Lue keskustelun säännöt.
Kenelle kertoa kun puoliso petti
13.03.2025 |
Pakahdun tähän musertavaan tunteeseen, mutta en silti tiedä haluanko kertoa asiasta ja kelle. Ehkä jos erotaan, mutta en vielä tiedä miten tässä käy. En tiedä miten sukulaiset tai muut ihmiset suhtautuisivat minuun tai pettäjäpuolisooni. En tiedä miksi haluan jotenkin suojella yksityisyyttä, ehkä koska tämä on niin kipeä asia, mutta toisaalta ehkä liian raskasta pitää sisälläni vain. En tiedä. Kenelle kertoisit, tai kerroitko kellekään jos sinua on petetty?
Kommentit (94)
Kerroin. Ihan just niille kenelle itseäni huvitti kertoa, mm. miehen parhaalle ystävälle. Jokaine kerta kun sen asian puhui ulos, tuska helpotti vähäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin parhaalle ystävälleni. Hän ymmärtäisi varmasti, koska hänelle on käynyt samoin ja hän kertoi silloin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, joka ihan hysteerisenä ja maanisena kertoi aivan kaiken aivan kaikille ja purki raivoaan. Lopulta hän kuitenkin jäi miehen kanssa yhteen ja tekivät kaksi lasta. Tästä on nyt pitkästi toistakymmentä vuotta aikaa ja edelleen ovat yhdessä. Voisin kuvitella, että luultavimmin häntä jossain vaiheessa kadutti oma melskaamisensa, vaikka se inhimillistä olikin.
On viisasta harkita vähän ja hillitä itseään. Toisaalta kyllä jonkun kanssa pitää puhumaankin päästä. Eikö sinulla ole läheistä ystävää?
Minä olen niin läheinen siskoni ja yhden ystävän kanssa, että en mitenkään voisi olla heille kertomatta.
Todennäköisesti se "melskaaminen" auttoi tuttavaasi parantumaan tuosta tilanteesta ja mahdollisti sen liiton jatkamisen. Minusta jokainen toimii elämän kriisitilanteissa ihan just niin kuin sillä hetkellä tuntuu, ei noissa ole oikeaa tai väärää tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Siinäpä se onkin, että jos aikoo jatkaa suhdetta niin onko hyvä pestä kaikki pyykit julkisesti. Esimerkiksi lapsille aika kova asia, joka ei kuitenkaan ihan täysin kuulu heille.
Toisaalta on väärin, että se, joka tekee häpeällisen teon, ei itse saa kantaa häpeäänsä. Loukatun osapuolen pitäisi voida puhua vapaasti.
Se on vähän kuin kolminkertainen pettäminen. Ensimmäinen ja lopulta ehkä pienin on se pettäminen itsessään. Toinen on valehtelu ja kertomatta jättäminen. Kolmas on se, että jättää toisen vielä yksin sen asian kanssa ja on itse vain helpottunut, kun ei tarvitse enää kantaa synkkää salaisuutta.
Eniten kuitenkin saattaa jäädä häiritsemään, että pettäjä on itse kertonut asiasta ystävälleen, siis ennen kuin on jäänyt kiinni.
Pettäjä on niin raukka, että pitää saada sekä pettää että yrittää saada ystävältä synninpäästö. No, kunnon ystävä ei sellaista tietenkään anna.
Nyt suhteessa on täysin petetyn pyytämättä kolmas osapuoli, joka on sisällä asioissa, jotka eivät lainkaan kuulu hänelle.
Pettäjä ei ymmärrä, mitä kaikkea hän hajottaa.
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, joka ihan hysteerisenä ja maanisena kertoi aivan kaiken aivan kaikille ja purki raivoaan. Lopulta hän kuitenkin jäi miehen kanssa yhteen ja tekivät kaksi lasta. Tästä on nyt pitkästi toistakymmentä vuotta aikaa ja edelleen ovat yhdessä. Voisin kuvitella, että luultavimmin häntä jossain vaiheessa kadutti oma melskaamisensa, vaikka se inhimillistä olikin.
On viisasta harkita vähän ja hillitä itseään. Toisaalta kyllä jonkun kanssa pitää puhumaankin päästä. Eikö sinulla ole läheistä ystävää?
Minä olen niin läheinen siskoni ja yhden ystävän kanssa, että en mitenkään voisi olla heille kertomatta.
Todennäköisesti se "melskaaminen" auttoi tuttavaasi parantumaan tuosta tilanteesta ja mahdollisti sen liiton jatkamisen. Minusta jokainen toimii elämän kriisitilanteissa ihan just niin kuin sillä hetkellä tuntuu, ei noissa ole oikeaa tai väärää tapaa.
Melskaaminen sopii oikein hyvin, jos on (vielä) lapseton liitto. Sehän puhdistaa ilmaa, ja lähtee turhat pölyt ja väärinkäsitykset nurkista.
Jokainen toimii tietysti just niin kuin toimii, sehän on selvä. Jotkut ovat harkitsevampia kuin toiset. Mutta ihan varmasti on olemassa rakentavampia ja vähemmän rakentavia tapoja toimia. Riippuu paljon siitä, onko tarkoitus jatkaa yhdessä vai erillään.
Vierailija kirjoitti:
Voit jutella täälläkin. Mieli ryn sivuilla myös ketjuja.
Milloin asia selvisi sinulle? Onko teillä lapsia?
Halaus!
Pettämisen kokeminen on yksi pahimmista traumoista, mitä ihminen voi kokea.
Joillakin on vielä sydän tallella <3
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Miksi olisi ollut turhaa? Hän olisi voinut tarjota sinulle hiukan toisenlaisen näkökulman.
Puolisolle tietenkin pitää kertoa. Et voi kenenkään muun kanssa käydä tapahtunutta paremmin läpi kuin hänen. Hän voi tarjota sinulle vasauksia mutuilun sijaan ja myös pyytää anteeksi, jonka jälkeen voitte päättää miten jatkatte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit jutella täälläkin. Mieli ryn sivuilla myös ketjuja.
Milloin asia selvisi sinulle? Onko teillä lapsia?
Halaus!
Pettämisen kokeminen on yksi pahimmista traumoista, mitä ihminen voi kokea.
Ja hyvin moni meistä on kokenut sen. Aikahan sen tuskan sitten poistaa, muista se. Paljon voimia 💖
Vaikea sitä salatakaan oli, että joku on huonosti. Kilometrin päähän näkyi se, ettei ole nukkunut kolmeen kuukauteen ja on itkenyt.
Olin iloinen työkaveri ja äkkiä muutuin apaattiseksi ja väsyneeksi. Ei jäänyt työkavereilta huomaamatta.
Pettäminen pyöri päässä kellon ympäri, joten vaikea sitä oli hiljaakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Miksi olisi ollut turhaa? Hän olisi voinut tarjota sinulle hiukan toisenlaisen näkökulman.
En kaivannut toisenlaista näkökulmaa vaan välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit jutella täälläkin. Mieli ryn sivuilla myös ketjuja.
Milloin asia selvisi sinulle? Onko teillä lapsia?
Halaus!
Pettämisen kokeminen on yksi pahimmista traumoista, mitä ihminen voi kokea.
Ja hyvin moni meistä on kokenut sen. Aikahan sen tuskan sitten poistaa, muista se. Paljon voimia 💖
10 vuotta nyt takana, eikä vielä ole poistanut. Haalistuu kyllä. Sen kanssa vaan on pakko oppia elämään. Mä olen ainakin ymmärtänyt, että en palaa koskaan entiselleni tuon petetyksi tulon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa ainakaan lapsille, sukulaisille, työkavereille eikä yhteisille ystäville. Ylipäätään kenellekään sellaiselle ei kannata kertoa, jonka kanssa sinä ja/tai puolisosi on tekemisissä. Jos päätätte pysyä yhdessä, tulee vastaan kiusallisia tilanteita, jos joku tietää.
Löytyy varmasti ammattiauttajia ja vapaaehtoisjärjestöjä, joiden kauttaa löytyy kuuntelijoita. Jos sinulla on erittäin luotettava ystävä, joka ei ole missään tekemisissä puolisosi kanssa, niin hänelle voi ehkä puhua. Pitää kuitenkin olla sellainen, joka on todella luotettava ja osaa kuunnella. Jos hänellä on voimakkaat mielipiteet pettämisestä ja on ns. kerrasta poikki -tyyppi, niin ei ole paras vaihtoehto, koska hän yrittää manipuloida sinut eroamaan. Puolueeton taho on silloin parempi.
Kaikesta tärkeintä on käydä asia perusteellisesti läpi puolisosi kanssa ja sinun pitää kuunnella myös häntä eikä pelkästään syytellä. Läpikäynti on raskasta ja siihen voi mennä viikkoja, kuukausia tai vuosia. Voin kokemuksella kertoa, että sen jälkeen yhteinen elämä voi myös muuttua entistä paremmaksi. Meille kävi niin.
Tärkeää on, ettei tee hätiköityjä ratkaisuja, joita voi katua myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Siinäpä se onkin, että jos aikoo jatkaa suhdetta niin onko hyvä pestä kaikki pyykit julkisesti. Esimerkiksi lapsille aika kova asia, joka ei kuitenkaan ihan täysin kuulu heille.
Toisaalta on väärin, että se, joka tekee häpeällisen teon, ei itse saa kantaa häpeäänsä. Loukatun osapuolen pitäisi voida puhua vapaasti.
Se on vähän kuin kolminkertainen pettäminen. Ensimmäinen ja lopulta ehkä pienin on se pettäminen itsessään. Toinen on valehtelu ja kertomatta jättäminen. Kolmas on se, että jättää toisen vielä yksin sen asian kanssa ja on itse vain helpottunut,
Pettäjä ei tosiaan ymmärrä, mitä kaikkea hajottaa. Meillä oli niin kummallinen tilanne, että miehen perhe tiesi tämän tapailevan toista naista silloin, kun olin töissä tai olin sairaalassa tms. Anoppi katsoi meidän vuoden vanhaa lasta sillä aikaa. Anoppi tiesi, etten minä tiedä.
Lisäksi kakkosnainen ei tuntenut minua tai lastamme kohtaan mitään empatiaa, ei minkäänlaista ymmärrystä. Vain hirveää haukkumista niillä tarinoilla, mitä mieheni oli minusta puhunut.
Minun oli pakko muuttaa vanhempieni luokse lapsen kanssa asumaan, koska en pystynyt olemaan pettäjän kanssa saman katon alla. En saanut nukuttua, en syötyä. Isäni suuttui totaalisesti miehelleni, koska oli juuri vuosi takaisin "antanut minut hänelle alttarilla". Isä sanoi, että hän ei tarkoittanut huoltapitämisellä tällaista.
Minun ja miehen suhde ei koskaan palannut ennalleen, eikä myöskään suhteeni miehen perheeseen. Myöskään minun perheeni ei ole missään tekemisissä mieheni perheen kanssa enää. Aika monta ihmissuhdetta meni säpäleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Miksi olisi ollut turhaa? Hän olisi voinut tarjota sinulle hiukan toisenlaisen näkökulman.
En kaivannut toisenlaista näkökulmaa vaan välittämistä.
Jos hän on "hyvä ystävä", niin eiköhän hän välitä. Vai eikö hän olekaan hyvä ystävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Miksi olisi ollut turhaa? Hän olisi voinut tarjota sinulle hiukan toisenlaisen näkökulman.
En kaivannut toisenlaista näkökulmaa vaan välittämistä.
Mä olisin myös kaivannut tällaista. Kerroin muutamalle naispuoliselle ystävälle ja monet yrittävät selitellä asiaa parhainpäin. "Ne on vaan primitiivisiä tarpeita, älä niistä välitä." "Nyt unohdatte koko jutun ja teette jotain kivaa."
Olisin vaan halunnut, että joku olisi sanonut, että ompa tosi hirveää ja halannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroin hyvälle miespuoliselle ystävälleni. Hän vei minut syömään ja drinksuille. Tuntui hyvältä. Erosin sitten pettävästä miehestä, koska se rikkoi jotain perusteellisesti eikä hän oikein osannut siitä puhua.
Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Mulla naispuolinen hyvä ystäväni on itse moninkertainen pettäjä, joten hänelle olisi ollut turha puhua.
Miksi olisi ollut turhaa? Hän olisi voinut tarjota sinulle hiukan toisenlaisen näkökulman.
En kaivannut toisenlaista näkökulmaa vaan välittämistä.
Jos hän on "hyvä ystävä", niin eiköhän hän välitä. Vai eikö hän olekaan hyvä ystävä?
Olisi voinut kolahtaa hänellekin liikaa. Kun on haavoittuvainen, niin kannattaa valita paras mahdollinen ystävä. Tämä mies ei ollut mikään pettäjä ja tunsin hänet alakoulusta saakka. Tosi fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertonut läheisille ystäville/sukulaisille. He tuntevat mieheni, enkä silti halunnut että ajattelevat hänestä pahaa. Jatkoimme suhdetta ja pääsimme sen yli. Tästä jo 15v aikaa.
Siinäpä se onkin, että jos aikoo jatkaa suhdetta niin onko hyvä pestä kaikki pyykit julkisesti. Esimerkiksi lapsille aika kova asia, joka ei kuitenkaan ihan täysin kuulu heille.
Toisaalta on väärin, että se, joka tekee häpeällisen teon, ei itse saa kantaa häpeäänsä. Loukatun osapuolen pitäisi voida puhua vapaasti.
Se on vähän kuin kolminkertainen pettäminen. Ensimmäinen ja lopulta ehkä pienin on se pettäminen itsessään. Toinen on valehtelu ja kertomatta jättäminen. Kolmas on se, että jättää toisen vielä
Pettäjä ei tosiaan ymmärrä, mitä kaikkea hajottaa. Meillä oli niin kummallinen tilanne, että miehen perhe tiesi tämän tapailevan toista naista silloin, kun olin töissä tai olin sairaalassa tms. Anoppi katsoi meidän vuoden vanhaa lasta sillä aikaa. Anoppi tiesi, etten minä tiedä.
Lisäksi kakkosnainen ei tuntenut minua tai lastamme kohtaan mitään empatiaa, ei minkäänlaista ymmärrystä. Vain hirveää haukkumista niillä tarinoilla, mitä mieheni oli minusta puhunut.
Minun oli pakko muuttaa vanhempieni luokse lapsen kanssa asumaan, koska en pystynyt olemaan pettäjän kanssa saman katon alla. En saanut nukuttua, en syötyä. Isäni suuttui totaalisesti miehelleni, koska oli juuri vuosi takaisin "antanut minut hänelle alttarilla". Isä sanoi, että hän ei tarkoittanut huoltapitämisellä tällaista.
Minun ja miehen suhde ei koskaan palannut ennalleen, eikä myöskään suhteeni miehen perheeseen. Myöskään minun perheeni ei ole missään tekemisissä mieheni perheen kanssa enää. Aika monta ihmissuhdetta meni säpäleiksi.
Otan osaa. Vaikuttaa siltä, että miehen arvot oli suoraan peritty omilta vanhemmilta.
Ei pettäjä saa jättää petettyä yksin pohtimaan. Jos hän haluaa vielä mahdollisuuden jatkaa suhdetta, hänen on otettava vastuu teostaan ja oltava valmis keskustelemaan pettämisestä milloin tahansa kun se alkaa vaivata petettyä. Tämä on ihan ensimmäinen ehto.
Ja tämä onkin sikäli hyvä asia, että pettäjä helposti alkaa kehittää itselleen sellaista tarinaa, että pettäminen olisi kuitenkin jotenkin petetyn vika. Siksi on hyvä käydä asiaa toisinaan läpi.