Eikö teitä 50 ja yli 60 vuotiaat stressaa korkea ikä?

Mitä pitäisi stressata? Olen oikein tyytyväinen elämääni, teen mitä tahdon. N76.

Miten niin korkea ikä? Tässä lähipiirissä on muutamia yli 90-vuotiaita. He alkavat olla korkeassa iässä, emme me työikäiset.

Ei stressaa. Omien vanhempien sairaudet ja kuolema stressasi, mutta se on nyt takana.

N58

Kaikki stressi vähenee iän myötä. Ainakin minulla. Toki terveys voi alkaa krenata. Sitä osaa kuitenkin suhtautua asioihin paljon rennommin. Luonnekysymyshän se on osittain. Osa haluaa elää kuin viimeistä päivää hamaan lopouun. Itse taas ensimmäisen kerran elämässäni rauhotun. Viihdyn kotona, sosiaalinen piiri pienenee. Elämän arvot ovat muutuneet. Kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen. 

Oletko ap nainen? Naiset elää varsin iäkkäiksi yleensä. Itse en ajattele että sekään on välttämättä hyvä, jos on paljon sairauksia.

No ei stressaa! Tykkään olla tämän ikäinen. Lapset ovat fiksuja aikuisia, elämä on vapaata ja rahaa on enemmän. Kun on terve ja aktiivinen ja utelias uudelle, elämä on antoisaa ja mukavaa. Toivon saavani vielä lastenlapsia. Olisin se touhukas mummi, joka vie teatteriin ja lukee ääneen ja pelaa lautapelejä.

Tilastofaktoja että tyytyväisimpiä elämäänsä ovat yli 60-vuotiaat että elä AP ressaa;  kiukkuisempia ovat nelikymppiset tai osa ainakin, kun on elämän välintilinpäätösvuodet menossa. Ei elämästä selviä hengissä. 

Miksi sen pitäisi stressata?

Pidän huolta kunnostani kävelemällä, käymällä salilla ja tekemällä säännöllisesti liikkuvuusharjoituksia. Olen jo vuosia sitten jättänyt pois eläinperäiset ruuat ja olo on mitä parhain.

Ennakoin, mutta en stressaa

Vierailija kirjoitti:

EEVIIIVAAA Espanjaa

Ja sinne lämpimään, mä ainaiseksi jään

Kenen näkökulmasta 50 tai 60 on korkea ikä? Minä miellän korkean iän sinne lähemmäs 80 - 90 iän tienoolle. Pikemminkin kyse on siitä onko terve, toimintakykyinen ja pystyvä vai ehkä päinvastoin sairauksien alan painama. Sairaudet rajoittavat toimitakykyä ja saavat rapistumaan.

Isäni täytti 70 vuotta ja kysyi minulta että onko hän vanha. Ei hän vielä ole mielestäni vanha, kun hiihtää, pyöräilee ja toimii arjessa ihan omin avuin eikä ole rajoitettu tekemisissään. Anoppikin on kohta 77 eikä hänellä ole mitään tekemisen rajoitteita tai sairauksia. Anoppi ehkä lähestyy sitä korkeaksi katsottua ikää.

Totta puhuen eniten huolettaa miten pärjään taloudellisesti jos en jaksa tehdä hanttihommia 100 vuotiaaksi. Vuokrat nousee, terveyskekusmaksut nousee, lääkekulut todennäköisesti kasvaa, kaikki kallistuu. Olen vaatimaton mutta haluan asua jossain ja ostaa  välttämättömät tarvikkeet ja palvelut

Olen 58 ja olen muuttanut elämäntapojani terveellisemmäksi, kun 50 tullessa lasiin alkoi tulla kremppoja. Nyt olen fyysisesti ja henkisesti paremmassa kunnossa ja onnellisempi kuin koskaan. Siinä on kyllä vinha perä, että liike on lääke.

Vierailija kirjoitti:

Ei stressaa. Omien vanhempien sairaudet ja kuolema stressasi, mutta se on nyt takana.

N58

Sama. Lisäksi äidistä tuli vanhemmiten todella vaikea, oli esim. todella ilkeä ja narsistinen. Toisaalta ymmärrän, varmaan rankkaa, kun tietää kuolevan olevan vääjäämättä lähellä. 

Meillä on ehkä jopa 30 tai 40 vuotta jäljellä.

N58 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EEVIIIVAAA Espanjaa

Ja sinne lämpimään, mä ainaiseksi jään

Liian kuuma. Suomessa on hyvä ilmasto, vaikka kaamos saisi olla lyheyempi. Mutta neljä vuodenaikaa on hieno juttu, ja aina voi mennä pohjoiseen, jos lunta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki stressi vähenee iän myötä. Ainakin minulla. Toki terveys voi alkaa krenata. Sitä osaa kuitenkin suhtautua asioihin paljon rennommin. Luonnekysymyshän se on osittain. Osa haluaa elää kuin viimeistä päivää hamaan lopouun. Itse taas ensimmäisen kerran elämässäni rauhotun. Viihdyn kotona, sosiaalinen piiri pienenee. Elämän arvot ovat muutuneet. Kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen. 

Eikä vähene iän myötä.

Ei stressaa oma ikäni 64 vuotta.  Äitini on 98-vuotias ja asuu yksin kerrostalo-osakkeessani.

Hän ei saa mitään vanhuspalveluja vielä, koska on fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa.

Stressaa nyt siis kyllä vähän se, mikä on väistämättä edessä joskus, mutta yritän olla ajattelematta.

Oli vaikeaa luopua nuoruudesta 30-vuotta täytettyä, perheen mahdollisuudesta 40 jälkeen (en löytänyt kumppania) ja vielä 50 v lopulliset jäähyväiset nuoruudelle vaati työstämistä. 

 

Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisin saavuttanut tavalliset asiat, parisuhde, lapsia, joten se haave olisi jo koettu.

Sen jälkeen on ollut oikein mukavaa tänne yli 60-vuotiaaksi saakka. Olen helpottunut ettei enää tarvitse juosta yöelämässä tai muuallakaan. 

 

En ole stressaantunut iästä. Ikääntyminen kuuluu asiaan, jos saa elää pitkän elämän. Minulle se ei ole ongelma, päinvastoin iloitsen siitä että olen saanut elää lapsuuden, nuoruuden, aikuistumisen, ollut työelämässä,  saanut lapsia, jotka pian alkavat elää omaa itsenäistä elämää. Ikääntymisessä eniten mietityttää mahdolliset sairaudet ja oman toimintakyvyn muutokset, mitkä nekin kuuluvat normaaliin elämänkulkuun.

Pelkästään terveys stressaa.

On leikattu pari kertaa oireita aiheuttaneita kystia ja taas tuntuu kipuja yhdessä kohtaa sisäelimissä, joten mietin onko taas uusi kysta ongelmana.

Tässä iässä ymmärtää kuinka onnekas on jos ei satu saamaan haitallisia sairauksia. 

Kylläpäs täällä on nytten stressivapaata porukkaa. Mä odotan, että lapsenlapset kasvaisivat koululaisiksi ja äitee heittäisi veivinsä, jälkimmäinen tietysti ei tule tapahtumaan. Niin sitten ei tarttis enää stressata. Saisi lopultakin alkaa elää itselleen. Epäilen, etten saa kokea sitä aikaa koskaan.