Eikö teitä 50 ja yli 60 vuotiaat stressaa korkea ikä?

Se on helppo olla stressittä, kun on sairastettu nuorena ja nyt on voimaa ja terveyttä. 

Ei kuolemassa ole minusta mitään stressaavaa. Kaikki ihmiset kuolevat joskus, toiset nuorempina ja toiset vanhempina, kuka mistäkin syystä, eikä se asia stressaamalla muutu. Mutta tietysti sitä toivoo, että voisi säästyä kivuliailta sairauksilta. 

Juu. Vanhalla iällä voisi alkaa vaikka myymään huumeita, kun vankilassa ei enää menetä pillua.

Korkea ikä alkaa stressata vasta sitten kun ikä on korkea. Ei se vielä 50- ja 60-vuotiailla ole korkea. Korkea ikä alkaa 80 vuoden tuolla puolen.

Vituileeko ap? Mitä hän aikoo tehdä oman ikänsä suhteen? Päättää päivänsä piakkoin? Siitä vaan.

Sain taiteilijaeläkkeen ja jatkan omia hommiani.

Siis mitä järkeä olisi ikäänsä stressata:D Mitä se stressaaminen auttaisi, sehän se semmonen stressaaminen vie nopeammin hautaan! 

Mitähän ap kysynyksellään ees ajaa takaa? Hmmm.. Eniwei, ihminenhän on just sen ikäinen kuin minlä ikäisekseen itsensä tuntee. Ap tuntuu ovat jo eläkepuolella mentaalisesti, moni eläkeläinen voi olla todella virke. Mieli se ratkaisee, ei numerot.

N37

Eipä. Joskus on vähän haikeata ajatella että hyvälläkin tuurilla on 20-30 vuotta jäljellä. Ja säikäytti kun huomasin että jalkavaivan jäljiltä toipui hitaasti ja taantuu nopeasti. Kunnossa on pakko pysyä että pärjää. Mutta toisaalta 50-60- vuotiaat on usein kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä. Tunnistan tämän. Joskus voisin syleillåmkoko maailmaa. 

Voihan sitä tehdä mukavia asioita jo ennemminkin. Ei ole pakko elää sitku-elämää. Yksi tuttu piti 50-vuotiaana töistä välivuoden ja teki maailmanympärimatkan. Siinä iässä alkaa monilla olla jo vapautta elää omaa elämää, kun on jo lapset maailmalla, asuntolainat maksettu ja säästöjäkin kertynyt. Moni nelikymppinen on vielä aika sidottu kaikkeen. 

No ei stressaa itse karvan alle 60 ja vaimo pati vuotta yli. Ollaan oltu toista viikkoa alpeilla ja laskettu joka päivä 4-6 tuntia. Kunto on hyvä ja eläkepäiviä odotellaan, ettei työt enää haittaa harrastuksia ja matkustelua.

Ei stressaa. En tiennytkään, kuinka mukavaa elämä on tässä vaiheessa, kun lapset ovat jo omillaan eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään.  Puolison kanssa välillä reissataan, hän on jo eläkkeellä ja itse vielä 5 vuotta työelämässä. Kotona olo on myös ihanaa, ei ole enää mitään FOMO:a.

Tässä iässä on jo sinut itsensä ja elämän kanssa. Hyvällä mielellä ja uteliaisuudella katson, mitä vielä eteen tulee.

Olen keski-ikäinen ja ihan tyytyväinen elämääni. Miksi ikä stressaisi? Aina se on mikä on. Elämää on jäljellä niin kauan kuin meille kullekin on suotu. Sitä pitäisi arvostaa eikä valittaa. Toiset kuolevat nuorena, toiset vanhana, ei sitä kukaan voi etukäteen tietää. Siksi pitää elää tässä hetkessä.

Mä aina nuorena ihmettelin, miten kaikki vanhat kääkät on niin seesteisen oloisia, kun itse olin jatkuvasti kaikkea pelkäävä ja jännittävä sähköjänis. Miksei niitä vituta ollenkaan olla tuollainen saakelin fossiili?

Nyt kun olen lähes 50v, ihmettelen miten turhanpäiviäisiä asioita jännitin ja stressasin. Jopa siinä määrin, että mulla meni nuoruus ihan hukkaan. En uskaltanut juurikaan edes seurustella. Joo, pari huonoa seurustelukokemusta ja loppuelämän traumat prinsessalle. 

Ne elämän murheet on ihan eri luokkaa keski-ikäisenä kuin nuorena. Yhtäkkiä heräät siihen todellisuuteen, että sun  rakkaat lemmikit ja ihmiset on jo haudassa ja sulla on heistä jäljellä vain pahvilaatikollinen valokuvia ja muutama uurna. 

Tässä iässä osaa arvostaa niitä asioita mitkä on NYT hyvin ja jopa ottaa ne huonotkin kokemukset hyvinä, jos niistä on selvinnyt. Mä ainakin nautin elämästäni nyt paremmin kuin nuorena. En enemmän. Paremmin. Ikääntymiseen kuuluu sellainen haikeuden kauneus, mitä ei vielä nuorena osaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä järkeä olisi ikäänsä stressata:D Mitä se stressaaminen auttaisi, sehän se semmonen stressaaminen vie nopeammin hautaan! 

Mitähän ap kysynyksellään ees ajaa takaa? Hmmm.. Eniwei, ihminenhän on just sen ikäinen kuin minlä ikäisekseen itsensä tuntee. Ap tuntuu ovat jo eläkepuolella mentaalisesti, moni eläkeläinen voi olla todella virke. Mieli se ratkaisee, ei numerot.

N37

Tuo on kyllä aikamoista soopaa. Ihminen on just sen ikäinen kuin henkkarit kertoo.

Se, millaista elämää elää on sitten itse päätettävissä, terveyden sallimissa rajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä järkeä olisi ikäänsä stressata:D Mitä se stressaaminen auttaisi, sehän se semmonen stressaaminen vie nopeammin hautaan! 

Mitähän ap kysynyksellään ees ajaa takaa? Hmmm.. Eniwei, ihminenhän on just sen ikäinen kuin minlä ikäisekseen itsensä tuntee. Ap tuntuu ovat jo eläkepuolella mentaalisesti, moni eläkeläinen voi olla todella virke. Mieli se ratkaisee, ei numerot.

N37

En oo ap, mut kyllähän se stressaa, ku ei saa enää kolmekymppistä muijaa helposti lähes viiskymppisenä. Kolme- ja nelikymppisenä oli liikaaki tarjontaa.

Nykyään osa ihmisistä elää vanhoiksi. Toivottavasti terveenä ja mahdollisimman kivuttomina. Yksi tuttu kuoli 18 vuotiaana aineisiin ja me jotka olemme elossa saadaan olla kiitollisia kun eletään, suht terveenä, keski-iässä. Joillakin vaivoja oli nuorena, ehkä osa mennyt parempaan. Ruokavaliota voi muokata terveellisempään. Ja stressiä pois. Maailmassa on silti aina parannettavaa ja inhimillisyys pitäisi saavuttaa. Tietysti on selvää että kaikenikäisiä on kuollut jopa 50v, joku syy taustalla. Ja osa jatkaa sitten täällä maan pinnalla.

Mä tykkään työstäni, joten se ei tunnu mitenkään ajan haaskaamiselta. Vaihdoin myös hiljattain vähemmän stressaaviin hommiin, palkka pieneni tuntuvasti mutta riittää menoihin. Elän tässä niin pitkään kuin elämää riittää, toki toivon että jos / kun krooninen sairauteni joskus pahenee, se menee kertaheitolla niin vakavaksi, että loppu on nopea.

Korkea ikä? Niin ajattelin parikymppisenä. Nyt oon 54v. Paras vaihe elämässä tähän mennessä. 

Kuolema ei katso ikää. Nuorikin voi kuolla, ja toiset puolestaan elävät yli 90-vuotiaiksi.

En tiiä. Mikä viddu tää elämä on? :D Myö synnytään tänne, ja tässä elämässä yritetään ja pinnistellään. Ja siitä ei oo mihinkään hyötyä, ku kohta kuollaan. Miks näin vajakehittyneelle ja lyhytikäiselle eläimelie on annettu näin korkea tietoisuus? Haluaisin kultakalan älykkyyden.

Ei stressaa.  kuukautiset on loppu ja pitkä työura takana, rahaa riittävästi, lapset kaikki omillaan.  Mikäs tässä on ollessa. Olen 67 v, mutta en pelkää kuolemaa, koska isänikin elää vielä.  En haluais olla parikymppinen, jos se kaikki työmäärä olisi edessä, jonka olen tehnyt.

Kun on kerran nähnyt ja kokenut Urjalan taikayön niin jo joutaakin lähteä. Oletteko te kokeneet Urjalan taikayötä?