Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paljon riitelyä, yhdessä alle vuosi
14.03.2025 |
Mitä tekisitte? Olemme ollet yhdessä noin 9 kk ja olemme alkaneet riidellä paljon. Sen jälkeen kun muutimme yhteen. Riidat on tosi repiviä ja mies yrittää loukata. Minä yleensä itken.
Riidan aiheina on jokin asia josta puhuttiin, yleensä painava asia. Ja sitten mies suuttuu jostain minun sanamuodosta. Hän sanoo ettei hänen vastaus muka kelpaa, vaikka asia olisi ihan kesken.
Sitten hän nostaa minut syylliseksi ja riidasta tulee ihan kamala. Minä yritän vain miettiä mistä riita alkoi, kumpikin on syyllinen. Mutta mies ei hyväksy omaa ilkeää kommenttiaan, ainoastaan minun.
Riita ei koskaan kunnolla selviä, vaikka alkuperäinen asia tuli puhuttua. Mitä tekisitte? Rakastan miestä paljon.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Se, miksi täällä hoetaan narsistia ei ole sinänsä juuri tuo ongelma kommunikaatiossa vaan metsällinen red flageja ap:n tavassa kommunikoida meille sekä se, mitä hän miehestä ja suhteesta kertoo. Väkivaltaisissakin suhteissa on hyvät ja normaalit hetkensä.
Tämä ap vastaileen jokaiseen provoonsa tismalleen samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Painava asia".. epäilen että mies juoksee karkuun ja lujaa.
Taas on liian nopeasti muutettu yhteen. Tehkää tuohon vielä lapsi vuoden sisällä ja paketti on valmis. Huhhuh..
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmistä, joka itkee ja raivoaa, kun selvittää erimielisyyttä. Ensimmäinen neuvo ap:lle on, että älä itke. Toinen neuvo, kuuntele miten puhut. Puhutko kuin aikuinen? Ethän iske toisen heikkoihin kohtiin? Pyrithän kompromisseihin?
No, sinä et ole kasvanut etkä ollut sellaisissa oloissa. Eikä tuollaisessa suhteessa voi pyrkiä kompronissiin vaan pois. Ja kaikki itkijän syyllistäminen pois, jotta tämä saataisiin lähtemään turvaan.
Viestisi on esimerkki siitä, miten narsistin kanssa ei voi mennä pariterapiaan.
Luin pelkän aloituksen ja sen perusteella voin sanoa : lähde menemään. Ei kannata tuollaiseen haaskata elämäänsä. Tuskin tulee muuttumaan. Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?
Tässä on pointtia. Itse olen semmoinen, että mua alkaa itkettää herkästi ja on sekin toiselle raskasta ja erimielisyyksistä pitää munankuorilla kävellen kertoa. Jotenkin tuntuu, että mun sisällä on loputon itku joka nyt suhteessa pyrkii väkisin ulos.
Silti kun toinen tämän tietää hän ottaa sen huomioon kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?
Tässä on pointtia. Itse olen semmoinen, että mua alkaa itkettää herkästi ja on sekin toiselle raskasta ja erimielisyyksistä pitää munankuorilla kävellen kertoa. Jotenkin tuntuu, että mun sisällä on loputon itku joka nyt suhteessa pyrkii väkisin ulos.
Silti kun toinen tämän tietää hän ottaa sen huomioon kyllä.
No, kannattaa tiedostaa, että sisälläsi on käsittelemätön trauma. Ei kannata pitää elämässä ihmisiä, joiden kanssa pitää kävellä munankuorilla. Se on merkki toksisesta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?
Tässä on pointtia. Itse olen semmoinen, että mua alkaa itkettää herkästi ja on sekin toiselle raskasta ja erimielisyyksistä pitää munankuorilla kävellen kertoa. Jotenkin tuntuu, että mun sisällä on loputon itku joka nyt suhteessa pyrkii väkisin ulos.
Silti kun toinen tämän tietää hän ottaa sen huomioon kyllä.
No, kannattaa tiedostaa, että sisälläsi on käsittelemätön trauma. Ei kannata pitää elämässä ihmisiä, joiden kanssa pitää kävellä munankuorilla. Se on merkki toksisesta suhteesta.
Niin siis kannatat, että musta pitää erota? Minä olen se, jonka vuoksi tiedostan toisen kävelevän munankuorilla. Ja tiedostan, että mulla on trauma joskaan syy ei ole ilmiselvä. Tiedän olevani siis toksinen, sun sanoin.
Ja sitten mies suuttuu jostain minun sanamuodosta. Hän sanoo ettei hänen vastaus muka kelpaa, vaikka asia olisi ihan kesken.
Tämä nyt kuulostaa siltä, että puhutte jostain ihan relevantista aiheesta keskustella, kuten vaikkapa siitä, miten toimitaan, jos tulee hyvä tarjous toisella paikkakunnalla olevasta työstä. Ja jos ap keskustelet kuten täällä, töksähtävästi, heti syytellen mm. että sua ei kuunnella, kun ollaan eri mieltä jne. niin miehestä tuntuu, että että hänen vastauksensa ei kiinnosta, olet pääsi jo päättänyt jne. Joten sitten hän alkaa riidellä omilla huonoilla tavoillaan, mitkä on oppinut.
Voisithan sinäkin kuunnella niitä omia sanamuotojasi. Eli mtiä sanot, kun toista suututtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit vaan antautunut minulle, olin kyllä tarjolla sinulle edullisin ehdoin. T: Kilttimies
Me ollaan molemmat tulisieluisia ja teräväkielisiä. Sen vuoksi heti kun keskustelu alkaa menemään riidaksi todetaan, että nyt loppui tämä pskanheitto. Lopetamme keskustelun ja palaamme asiaan, kun tunteet on viilenneet.
Aina voi jatkaa mä sanon sä sanot mä sanon takaisin sä sanoit ensin, mutta se on lapsellista hommaa ja kun sen tunnistaa, sen voi lopettaa alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?
Tässä on pointtia. Itse olen semmoinen, että mua alkaa itkettää herkästi ja on sekin toiselle raskasta ja erimielisyyksistä pitää munankuorilla kävellen kertoa. Jotenkin tuntuu, että mun sisällä on loputon itku joka nyt suhteessa pyrkii väkisin ulos.
Silti kun toinen tämän tietää hän ottaa sen huomioon kyllä.
No, kannattaa tiedostaa, että sisälläsi on käsittelemätön trauma. Ei kannata pitää elämässä ihmisiä, joiden kanssa pitää kävellä munankuorilla. Se on merkki toksisesta suhteesta.
Niin siis kannatat, että musta pitää erota? Minä olen se, jonka vuoksi tiedostan
SINUA en sanonut toksiseksi, mutta se, että suhteessa pitää kävellä munankuorilla, on merkki toksisesta suhteesta.
Itse tiedät, miten haluat elämäsi elää ja traumasi käsitellä. Omaa traumaani tuollainen olisi vain pahentanut, joku taas kokee ",olevansa kotonaan", kun lapsuuskodin perintö jatkuu.
Kirjoitin tuolla aiemmin, että apn ei tulisi itkeä ja pitää säilyttää aikuisen status. Joku taisi jo syyttää meikäläistäkin narsismista. Täällä on kommentit täynnä keittiöpsykologiaa, traumoja ja riippuvuuksia. Ihan roskaa. Jotta voi kirkkaasti ajatella, onko suhteella tulevaisuutta, tulee hillitä itseään ja kuunnella toista. Voinko elää tuon ihmisen kanssa? Arvostaako hän minua jne? Naisen tulee pitää pää kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?
Tässä on pointtia. Itse olen semmoinen, että mua alkaa itkettää herkästi ja on sekin toiselle raskasta ja erimielisyyksistä pitää munankuorilla kävellen kertoa. Jotenkin tuntuu, että mun sisällä on loputon itku joka nyt suhteessa pyrkii väkisin ulos.
Silti kun toinen tämän tietää hän ottaa sen huomioon kyllä.
No, kannattaa tiedostaa, että sisälläsi on käsittelemätön trauma. Ei kannata pitää elämässä ihmisiä, joiden kanssa pitää kävellä munankuorilla. Se on merkki toksisesta suhteesta.
Niin siis kannatat, että musta
Niin siis sanoin, että toinen kävelee munankuorilla, kun minä olen niin itkuherkkä. Miksi käännät koko ajan asian toisinpäin? Hän ei oikein uskalla sanoa mitään erimielistä, minä koen heti loukkausta ja alkaa itkettää ja se ei tunnu loppuvan millään. Luulen, että ensimmäistä kertaa tunnen itseni turvalliseksi ja siksi nämä nyt nousee pintaan.
Mutta ymmärrän, miten se voi olla toisesta jossain vaiheessa liikaa, joten kyllä sitä yritän nyt käsitellä.
Minä jätin pskaroiskeet pönttöön ja naisystävä kilahti. Pikku asiasta poltetaan päreet. Taidan jättää mokoman prinsessan
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuolla aiemmin, että apn ei tulisi itkeä ja pitää säilyttää aikuisen status. Joku taisi jo syyttää meikäläistäkin narsismista. Täällä on kommentit täynnä keittiöpsykologiaa, traumoja ja riippuvuuksia. Ihan roskaa. Jotta voi kirkkaasti ajatella, onko suhteella tulevaisuutta, tulee hillitä itseään ja kuunnella toista. Voinko elää tuon ihmisen kanssa? Arvostaako hän minua jne? Naisen tulee pitää pää kylmänä.
No tämä. Jokainen riita nykyään tarkoittaa toksista ja narsismia ja traumaa. Jotkut ihmiset eivät ole ns. automaattisesti yhteensopivia, on opittu lapsuudenperheessä erilaisia riitelytapoja, temperamentit eroaa, luonteenpiirteet jne. Yleensä vasta yhteen muuttaessa nämä alkavatkin paljastumaan kuten sekin, mitkä asiat arjessa oikeassa ärsyttävät. Se on ihan normaalia!
Se on sitten toinen juttu löytyykö se yhteinen sävel ikinä. Kyetäänkö hiomaan molempien piirteet niin, että arjesta tulee kivaa ja kotona oleminen on ihanaa. Joskus on pakko antaa periksi ja usein on hyvä tehdä kompromisseja. Itkeminen on kyllä semmoinen juttu, että jos toisen kanssa ei voi yhtään ventiloida ilman, että menee itkuksi aikuisella niin on se raskasta. On hienoa, että tuo yksi on sen tiedostanut.
Minun mieheni on oikea kuumakalle. Infernaalinen raivokohtaus voi tulla ihan mistä vaan ja aivan sekunneissa! Mutta ikinä hän ei loukkaa! Kerran yli 20 vuotta sitten humalassa hän sanoin pahasti. Oli v-mäinen tilanne joka itseänikin suututti, eikä ollut minun syyni, mutta mies piikitteli siitä. Se on ollut ainoa loukkaus 25 vuoden aikana. Eli todellakaan ei ole normaalia, että toista tulee loukattua vähän väliä.
Ja mitä noihin mun miehen raivokohtauksiin tulee, niihin olen vuosien varrella tottunut, enkä reagoi niihin millään tavalla. Lapsetkaan eivät ole koskaan pelänneet niitä (eikä syytä olekaan), vaan jo pieninä pyörittelivät sarkastisesti silmiään ja totesivat isälleen, "rauhoitu" ja jatkoivat puuhiaan. Joku muu olisi varmaan ihan paskana noiden miehen kohtausten kanssa, kun ottaisi ne kiukut itseensä. Meillä kemiat toimii ja nuo kuohunnat ei haittaa. Ap:n suhteessa ei toimi.
Kaikkea te ihanat naiset kestätte että saisitte vaan jonkun mieslapsen tyytyväiseksi. Olen itsekin nainen mutta oon mieluummin yksin kuin ehdoin tahdoin koitan jotain paskakasaa kesyttää.
selvästi luodut toisillenne,
minäkin varmaan ottaisin perässä ravaavan jostain laosin viidakosta kun itseään ja poikalapsentekoa tyrkyttää "MINULLA EI OLE KETÄÄN MUUTA. MINÄ JUOKSEN SUORAA KOTIIN"
Alue: Aihe vapaa
En ikinä jaksaisi jatkuvaa riitelyä. Meillä yhdessäoloa takana lähemmäs 50 vuotta ilman riitoja. Ei ole tarvinnut riidellä, sillä olemme samanhenkisiä toistemme parhaita ystäviä, samat arvot, elintaso ja yhteiset saavutukset ja tavoitteet.