja välineet, kätilön/lääkärin/doulan palkkiot ym.

Auton takaosa valmisteltiin siltä varalta että on sairaalaan lähdettävä avun kera. Tarpeen vaatiessa olisin lähtenyt, mutta onneksi ei tarvinnut. Kokemus siellä puistattaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisen suuri tarve joillakin on yrittää kontrolloida tuntemattomien perheiden päätöksiä synnytyksestä. Miksi?

Minä synnytin ensimmäisen lapsen sairaalassa. Siellä oli kova kiire ja makasin ensin käytäväpaikalla tuskissani pitkään, vieraita ihmisiä ja kirkkaat valot. En kokenut että voisin kävellä ja pitää ääntä vapaasti, se oli kamalaa.

Lopulta hätäinen kätilö vei minut saliin ja pian käytettiin imukuppia vasten tahtoani, repesin pahasti. Vauvalla eikä minulla ollut hätää ennen tuota päätöstä, ponnistusvaiheen olisi voinut antaa edetä rauhassa. Valtava kiire leimasi kokemusta.

Tuosta syystä en uskaltanut/halunnut enää uudelleen sairaalaan. Toinen lapsi syntyi kotiin kätilön, doulan ja miehen läsnäollessa. Se oli todella korjaava ja kaunis kokemus minulle. Sain olla turvallisessa tilassa, jossa on vapaus liikkua. Meillä oli hätälääkkeitä ja väline

Imukuppia käytetään, että lapsi saadaan nopeasti ulos, kiire on silloin kun lapsella on hätä, ei siksi että kätilöllä on kiire, naurettavaa väittää muuta. 

Miksei muuten voida ottaa sairaalaan sisälle, onko se niin kallista? Voisiko edes yksi sairaala olla sellainen, että siellä saa olla vaikka viikon, ihan pelkkä synnytyssairaala? Voisi kauempaakin matkustaa sinne odottamaan synnytystä lähellä laskettua aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asun vähän yli 90 km:n päässä sairaalasta. Kun toinen lapseni synnytys alkoi, heräsin vesien menoon. Siitä alkoi kovat supistukset. Herätettiin esikoinen, pakattiin tavarat ja eläimet autoon ja vietiin lapsi ja eläimet vanhempieni luo. Supistukset olivat todella voimakkaat. Kun tulin sairaalaan, mut kiidätettiin juoksujalkaa tutkimushuoneesta synnytyssaliin, koska kohdunsuu oli aivan auki. "Onneksi" mulla oli epäedullinen tarjonta (kuten edelliselläkin kerralla). Se oli ainoa asia, joka oli estänyt vauvaa syntymästä autoon. 

Monella synnytys saattaa olla todella nopea, niin nopea, että tuollainen alle 100 km:n matkakin on liian pitkä. "

 

Muuten: Kaverilleni ja hänen vaimolleen syntyi ensimmäinen lapsi seuraavana päivänä. Synnytys siis oli jo käynnissä silloin kuin minä synnytin. Viestittelin sairaalasta kaverini kanssa. Heitä pompoteltiin sulun takia pitkin Uuttam

Jos ja kun synnytys keskeytyy sairaalan sekoilun vuoksi niin synnyttäjä pumpataan ensin täyteen oksitosiinia (myös psyykeen vaikuttava huume joka pakottaa supistukset), pelvis nostetaan kohti kattoa ja lääkärit kutsutaan repimään vauva imukupilla kaventuneen synnytyskanavan läpi skalpellin heiluessa vieressä ja muun henkilöstön pitäessä synnyttäjää paikallaan tämän huutaessa tietenkin kuin pistetty sika, huumattuna ja pistettynä väärässä synnytysasennossa vauvaa repien ja kiduttaen. 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Minusta nämä ovat nyt kaksi eri asiaa. Kotisynnytys "ideologista" syistä lieveilmiöineen  ja pitkät välimatkat. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että sairaalaverkoston supistaminen on todella huono asia naisten kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Eiköhän silloin pidä suunnitella missä lähempänä sairaalaa viettää viimeiset viikot, jos pelkääniin täistä synnytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen yleistyy sitä mukaa kun palvelut huonontuvat ja kun kohtelu sairaaloissa on pahimmillaan niin traumaattisen huonoa. Kumma kun tätä kehitystä ei tunnuta ylemmillä tahoilla ymmärtää. Itselläni on muista syistä johtuvia traumaattisen huonoja kokemuksia terveydenhuollosta ja välttelen noita viimeiseen saakka. Valitettavasti nykyisen kehityksen myötä mm. leikkaukset ja säästöt kohtelu ja palvelut huonontuvat entisestään. Näissähän sillä asiakaskokemuksella ei tunnu olevan mitään väliä ja julma kohtelu mm. nöyryytys tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, josta ei saisi edes valittaa.

Vaikka sairaala tarjoaisi ekstaattisen synnytyskokemuksen, naisella on silti oikeus päättää missä synnyttä, kenen kanssa, ja lapsella oikeus syntyä luonnollisesti. Mikään ei tule koskaan muuttamaan tätä niin paljon kuin se

Lapsella on oikeus syntyä ilman synnytysväkivaltaa ja r aiskauksia yhtä lailla. Siitä lähdetään liikkelle. Jos lääketeollisia tiomenpiteitä pidetään lapsen ensisijaisena intressinä niin se lapsi voidaan kasvattaa vaikka lääkärin paksusuolessa, ei naisessa. Luonto on järjestänyt asian niin, että nainen synnyttää lapsen ja sillä selvä. Voitte itse ottaa selvää miten haitallisia, vahingollisia, väkivaltaisia ja traumaattisia sairaaloiden toimenpiteet ovat sekä naisille että lapsille, jos kiinnostusta riittää muuhunkin kuin naisiin kohdistuvaan, vakavaan seksuaailväkivaltaan ja viharikoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Minusta nämä ovat nyt kaksi eri asiaa. Kotisynnytys "ideologista" syistä lieveilmiöineen  ja pitkät välimatkat. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että sairaalaverkoston supistaminen on todella huono asia naisten kannalta. 

Ideologiset syyt kuten naisen ja lapsen perusoikeudet, turvallinen, väkivallaton synnytys, jne.? Ovatko muutkin ihmisokeudet mielestäsi "ideologiaa"?

Jos ja kun synnytys keskeytyy sairaalan sekoilun vuoksi niin synnyttäjä pumpataan ensin täyteen oksitosiinia (myös psyykeen vaikuttava huume joka pakottaa supistukset), pelvis nostetaan kohti kattoa ja lääkärit kutsutaan repimään vauva imukupilla kaventuneen synnytyskanavan läpi skalpellin heiluessa vieressä ja muun henkilöstön pitäessä synnyttäjää paikallaan tämän huutaessa tietenkin kuin pistetty sika, huumattuna ja pistettynä väärässä synnytysasennossa vauvaa repien ja kiduttaen. "

Sulla taitaa olla muitakin ,miten tämän nyt sanoisi, terveyteen liittyviä ongelmia kuin synnytykseen liittyvät asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Eiköhän silloin pidä suunnitella missä lähempänä sairaalaa viettää viimeiset viikot, jos pelkääniin täistä synnytystä. 

Ai niin kuin missä? Hotellissa viikot 37-42 kun ei tiedä milloin lapsi syntyy? Vaikka tuo olisikin taloudellisesti mahdollista niin jos perheeseen odotetaan muuta kuin esikoista niin ei käytännössä onnistu. Tätä ongelmaa ei olisi, jos synnäreitä ei lakkautettaisi jatkuvasti ja synnyttäjät pääsisivät vähäisemmilläkin oireilla sairaalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette kotisynnytystä vastaan, tiedättekö miten pitkiä matkoja jotkut saa sairaalaan kulkea? Monet ei ehdi kuin tienvarrella synnyttää, joten eikö silloin ole parempi jo suunnitella kotisynnytys?

Eiköhän silloin pidä suunnitella missä lähempänä sairaalaa viettää viimeiset viikot, jos pelkääniin täistä synnytystä. 

Aina pitäisi muistaa tarkastaa ennakoivan keksinnot, hätäistä piti olla.

Pitkän sairaala matkan takaa en todella lähtisi kotisynnytykseen, lähellä sairaalaa vielä ymmärrän.