Eikö teitä 50 ja yli 60 vuotiaat stressaa korkea ikä?

nyt vain vuotan kuolemaa

Olin ihan varma, että olin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta en kai sitten. Minua stressaa työttömyyteni yhä enemmän ja enemmän, mitä vanhemmaksi tulen. Mahdolilsuudet vielä työllistyä käy olemattoman vähiin, ja työeläke jäämässä todella pieneksi. 

Olen terve, elämä on rauhallista ja mukavaa. Töitä teen vielä joitain vuosia. Ei mitään kriisiä. N61

LOL, stressi vähenee iän myötä. Itse olen kokenut ikääntymisen lähinnä helpottavana asiana, mutta terveyteni on tietysti kunnossa ja opiskelen viimeinkin alaa mikä oikeasti kiinnostaa. Ellei mitään terveydellisiä takapakkeja tule, en todennäköisesti tule jäämään eläkkeelle. Miksi pitäisi? Ammattitaitoni on ajan tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä on nytten stressivapaata porukkaa. Mä odotan, että lapsenlapset kasvaisivat koululaisiksi ja äitee heittäisi veivinsä, jälkimmäinen tietysti ei tule tapahtumaan. Niin sitten ei tarttis enää stressata. Saisi lopultakin alkaa elää itselleen. Epäilen, etten saa kokea sitä aikaa koskaan. 

Huolehdi vain äidistäsi. Lapsenlapset eivät pitäisi olla sinulle stressin aihe. Vai hoidatitko omat lapsesi äidilläsi?

Ap kuulostaa hieman näköalattomalta mikä on se ongelma. Naispuolisella voi myös menopause alkaa oireilla noin. Itse (naisena) olen tehnyt elämäni isoimmat ja dramaattisimmat siirrot 45 ikävuoden jälkeen. Järkytti montaa, ei kaikkein läheisimpiäni, mutta hämmästyttävää kyllä, aika pahoin työkavereita ja muita toissijaisia tuttavuuksia. Nyt 55 vuoden jälkeen voin luvata heille, joiden mieltä olen viime vuodet järkyttänyt, että seuraavista on tulossa vielä pahempia😄

Ikää 60+ ja elämän kaikki pahimmat stressit omaa vakavaa sairastumista lukuunottamatta on jo koettu. Vanhemmat kuolleet ja puoliso kuollut. Työuupumus koettu, vaikeat vaihdevuodet koettu.Taloudellinen epävarmuus koettu, kun 90-luvulla asuntojen hintojen laskiessa oli asuntovelkaa paljon enemmän kuin asunnon arvo oli. Siihen päälle saatu potkut töistä. Sen jälkeen oltu mukana ainakin tusinassa yteessä. Nyt oma talous on kunnossa ja terveyskin on aika hyvä, vaikea on keksiä, mitä pitäisi stressata.

Mitäpä sitä enää stressaamaan, kun on jo vahinko käynyt ja päästänyt itsensä niin vanhaksi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei stressaa. Omien vanhempien sairaudet ja kuolema stressasi, mutta se on nyt takana.

N58

Sama. Lisäksi äidistä tuli vanhemmiten todella vaikea, oli esim. todella ilkeä ja narsistinen. Toisaalta ymmärrän, varmaan rankkaa, kun tietää kuolevan olevan vääjäämättä lähellä. 

Meillä on ehkä jopa 30 tai 40 vuotta jäljellä.

N58 2

Josta ihan suoraan sanottuna ehkä 15 edes jotenkin laadukasta. Tätä on tabu sanoa ääneen. Ei viimeiset vuodet ole enää mitään elämää.

Ikää 60v ja ikä ei stressaa ja kuolema ei pelota. Elämä on rajallinen ja loppuu aikanaan. Se on pakko hyväksyä, kun sille ei mitään voi. Jos alkaa stressaantua iän takia, niin sehän stressi ei helpota koskaan, vaan pahenee loppua kohti. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Parempi nauttia elämästä.

Ikää 50+, ja talous kunnossa. Suoraan sanottuna millään muulla ei (enää) ole merkitystä. Jokaisen keho pettää vanhemmiten - ennemmin tai myöhemmin - mutta ne piirtää joilla on liitua. On hirvittävää olla vanha, sairas ja raihnainen, mutta tämän lisäksi kun lyödään yhtälöön köyhyys, siin morjens.

Täytän 59 ens kuussa, eikä mikään stressaa

Aika karu ketju.

Hei, heittäkää pois kaikki turhat huolet

Voi murheet mustat laulu kukistaa

Jos elämästä näät vain varjopuolet

Niin aika on jo silloin tukistaa

Jos on riita jengissä taikka reiät kengissä

Pääasia on, että olet vielä hengissä

Et voi heittää edes kruunua ja klaavaa

Ei markan kuvaa löydy taskusta

No, rahamieshän potee vatsahaavaa

Sä rikkauden löydät laulusta

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan mitä tarjoo elämä

Eihän maailmassa suremalla mitään sa

Päivä päivältä vain lähestyypi maa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan elämä

Älä ylläty jos psykiatri huomaa

Et päässäsi käy kummaa kohinaa

Kas monta samanlaista luojan luomaa

Viskaleina täällä vouhottaa

Jos olet onneton, kun sulla liika lihaa on

Niin liity kerhoon joka tekee susta ruipelon

Siellä päivin purraan porkkanaa ja heinää

Ja kaloria tarkkaan lasketaan

Vaan yöllä taas kun kukaan sitä ei nää

Niin läskit, voit ja leivät ahmitaan

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan mitä tarjoo elämä

Eihän maailmassa suremalla mitään saa

Päivä päivältä vain lähestyypi maa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan elämä

Jos eukko lyö niin säilytä vain maltti

Vaik kattila se päähän kumahtaa

Ja sano lempeästi "patavaltti"

Se meidän raminassa rehoittaa

Jos tyttö reputtaa, poika töistä potkut saa

Toiset lapset kulukueessa jotain vastustaa

Ja kun eukko sulle tekee tempun senkin

Painuu toisen miehen kanssa rinnakkain

Kun saat uuden vaimon, palaa entinenkin

Niin on sulla silloin niitä pareittain

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan mitä tarjoo elämä

Eihän maailmassa suremalla mitään saa

Päivä päivältä vain lähestyypi maa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan elämä

Kun löysin rantein sitten täällä heilut

Niin oikeus ja kohtuus tapahtuu

Nääs politiikan kauppamiehet reilut

Suuren viran hommaa, eikös juu

Niin on ilo pinnassa, kun on risti rinnassa

Ja mamman kanssa poppuroitte juhlalinnassa

Muista aina olla niin kuin pikku hiiri

Joka jossain jotain nakertaa

Ja käännä suuntaa niin kuin tuuliviiri

Niin myötätuuli aina puhaltaa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan mitä tarjoo elämä

Eihän maailmassa suremalla mitään saa

Päivä päivältä vain lähestyypi maa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei stressaa. Omien vanhempien sairaudet ja kuolema stressasi, mutta se on nyt takana.

N58

Sama. Lisäksi äidistä tuli vanhemmiten todella vaikea, oli esim. todella ilkeä ja narsistinen. Toisaalta ymmärrän, varmaan rankkaa, kun tietää kuolevan olevan vääjäämättä lähellä. 

Meillä on ehkä jopa 30 tai 40 vuotta jäljellä.

N58 2

Josta ihan suoraan sanottuna ehkä 15 edes jotenkin laadukasta. Tätä on tabu sanoa ääneen. Ei viimeiset vuodet ole enää mitään elämää.

Joillekin on, joillekin ei. Äitini eli 90 vuotiaaksi ja sairasti vain viimeiset puoli vuotta, siihen saakka oli hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.

Ei. Just tein uuden maisteritutkinnon täyspäiväisen työn ohella yli 50- vuotiaana. Elämä on erinomaista kaikin puolin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Aika karu ketju.

Täällä kolmannella kivellä Auringosta elämä on... osittain aika karuakin.

Ei. 

Viimeinenkin neljästä lapsesta lentää kohta omilleen ja exän lemppasin jo monta vuotta sitten, olen terve ja hyvässä kunnossa, joten jatkan siitä, mihin jäin ennen lapsia: lähden maailmalle. Niin joo, haistatin paskat työelämälle jatkuvien yyteitten, lomautusten ja irtisanomisen jälkeen.

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat kai kysymystä, jonka 8-vuotias kaverini esitti ollessani 12-vuotias: "Onks kivaa, kun täytyy kualla?"

Varmasti stressaisi, ellei Jeesus olisi sataprosenttisen syyttömästi kuolemalla ja ylösnousemalla murtanut ihmiskunnan yli ulottuvaa Kuoleman valtaa. Jeesus elää!

Pohjanmaalla on outoja lapsia. Itse luotan enemmän Odiniin.

Monenlaista selittelyä. Voin lohduttaa, että Raamatun ilmoitusta ei ole pakko, ei ole pakko, ei ole pakko uskoa todeksi. Mutta näkemään sen joutuu se, joka ei usko.

Ei todellakaan. Sitten kun ikä alkaa satasella voi sanoa olevansa vanha. Siihen saakka aion olla elämän oppilas.