Lue keskustelun säännöt.
Kenelle kertoa kun puoliso petti
13.03.2025 |
Pakahdun tähän musertavaan tunteeseen, mutta en silti tiedä haluanko kertoa asiasta ja kelle. Ehkä jos erotaan, mutta en vielä tiedä miten tässä käy. En tiedä miten sukulaiset tai muut ihmiset suhtautuisivat minuun tai pettäjäpuolisooni. En tiedä miksi haluan jotenkin suojella yksityisyyttä, ehkä koska tämä on niin kipeä asia, mutta toisaalta ehkä liian raskasta pitää sisälläni vain. En tiedä. Kenelle kertoisit, tai kerroitko kellekään jos sinua on petetty?
Kommentit (94)
Minulla on tuttu, joka ihan hysteerisenä ja maanisena kertoi aivan kaiken aivan kaikille ja purki raivoaan. Lopulta hän kuitenkin jäi miehen kanssa yhteen ja tekivät kaksi lasta. Tästä on nyt pitkästi toistakymmentä vuotta aikaa ja edelleen ovat yhdessä. Voisin kuvitella, että luultavimmin häntä jossain vaiheessa kadutti oma melskaamisensa, vaikka se inhimillistä olikin.
On viisasta harkita vähän ja hillitä itseään. Toisaalta kyllä jonkun kanssa pitää puhumaankin päästä. Eikö sinulla ole läheistä ystävää?
Minä olen niin läheinen siskoni ja yhden ystävän kanssa, että en mitenkään voisi olla heille kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenellekään oikeasti tutulle. Kriisipuhelimeen, miepään. Jos päädyttekin jatkamaan, on tuo inhottava yksityiskohta kaikkien tietää. Toki on inhottava asia, mutta joskus jotkut siitä voi päästä yli, ja silloin ikävää jos seläntakana "säälijöitä" on olemassa.
Jos olet varma, ettei jatku, puhu kelle vaan. Mutta nyt ensishokin hetkellä, vaikka nyt tuntuu varmalta, onko se oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä?
Onko teillä lapsia?
Miten pettäminen paljastui?
Meillä ainakin oltiin oltu silloin 13v yhdessä. Lapsia 3. Pitkään aikaan en ollut huomioinut miestä mitenkään omalta väsymykseltä. Mies kertoi itse pettäneensä, osasin sen kyllä arvata koska oli ollut muutaman päivän niin vaikean oloisena. En silti halunnut kysyä mikä mieltä painaa (koska arvasin vastauksen). Huutoa ja raivoa, käskin pakkaammaan tavarata ja poistumaan. Vähän myöhemmin kun olin saanut rauhoituttua pystyttiin keskustelemaan. Pidemmän aikaa meni luottamuksen rakentamiseen. Tunnen puolisoni, hän ei valehtele. Teki virheen, jota aidosti katuu.
-15v sitten petetty.
Hyvin kirjoitettu. Ihminen voi tehdä virheen. Ei kaikki pettäjät ole paskasikoja. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, molemmissa on vikansa. Hienoa, että pääsitte asian yli.
Jos teillä ap on lapsia, niin puhuisin vain sellaisille ihmisille, ettei asia mene lasten korviin. Voimia mihin päädytkin!
Ei mullakaan ollut ketään kelle kertoa. Yksin käsittelin asiaa. Tänne olen joskus jotain kirjoitellut ja joskus jossain yhteydessä vihjannut jollekin.
Itseäni ahdisti eniten se, että ne muut, jotka mahdollisesti tietää asiasta, luulee, etten minä tiedä. Eihän niillä ihmisillä ja niiden luuloilla oikeasti ole mitään väliä, vaan se on se haavoittunut ego, joka haluaisi kuuluttaa koko maailmalle, että tiedän kyllä mitä se pska teki ja kenen pskan kanssa, en ole mikään hyväuskoinen säälittävä reppana. Tekisi mieli myös paljastaa ne toiset osapuolet.
Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut jutella edes jonkun sellaisen kanssa, joka olisi tuntunut siihen sopivalta. Mutta ehkä ei vain ollut sillä hetkellä ketään. Olisi myös kannattanut ottaa aikalisä. Ota aikaa ihan itsellesi ja mieti, mitä haluat. Tässä kohtaa sulle tarjotaan mahdollisuutta lopettaa suhde ja muuttaa elämäsi. Mutta vaikka et haluaisi, niin ota silti se aikalisä. Kadut myöhemmin, jos et ota sitä.
Mutta kerro tänne. Muuta jotain epäoleellisia yksityiskohtia, niin kukaan ei tunnista. Niiden asioiden rinnalla mieti elämääsi myös kokonaisuutena, mitä haluat elämältä ja tulevaisuudelta. Sure ja käsittele asiaa niin kauan kuin tarvii. Jos menee liian pahaksi, niin hae apua. Mutta sä selviät siitä kyllä ja olet pian entistä vahvempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi ns kertapettäminen niin en missään nimessä kertoisi kenellekään enkä todellakaan eroaisi.
Tuollainen asenne oikeuttaa pettämisen: kerran saa pettää.
Luulet, että pettämisen kieltäminen jotenkin estäisi sen!? Aika naiivi ajatus. Vähän niin kuin mustasukkaisuus estäisi pettämisen.
Kyllä mun mies tietää, etten jättäisi häntä yksittäisestä virheestä. Toistaiseksi ei ole tarvinnut epäillä tämän 25 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita nyt sattuu jokaiselle. Mitä niitä vatvomaan, eteenpäin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Siinäpä se onkin, että jos aikoo jatkaa suhdetta niin onko hyvä pestä kaikki pyykit julkisesti. Esimerkiksi lapsille aika kova asia, joka ei kuitenkaan ihan täysin kuulu heille.
Toisaalta on väärin, että se, joka tekee häpeällisen teon, ei itse saa kantaa häpeäänsä. Loukatun osapuolen pitäisi voida puhua vapaasti.
Just tämä. Muut sitten ihmettelee, miksi se (petetty) on niin hiljainen, tyly, äkäinen puolisolleen, sitä-tätä-tuota. Ja se petturi pääsee kuin koira veräjästä niiden samojen tyyppien silmissä. Jos ero tulisi, niin sekin olisi tietysti petetyn vika, kun oli v*mainen ja/tai halusi erota hyvästä puolisosta. Jos se puoliso vielä vähän häpeissään matelee petetyn edessä, niin sehän (petetty) on joku hirveä alistava ja hyväksi käyttävä pirttihirmu. Jos myöhemmin selviää pettäminen, niin sehän oli ihan ymmärrettävää, kun se (petetty) oli niihin aikoihin niin ikävää seuraa ja kauhea ihminen, eikä kukaan tajua syy-seuraussuhdetta.
Itse olen päättänyt, että jos jossain vaiheessa tulee tilanne, että haluan kertoa jollekin, niin kerron, vaikka siitä pettämisestä on jo yli 15 vuotta aikaa. On aivan väärin tulla petetyksi, valehdelluksi ja sitten vielä joutua kantamaan kaiken yksin, kun puoliso haluaa vain unohtaa. Ei tajua kantaa vastuutaan tai ei kykene siihen, että jauhaisi nämä asiat petetyn kanssa ja auttaisi tätä toipumaan. Se on vähän kuin kolminkertainen pettäminen. Ensimmäinen ja lopulta ehkä pienin on se pettäminen itsessään. Toinen on valehtelu ja kertomatta jättäminen. Kolmas on se, että jättää toisen vielä yksin sen asian kanssa ja on itse vain helpottunut, kun ei tarvitse enää kantaa synkkää salaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla en kertonu kellekään vaikka todellakin olis pitäny. Koska jatkoin sen paskakasan kanssa ja hänhän piti sen salasuhteensa koko ajan kun kerta minä typerys olin anteeksi antanut 🙈
Kamalan piinalliset vuodet jäi elettäväksi itselleni tuon salaisuuden kanssa.
Nyt vuosien jälkeen kehtas vielä äskettäisessä erotilanteessa syyllistää minua että siltä salarakkaaltaan seksiä haki, kun ei mulle jaksanut antaa kotona koska ei seiso. Ihmettelen miten miehen logiikalla se on naisen vika jos ei seksiä halunnut mies harrastaa kotona, vaan jonkun toisen kanssa muualla 🤦🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi ns kertapettäminen niin en missään nimessä kertoisi kenellekään enkä todellakaan eroaisi.
Tuollainen asenne oikeuttaa pettämisen: kerran saa pettää.
Luulet, että pettämisen kieltäminen jotenkin estäisi sen!? Aika naiivi ajatus. Vähän niin kuin mustasukkaisuus estäisi pettämisen.
Kyllä mun mies tietää, etten jättäisi häntä yksittäisestä virheestä. Toistaiseksi ei ole tarvinnut epäillä tämän 25 vuoden aikana.
Miksi annat miehellesi luvan pettää jatkuvasti? Oletko kynnysmatto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekalla kerralla en kertonu kellekään vaikka todellakin olis pitäny. Koska jatkoin sen paskakasan kanssa ja hänhän piti sen salasuhteensa koko ajan kun kerta minä typerys olin anteeksi antanut 🙈
Kamalan piinalliset vuodet jäi elettäväksi itselleni tuon salaisuuden kanssa.
Nyt vuosien jälkeen kehtas vielä äskettäisessä erotilanteessa syyllistää minua että siltä salarakkaaltaan seksiä haki, kun ei mulle jaksanut antaa kotona koska ei seiso. Ihmettelen miten miehen logiikalla se on naisen vika jos ei seksiä halunnut mies harrastaa kotona, vaan jonkun toisen kanssa muualla 🤦🤷
Niin ja nythän kerron siis tämän tarinani aivan jokaiselle joka haluaa elämästäni kuulla. Taakka kevenee joka kerta kun saanu purettua asiaa! Työterveyspsykologi oli myös hyvänä apuna aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte yhdessä?
Onko teillä lapsia?
Miten pettäminen paljastui?
Meillä ainakin oltiin oltu silloin 13v yhdessä. Lapsia 3. Pitkään aikaan en ollut huomioinut miestä mitenkään omalta väsymykseltä. Mies kertoi itse pettäneensä, osasin sen kyllä arvata koska oli ollut muutaman päivän niin vaikean oloisena. En silti halunnut kysyä mikä mieltä painaa (koska arvasin vastauksen). Huutoa ja raivoa, käskin pakkaammaan tavarata ja poistumaan. Vähän myöhemmin kun olin saanut rauhoituttua pystyttiin keskustelemaan. Pidemmän aikaa meni luottamuksen rakentamiseen. Tunnen puolisoni, hän ei valehtele. Teki virheen, jota aidosti katuu.
-15v sitten petetty.
Hah! Perinteinen pitkän liiton salaisuus. Ymmärtäväinen vaimo, koska miehillä nyt vain on tarpeensa ja vaimon tehtävä on ymmärtää. Oikeasti naiset! Missä teidän itsekunnioitus on? Jos mies rakastaa sinua, niin se ei halua satuttaa sinua. Jolloin ei myöskään petä. Kaikki muu on vain tilanteesta hyötymistä. Ei kai kukaan kadulle vapaaehtoisesti lähde, jos kotona saa kaiken valmiina ja vaimo ymmärtää, kunhan esittää katuvaa vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Täh, hyvääkö tuommosesta pitäisi ajatella.
Voi että sentään.
Itselleni kävi joku aika sitten myös niin, että tajusin miehen varmuudella pettäneen. Menin jonkinlaiseen shokkiin. Mietin samaa, kenelle voisin kertoa. Kerroin lapsille (ovat isoja). Kerroin myös eräälle perheen ulkopuoliselle. Ei olisi kannattanut. Puoliso kyllä aidosti katui vaikka mitään ei myöntänyt. Hänen tapaansa osteli kaikkea kallista minulle ja lapsille, tarjosi matkoja jne. Tapahtuneesta on kuukausia. Olen ikävän vaiheen läpi käynyt. Elämä on jatkunut. En tunne samoin, mutta muuten suhde on ollut hyvä ja pitkä. Tulevaisuusesta en tiedä, vaikka elämä ulkoisesti näin on hyvää näin. Mietin vähän myöhemmin asioita lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi joku aika sitten myös niin, että tajusin miehen varmuudella pettäneen. Menin jonkinlaiseen shokkiin. Mietin samaa, kenelle voisin kertoa. Kerroin lapsille (ovat isoja). Kerroin myös eräälle perheen ulkopuoliselle. Ei olisi kannattanut. Puoliso kyllä aidosti katui vaikka mitään ei myöntänyt. Hänen tapaansa osteli kaikkea kallista minulle ja lapsille, tarjosi matkoja jne. Tapahtuneesta on kuukausia. Olen ikävän vaiheen läpi käynyt. Elämä on jatkunut. En tunne samoin, mutta muuten suhde on ollut hyvä ja pitkä. Tulevaisuusesta en tiedä, vaikka elämä ulkoisesti näin on hyvää näin. Mietin vähän myöhemmin asioita lisää.
Kuulostaa aivan liian tutulta, siinä menee semmoiseen shokkitilaan joka voi kestää vuosiakin. Mutta pettäminen tulee aina kalvamaan sisältä vaikka anteeksi antaisi, ihan hirveän raskasta elämää!
Tee rikosilmoitus aviorikoksesta, sillä saa eron.!
No tietenkin meet naapurille kertomaan , samalla voit kätsästi tasata puntit . Rakkaus leviää , kaikki voittaa .
Vierailija kirjoitti:
Mä en kertonut kellekään. Tai palstalla. En vaan kehdannut. En halunnut sanoa, että mä olen niin paska vaimo, että mua petetään. Aikamme yritettiin yhdessä, mutta nyttemmin erottu. Mun aloitteesta.
Mikä ihmeen paska vaimo? Pettäjä on pettäjä, riippumatta vaimosta.
Aina voi tietysti ajatella, että naisella on huono maku kun pettäjä hänelle kelpasi, mutta eihän sitä ole useimmiten voinut tietää.
Mä kerroin ystävilleni. Myös lapsille siinä kohtaa kun ero tuli ajankohtaiseksi. Olivat sen verran isoja, että olivat asian jo tajunneet itsekin
Mä olen kyllä sittemmin myös istunut exän kanssa alas ja jutellut asiat halki, olen saanut anteeksipyynnön ja antanut anteeksi. Elämä jatkuu, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Olet naivi. Pettäjä pettää uudestaan aina.
Tunnistan tuon fiiliksen! Olen itse tosi haluton kertomaan mitään huonoja uutisia, vaikka niissä ei olisi mitään häpeällistäkään. Melkein helpoimmalta on tuntunut kertoa jotenkin randomisti vaan jollekin kaverille jonka kanssa sattuu hengaamaan pitkästä aikaa. Kannattaa muutenkin tavata ihmisiä vaikka ei olisikaan ajatusta kertoa. Paljon tsemppiä ja voimia aapeelle!