Kenelle kertoa kun puoliso petti

Pettäjät ovat välinpitämättömiä ja ohikäveleviä. Osa narsistisia joilla pakkomielle kääntää syyttävä sormi itsestään poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Mä kerroin koko puolison suvulle. Ensimmäisenä soitin hänen vanhemmilleen. Kantakoon pettäjä häpeänsä ja vanhemmat kasvatuksensa tuotoksesta

Tuon jälkeen on varmaan aika selvää ettei voi jatkaa yhdessä. Kriisissä ihmisen luonne punnitaan. Minusta tuo on yhtä lailla pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen katsotaan tietoiseksi henkiseksi väkivallaksi kumppania kohtaan. Siksi pettäjiä halveksitaan yleisesti yhteiskunnan normaalien ihmisten keskuudessa.

Eikä halveksita. Pettäminen on paljon yleisempää kuin luullaan. Se on niin yleistä, että ei mitenkään voi halveksia heitä kaikkia. Eronneiden joukossa on paljon pettäneitä. Pitäisikö heitä kaikkia halveksia?

Vierailija kirjoitti:

Juttele chatgptn kanssa 

Olkaa nyt varovaisia. Jos työssä käytät niin työpaikkasi näkee kaikki keskustelusi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kerroin koko puolison suvulle. Ensimmäisenä soitin hänen vanhemmilleen. Kantakoon pettäjä häpeänsä ja vanhemmat kasvatuksensa tuotoksesta

Ei pettämisellä välttämättä ole mitään tekoa kasvatuksen kanssa; vanhemmat ovat kenties kasvattaneet jälkeläisensä hyvinkin vastuulliseksi ja rehelliseksi ja silti tämä saattaa pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olitte yhdessä?

Onko teillä lapsia?

Miten pettäminen paljastui?

Meillä ainakin oltiin oltu silloin 13v yhdessä. Lapsia 3. Pitkään aikaan en ollut huomioinut miestä mitenkään omalta väsymykseltä. Mies kertoi itse pettäneensä, osasin sen kyllä arvata koska oli ollut muutaman päivän niin vaikean oloisena. En silti halunnut kysyä mikä mieltä painaa (koska arvasin vastauksen). Huutoa ja raivoa, käskin pakkaammaan tavarata ja poistumaan. Vähän myöhemmin kun olin saanut rauhoituttua pystyttiin keskustelemaan. Pidemmän aikaa meni luottamuksen rakentamiseen. Tunnen puolisoni, hän ei valehtele. Teki virheen, jota aidosti katuu.

-15v sitten petetty.

Hyvin kirjoitettu. Ihminen voi tehdä virheen. Ei kaikki pettäjät ole paskasikoja. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, molemmissa on

Kyllä ne on. Pettäminen on niin alhaista puuhaa, ettei sellaiseen tolkun ihminen ala.

Ap tässä. Joku kysyi, niin ollaan oltu pitkään yhdessä ja on lapsia. Siitä on jo jonkun aikaa kun sain tietää. Puoliso elelisi jo elämää eteenpäin yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ymmärrän kyllä tarpeen päästä eteenpäin.

Mutta kuten joku kirjoitti, minä kaipaan puhumista koska asia painaa ja tuntuu edelleen raskaalta. Olen jotenkin jäänyt yksin asian kanssa.

Toivoisin että puoliso tekisi itse aloitetta puhumiseen, mutta kaikki mitä ollaan aiheesta puhuttu on lähtenyt minun kysymyksistä ja tunteiden esiin tuomisesta. Toisen aloitteellisuus auttaisi pysymään tässä, näkisin että hän haluaa selvittää asiaa ja nähdä minun ja meidän eteen vaivaa. Nyt mietin pitäisikö kuitenkin jatkaa uuteen elämänvaiheeseen.

Elämä ei tietenkään ole niin yksinkertaista että voisin miettiä vain parisuhteen kannalta, on muitakin seikkoja mitä joudun puntaroida kuten yhden lapsen tämän hetkinen tilanne.

Välillä mietin siskolle kertomista, mutta sillä vaikuttaisin heidän väleihin. En ole siitä varma haluanko sitä. Mietin myös miksi minulla on tarve miettiä myös puolisoni kannalta, etten saata häntä enempää vaikeaan tilanteeseen kertomalla asiasta. Onhan hänkin tehnyt minun elämästä hyvin raskasta. Silti jollain tapaa haluan varjella meidän yksityisyyttä.

Luottamus mihin tahansa on matalalla. En tiedä osaanko käsitellä asiaa yksin, ehkä joku ns ammattilainenkin voisi olla avuksi. Sinnekin on kynnys ottaa yhteyttä. Enkä halua henkilökohtaisia asioitani kirjattavan mihinkään ylös.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät ovat välinpitämättömiä ja ohikäveleviä. Osa narsistisia joilla pakkomielle kääntää syyttävä sormi itsestään poispäin.

Meidän suhteessa puolison pettäminen oli vain kirsikka kakun päällä. Narsistinen puoliso oli väkivaltainen, mustasukkainen ja vaikka mitä paskaa. Siinä vaiheessa kun erotessa selvisi, että oli pettänytkin, ei haitannut enää pätkääkään, kun oli tehnyt paljon kauheampiakin asioita. Huomatkaa että se pettäminen saattaa kertoa, että ihmisessä on paljon pahempiakin asioita, paljon pahaa.

Kerro jollekin. Edes yhdelle ihmiselle.

Puolisolle: näytät ovea.

Parisuhdetta on nimensä mukaisesti parisuhde. Ei siis koko suvun/kylän/naapuruston asia. Käyt/käytte terapiassa ja muiden ei tartte mitään tietää mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta on nimensä mukaisesti parisuhde. Ei siis koko suvun/kylän/naapuruston asia. Käyt/käytte terapiassa ja muiden ei tartte mitään tietää mistään. 

On täällä sentään ainakin yksi järkevä ohje.

Monesti on jo sanottu, että riittää kun kertoo huolensa ja murheensa tänne vauvan aihe vapaalle. Olemme täällä aina, vaikkemme pääse kommentoimaan klo 23-7 välisenä aikana. 

"

Ap tässä. Joku kysyi, niin ollaan oltu pitkään yhdessä ja on lapsia. Siitä on jo jonkun aikaa kun sain tietää. Puoliso elelisi jo elämää eteenpäin yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ymmärrän kyllä tarpeen päästä eteenpäin.

Mutta kuten joku kirjoitti, minä kaipaan puhumista koska asia painaa ja tuntuu edelleen raskaalta. Olen jotenkin jäänyt yksin asian kanssa.

Toivoisin että puoliso tekisi itse aloitetta puhumiseen, mutta kaikki mitä ollaan aiheesta puhuttu on lähtenyt minun kysymyksistä ja tunteiden esiin tuomisesta. Toisen aloitteellisuus auttaisi pysymään tässä, näkisin että hän haluaa selvittää asiaa ja nähdä minun ja meidän eteen vaivaa. Nyt mietin pitäisikö kuitenkin jatkaa uuteen elämänvaiheeseen.

Elämä ei tietenkään ole niin yksinkertaista että voisin miettiä vain parisuhteen kannalta, on muitakin seikkoja mitä joudun puntaroida kuten yhden lapsen tämän hetkinen tilanne.

Välillä mietin siskolle kertomista, mutta sillä vaikuttaisin heidän väleihin. En ole siitä varma haluanko sitä. Mietin myös miksi minulla on tarve miettiä myös puolisoni kannalta, etten saata häntä enempää vaikeaan tilanteeseen kertomalla asiasta. Onhan hänkin tehnyt minun elämästä hyvin raskasta. Silti jollain tapaa haluan varjella meidän yksityisyyttä.

Luottamus mihin tahansa on matalalla. En tiedä osaanko käsitellä asiaa yksin, ehkä joku ns ammattilainenkin voisi olla avuksi. Sinnekin on kynnys ottaa yhteyttä. Enkä halua henkilökohtaisia asioitani kirjattavan mihinkään ylös."

Älä kerro siskolle, jos haluat vielä yrittää puolisosi kanssa. Yritä saada puolisosi keskustelemaan asia perusteellisesti läpi kanssasi. Siihen ei yksi keskustelu riitä vaan vaatii useita ellei kymmeniä keskusteluja kunnes asia on käyty joka kantilta läpi. Sen jälkeen siihen ei enää palata eikä siitä muistuteta edes riidellessä. Jatkaminen vaatii vahvaa sitoutumista molemmilta ja molempien pitää kuunnella toista. Jos haluat puhua jollekin muulle, niin pitää olla todella luotettava henkilö ja sellainen, joka ei ole tekemisissä puolisosi kanssa. Muussa tapauksessa ammattiapu on parasta. Äläkä kuuntele kerrasta poikki eronneiden tyyppien ohjeita ollenkaan. He ovat liian ehdottomia.