Eikö teitä 50 ja yli 60 vuotiaat stressaa korkea ikä?

Keski-ikä on oikein hyvää aikaa. Katsotaan sitten uudestaan esim. 70- tai 80-vuotiaana.

Ei. Tässä iässä ei stressaa enää mikään. 

Mun tuntemat eläkeläiset ainakin nauttii eläkevuosistaan. Toki koskaan ei voi tietää. 

Ei se ikä stressaa, 58, mutta ollut monisairas 40 vuotta niin saisi jo kuolema tulla, kun ei juuri mitään pysty tekemään, edes nukkumaan.

Ai ai ai kun nuori ois ja naiset jumalois..

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tässä iässä ei stressaa enää mikään. 

Näin just. Kaikki on jo nähty ja kuultu ja oikeastaan kaikki ne mun pahimmat pelotkin on jo toteutuneet, ne mitä silloin nuorena hölmönä oli ja siihen päälle vielä ne mitä en tajunnut edes pelätä. Niin mitä tässä nyt sitten enää pelkäisi? Kuolemaa? Sitäkin pelkäsin nuorena jo ukkosen jylistessä ja sähköjen poikki menossa. Nyt jos ukkostaa ja tulee sähkökatko, vain nautin siitä, sytytän kynttilän ja luen kirjaa, kissan kehrätessä sylissäni.

Eikö aloittajaa rassaa vähäinen älykkyys? 

Eihän se ikä stressaa vaan ihan muut asiat jos on stressatakseen.

Sitä vähän joskus miettii, että pitikö vasta näin vanhana oppia kunnolla nauttimaan elämästä ilman turhia kohkauksia ja stressauksia oikeastaan mistään.

Ei, koska 52 ei ole korkea. 

Tällainen ketju sitten. Täytän 59 ensi kuussa, käyn töissä asiantuntijatehtävissä, velaton omakotitalo asuntona, pari asuntoa vuokralla tuomassa lisäansioita, alkoholia ei kulu ja liikun monipuolisesti harrastusten parissa. Tuntuu kuin nuortuisi kun elää nyt ilman ruuhkavuosien rääkkiä. 

Ei ikä vaan syöpä ja suolistosairaus.

55v.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikä vaan syöpä ja suolistosairaus.

55v.

Tämäpä se. Vain sairastaminen ja kärsimys. Ikä ja kuolemahan ovat armahduksia elämässä.

Korkea ikä? Olen 65v, mutta en koe itseäni vanhaksi, vaikka tietysti peiliin katsoessani säikähdän sitä ryppyistä mummelia. Kuka se on? Ai niin, minä. Noh, ihan sama. En kuules ole vanha, olen nuori rusina. Äitini eli yli 9-kymppiseksi,eikä ollut päivääkään vanha. Isä kuoli 7-kymppisenä kun sydän petti. Sisaruksia on elossa ja pari kuollutkin. Jos olet suht terve, niin eläkeiässä elämä on sitä parhainta. Mun 90+ täti on tällä hetkellä Madeiralla, 60+ veli Lapissa hiihtovaelluksella, 70+ kaverini Kanarialla ja minä kuljen joka päivä 10km lenkin koirieni kanssa ja sen päälle köpöttelen ikivanhan kissani kanssa. Iästä stressiä? Ei ole ollut. Kauneus ja nuoruus peilikuvasta katosi jo liian varhain mutta onneksi elämässä on muutakin kuin peiliin tuijottaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ketju sitten. Täytän 59 ensi kuussa, käyn töissä asiantuntijatehtävissä, velaton omakotitalo asuntona, pari asuntoa vuokralla tuomassa lisäansioita, alkoholia ei kulu ja liikun monipuolisesti harrastusten parissa. Tuntuu kuin nuortuisi kun elää nyt ilman ruuhkavuosien rääkkiä. 

Tuoko nuo asiat turvaa? Itsellä ei oo koskaan ollu noita, paitsi asiantuntijatehtäviä, joissa paloin loppuun, ja liikun myös kyllä. Alkoholia menee, mutta kannabista ei enää uskalla, ellei oo miedompaa ku viimeks. Tulee järkyttävät hallusinaatiot. Mua vetää yhä kutsuvammin henkiset asiat. Mikään muu ei enää kiinnosta, ei edes naiset. Tuntuu, kuin aika loppuisi, ennen kuin löydän totuuden, valaistumisen, mut voinko jatkaa etsintää kuoltuani? m49

Vierailija kirjoitti:

Tressaa se kun olen 55v ja tyttöystävä vasta 24v, että onko tässä suhteessa mitään järkeä ja tulevaisuutta. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo pari vuotta.

Älä murehdi. Hjalliksellakin on jassu.

Vierailija kirjoitti:

Tressaa se kun olen 55v ja tyttöystävä vasta 24v, että onko tässä suhteessa mitään järkeä ja tulevaisuutta. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo pari vuotta.

Sinulla on tässä suhteessa syytäkin stressata, ikäeronnehan on järkyn iso. Tyttösesi ei ehkä jaksa vanhaa pappaa vuosien myötä. Tsemppiä kuitenkin...

EEVIIIVAAA Espanjaa

Jos päästät pääsi vanhenemaan, niin vanhenet. Jos et, niin ei ikä miltään tunnu. Ulkoiset seikat sitten erikseen. Sä olet sitä mitä sun SISÄLLÄ on.

Elämänpalo ja liekki ovat sielussa, eivät rapistuvassa ruumiissa.