Paljon riitelyä, yhdessä alle vuosi

Kuulostaa siltä, että narsistimies petaa mahdollisuutta aloittaa "katoilun" "keikkahommien" varjolla. Tietysti vielä jotain niin salaista työtä, ettei sieltä voi edes olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että narsistimies petaa mahdollisuutta aloittaa "katoilun" "keikkahommien" varjolla. Tietysti vielä jotain niin salaista työtä, ettei sieltä voi edes olla yhteydessä.

Jaa, toinen vaihtoehto on, että narsisti yrittää vangita toisen sinne kodinmuurien sisäpuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että narsistimies petaa mahdollisuutta aloittaa "katoilun" "keikkahommien" varjolla. Tietysti vielä jotain niin salaista työtä, ettei sieltä voi edes olla yhteydessä.

Jaa, toinen vaihtoehto on, että narsisti yrittää vangita toisen sinne kodinmuurien sisäpuolelle. 

Kyllä. Riippuu siitä, kumpi aikoo keikkailla.

Ap aloittaa kysymällä, mitä tekisitte. Kun kaikki kertovat, että jättäisivät miehen (ja menisivät tetapiaan), vastaus ei kelpaa vaan "ap:ta ei kuunnella".

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäoloaikanne on niin lyhyt, että tuskin rakastat häntä.

Provo provo

Rakkaus tulee alkuihastuksen ja alkuhuuman jälkeen ajan kanssa.

Pitkän yhteiselon jälkeen, kun tunnet sitä oikeaa rakkautta, niin sitten tiedät,  mitä rakkaus on.

Rakkauteen ei kuulu toisen vahingoittaminen.

Aito rakkaus on tavoittelemisen arvoista. Se palkitsee ilolla, luottamuksella, läheisyydellä, turvallisuudella ja läsnäololla. 

Kun vietti vie, niin järki vaikenee. Kun laput putoavat silmiltä, voi kumppani osoittautua aivan erilaiseksi kuin mitä rakkauden nälässä luulee. Rakastuminen muuttuu (toivottavasti) jossain vaiheessa realistiseksi, eli todenmukaiseksi rakastamiseksi. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus.

En viitsinyt lukea kuin otsikon mutta kannattaa miettiä että olisko itsekseen asuminen kuitenkin helpompaa ja itselle mukavampaa kuin jatkuva eripura parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäoloaikanne on niin lyhyt, että tuskin rakastat häntä.

Provo provo

Rakkaus tulee alkuihastuksen ja alkuhuuman jälkeen ajan kanssa.

Pitkän yhteiselon jälkeen, kun tunnet sitä oikeaa rakkautta, niin sitten tiedät,  mitä rakkaus on.

Rakkauteen ei kuulu toisen vahingoittaminen.

Aito rakkaus on tavoittelemisen arvoista. Se palkitsee ilolla, luottamuksella, läheisyydellä, turvallisuudella ja läsnäololla. 

Kun vietti vie, niin järki vaikenee. Kun laput putoavat silmiltä, voi kumppani osoittautua aivan erilaiseksi kuin mitä rakkauden nälässä luulee. Rakastuminen muuttuu (toivottavasti) jossain vaiheessa realistiseksi, eli todenmukaiseksi rakastamiseksi. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus.

Ap:n suhteet ovat traumasiteitä. Niissä järjellä ei ole mitään sijaa. Terveen kumppanin kanssa ei dopamiinihuumetta synny. Eikä terve ihminen pysty kokemaan traumasiteen huumaavuutta.  

Aluksi säälitti ap, hän on selkeästi narsistin uhri ja olisi hyvä juosta ja lujaa. Mutta nyt kun noita ap:n vastaan vänkäyksiä lukee, niin ei ole mieleltään terve itsekään, ehkä siinä on ihan hyvä pari -läheisriippuvainen ap, joka uskoo vaan omiin vaaleanpunaisiin ajatuksiinsa eikä näe todellisuutta ja ap:tä alistava mies, joka on vuoroin ihana, vuoroin hirviö. 

Toki tämä suhde kuulostaa myös uutisten surulliselta otsikolta, kuinka suhde lopulta päättyy.. 

Ai mitä tehdä? Kerää kamat ja lähde.  Ei tuo muutu ainakaan paremmaksi, ikinä, huomaat sen vuosien kuluttua jos jäät. Ja mitä sinusta itsestäsi on jäljellä silloin. Vaikka kuinka rakastaisit,itseä ei voi uhrata.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi säälitti ap, hän on selkeästi narsistin uhri ja olisi hyvä juosta ja lujaa. Mutta nyt kun noita ap:n vastaan vänkäyksiä lukee, niin ei ole mieleltään terve itsekään, ehkä siinä on ihan hyvä pari -läheisriippuvainen ap, joka uskoo vaan omiin vaaleanpunaisiin ajatuksiinsa eikä näe todellisuutta ja ap:tä alistava mies, joka on vuoroin ihana, vuoroin hirviö. 

Toki tämä suhde kuulostaa myös uutisten surulliselta otsikolta, kuinka suhde lopulta päättyy.. 

Seurasin tuollaista etäisyyden päästä. Oli niin surullista, että nainen läheisriippuvaisuudessaan ja epävakaudessaan antoi miehen vetää itsensä kölin alta kerta toisensa jälkeen. Nainen lähes tappoi itsensä. Tuli petetyksi. Kaikkea. Mies oli sitä mieltä, että oli vihdoin löytänyt elämänsä naisen. Naisen, joka oli ja pysyi kaiken sadistisen toiminnan. Aika harva nainen olisi halunnut olla tuon miehen elämän nainen, vaikka mies kehui ja ylisti.

Ei AP ole mikään uhri vaikka haluaa elää elämänsä näytellen uhria. 

Vierailija kirjoitti:

Ei AP ole mikään uhri vaikka haluaa elää elämänsä näytellen uhria. 

Marttyyrius on narsismin piirre. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei AP ole mikään uhri vaikka haluaa elää elämänsä näytellen uhria. 

Marttyyrius on narsismin piirre. 

Kyllä ja psykopatian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi säälitti ap, hän on selkeästi narsistin uhri ja olisi hyvä juosta ja lujaa. Mutta nyt kun noita ap:n vastaan vänkäyksiä lukee, niin ei ole mieleltään terve itsekään, ehkä siinä on ihan hyvä pari -läheisriippuvainen ap, joka uskoo vaan omiin vaaleanpunaisiin ajatuksiinsa eikä näe todellisuutta ja ap:tä alistava mies, joka on vuoroin ihana, vuoroin hirviö. 

Toki tämä suhde kuulostaa myös uutisten surulliselta otsikolta, kuinka suhde lopulta päättyy.. 

 

Seurasin tuollaista etäisyyden päästä. Oli niin surullista, että nainen läheisriippuvaisuudessaan ja epävakaudessaan antoi miehen vetää itsensä kölin alta kerta toisensa jälkeen. Nainen lähes tappoi itsensä. Tuli petetyksi. Kaikkea. Mies oli sitä mieltä, että oli vihdoin löytänyt elämänsä naisen. Naisen, joka oli ja pysyi kaiken sadistisen toiminnan. Aika harva nainen olis

Ja kun tuollainen suhde päättyy vihataan ja kivitetään sitä tekijää, ja uhri jää ilman aitoa tukea ja apua, kun saa osakseen sääliä. 

Ja tästä saimme keskusteltua rakentavasti. Mutta sitten tuli riitaa tavasta ilmaista itseään.

No sitten pitää rakentavasti keskustella tavasta ilmaista itseään. Itsestään selvää, eikö? 

Sekin on totta, että harvassa suhteessa juuri kommunikointi on harmoniassa ensi huuman jälkeen, kun aletaan oikeasti asumaan ja olemaan yhdessä ei vain hetkittäin vaan koko ajan. Vaikka kuinka olisi "oltu yhdessä koko ajan" se on eri asia jos kummallakin on se oma koti, jonka tietää olevan taustalla kuin silloin kun ei ole.

Minä en lähde oitis hokemaan eroa ja narsistia, mutta sanon, että juuri ilmaisusta pitää keskustella. Rasittavaa on sekin, jos toinen ottaa kaiken loukkauksena, jo etukäteen ajattelee, että  toinen "yrittää loukata" ja alkaa itkee tillittää, vaikka omasta mielestään ei sano mitään erityisen loukkaavaa, vaan ainoastaan suoraan jonkun asian. Ilmeisesti kukaan, eikä ainakaan ap, ajattele, että myös tästä voi olla kyse?

Olkoon miten on, teidän täytyy opetella lopettamaan riita ja keskustelemaan siitä, mitä just nyt tapahtui. Miksi toinen sanoi niin loukkaavasti, miksi se loukkasi niin paljon, että alkoi itkettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi säälitti ap, hän on selkeästi narsistin uhri ja olisi hyvä juosta ja lujaa. Mutta nyt kun noita ap:n vastaan vänkäyksiä lukee, niin ei ole mieleltään terve itsekään, ehkä siinä on ihan hyvä pari -läheisriippuvainen ap, joka uskoo vaan omiin vaaleanpunaisiin ajatuksiinsa eikä näe todellisuutta ja ap:tä alistava mies, joka on vuoroin ihana, vuoroin hirviö. 

Toki tämä suhde kuulostaa myös uutisten surulliselta otsikolta, kuinka suhde lopulta päättyy.. 

 

Seurasin tuollaista etäisyyden päästä. Oli niin surullista, että nainen läheisriippuvaisuudessaan ja epävakaudessaan antoi miehen vetää itsensä kölin alta kerta toisensa jälkeen. Nainen lähes tappoi itsensä. Tuli petetyksi. Kaikkea. Mies oli sitä mieltä, että oli vihdoin löytänyt elämänsä naisen. Naisen, joka oli ja pysyi

Ja kun tuollainen suhde päättyy vihataan ja kivitetään sitä tekijää, ja uhri jää ilman aitoa tukea ja apua, kun saa osakseen sääliä. 

 

Kumpikin on tuollaisessa suhteessa lapsuutensa uhreja. Läheisriipalla on loputon tarve toisen korjaamisesta, jotta toinen voisi tulevaisuudessa tarjota sitä mitä lapsi kaipaa. Tällaiset fantasiat ovat tyypillisiä selviytymiselle ja ne jatkuvat helposti aikuisuudessakin, sillä alitajunta koettaa ikään kuin ratkaista jotain kesken jäänyttä. Tämä on paradoksaalista, sillä se ihminen, josta turvaa hakee, on usein kaikkea muuta kuin turvallinen.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmistä, joka itkee ja raivoaa, kun selvittää erimielisyyttä. Ensimmäinen neuvo ap:lle on, että älä itke. Toinen neuvo, kuuntele miten puhut. Puhutko kuin aikuinen? Ethän iske toisen heikkoihin kohtiin? Pyrithän kompromisseihin? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä parisuhdeterapiaa. Teillä on kommunikaatiossa vaikeuksia ja niiden selvittäminen ei selvästikään suju. Mies välttelee omaa vastuutaan tarttumalla sanamuotoihin, jos asia ei napostele, sinä välttelet omaa vastuutasi oman kommunikaatiosi parantamisessa, mahdollisesti siksi, että et näe mitä kaikkia muita vaihtoehtoja olisi. Ja se on ihan inhimillistä molemmilta puolilta, mutta vaikea ratkoa kahden kesken.

Kantapäät vastakkain !

Se, miksi täällä hoetaan narsistia ei ole sinänsä juuri tuo ongelma kommunikaatiossa vaan metsällinen red flageja ap:n tavassa kommunikoida meille sekä se, mitä hän miehestä ja suhteesta kertoo. Väkivaltaisissakin suhteissa on hyvät ja normaalit hetkensä.

Sä et vissiin hirveästi mieti, ennen kuin muutat kenen tahansq vastaantulevan jorman kotiin?