Eikö teitä 50 ja yli 60 vuotiaat stressaa korkea ikä?

Ei. Ihminen on vain planetaarinen elämänmuoto, jolla on oma aikajanansa ja biologinen mahdollisuus olla olemassa. Hetken aikaa.

Ahdistaa ajatella nuoruutta, ajatuskin jo uuvuttaa :)

Parasta on vaan olla liikaa miettimättä ikäänsä, sitä on mitä on. Toisaalta kuoleman ajattelu saa ehkä asioita mittasuhteisiin. 

Tarkoitat kai kysymystä, jonka 8-vuotias kaverini esitti ollessani 12-vuotias: "Onks kivaa, kun täytyy kualla?"

Varmasti stressaisi, ellei Jeesus olisi sataprosenttisen syyttömästi kuolemalla ja ylösnousemalla murtanut ihmiskunnan yli ulottuvaa Kuoleman valtaa. Jeesus elää!

Stressaa vähemmän kuin ikinä, tämän asenteen kun olisi tajunnut nuorena, että elämä se on tässä ja nyt ja omalla kohdallani olen päättänyt nauttia siitä. Kaikki kuprutkin tuntuvat lahjalta, koska sellaista se elämä on ja niille voi vaan nauraa. Kuolema tulee, kun on tullakseen, mutta en aio käyttää elämästäni hetkeäkään sen pelkäämiseen, ei sille mitään voi ja hulluhan mä olisin, jos tämän jäljellä olevan ajan käyttäisin siihen. Lähdön hetkellä voin sitten ajatella, että tulipahan elettyä

Vierailija kirjoitti:

Tressaa se kun olen 55v ja tyttöystävä vasta 24v, että onko tässä suhteessa mitään järkeä ja tulevaisuutta. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo pari vuotta.

Heität muijan pihalle.

Stressasi lapsena kovasti. Aikuisena olen oppinut että ei tämä elämä pelkkää herkkua ole ja aikaansa kutakin.

Jos ei olisi elossa "vanhana", olisi kuollut. Haamu voi toisaalta nauraa hihihii eli huumoria voi olla sielläkin. Mutta yritetään pysyä elossa.

Ei lainkaan mutta maailmantilanne ja tyhmät ihmiset kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ei stressaa oma ikä (63v), mutta jatkuva huoli omista vanhemmista kylläkin (90- ja 93v)

Sun geeneillä voit varmaan juhlia 100v. synttäreitä!

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat kai kysymystä, jonka 8-vuotias kaverini esitti ollessani 12-vuotias: "Onks kivaa, kun täytyy kualla?"

Varmasti stressaisi, ellei Jeesus olisi sataprosenttisen syyttömästi kuolemalla ja ylösnousemalla murtanut ihmiskunnan yli ulottuvaa Kuoleman valtaa. Jeesus elää!

Pohjanmaalla on outoja lapsia. Itse luotan enemmän Odiniin.

Elämä vaan paranee iän myötä.

N60

Olen niin elämää ja elämänhalua täynnä että joitakin aikuisia ja nuoria ärsyttää!

Ei nyt kauheesti stressaa, vaikka olen jo 67v. Äiti kuoli 77v sydäriin, ja isä 87v. samoin. Toivon itsellenikin suht. äkkikuolemaa, enkä mitään vaipoissa virumista. Onneksi nykyään ei hevin viedä hoitolaitokseen, oikeastaan vain pahasti muistisairaat. Muut saavat rauhassa köllötellä kotonaan hamaan hautaan saakka. Hoitajatkaan eivät pahemmin häiritse, kun robotti annostelee lääkkeet ja jos et niitä ota siltä, niin sitten joku huikkaa, että Ootko hengissä. 

40 on joku välitila, ei nuori muttei vielä vanhakaan. 50 vuotiaana tajuaa ettei aikaa ole hukattavaksi. 60v viimeistään eletään täysillä sen minkä voi.

Elämä on lyhyt ja se mikä auttaa on kiitollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

49 vee, ja ikä ei stressaa vaan ihan muut asiat. Työnteko ja eläkkeet ei myöskään stressaa, sillä jätin 3 vuotta sitten gradun ja työt pois ja rupesin pitkäaikaistyöttömäksi. Terveys jos pettää pahasti, ni sit teen itsarin, joten ei kai siitäkään kannata stressata.

Entä jos saat aivoinfarktin ja jäät puolitolloksi ja liikuntakyvyttömäksi? Miten aiot tehdä itsarin siinä vaiheessa?

Toi on kyllä paha. Pitäskö tehä jo etukäteen sit? Tai jos sopis jonku kaverin kanssa, että lopettaa mut tarvittaessa. Nyt muuten rupes stressaan, ku pitää sit hommata taas kavereita.

Tunnen itseni nuoremmaksi, terveemmäksi ja onnellisemmaksi kuin koskaan.

Joo. Terveys ja muu selviytyminen. t. 57 vee

Ei päinvastoin iän myötä rentoutuu eikä välitä niin yhteiskunnan vaatimuksista. Ja vihdoin kukaan ei kysele enää esim. lasten hankkimisesta. Sairastuin kolmikymppisenä ja silloin tuli käsiteltyä kuolemaan liittyvät jutut. Kukaan ei tänne jää pyörimään mutta turha sitä on etukäteen stressata. Nyt nautin arjesta ja työstä.

Ei stressaa. Minulla oli syöpä alle 40-vuotiaana. Paranin siitä, ja olen kiitollinen että olen edelleen elossa. Onneksi olen saanut tehdä ja kokea paljon asioita, joista olen voinut nauttia. 

Nyt lähinnä stressaa korkea syke, vaikka on beta ja muu verenpainelääkitys.