Tuttavani näyttää aivan liian hyvinvoivalta siihen nähden että hän on pitkäaikaistyötön...Ja hän harrastaa yms. viettää aktiivista elämää
Tuet ovat mielestäni aivan liian isot! Pitkäaikaistyötön tuttavani näyttää paremmin hyvinvoivalta kuin minä, tai muut töissäkäyvät tuttavani. Salikorttiin riittää rahaa, ja muuhun aktiiviseen elämään. Eihän tämä nyt oikeasti voi mennä näin??
Me raadamme raskaissa vuorotöissä, kiloja kertyy ja pitkäaikaistyötön tuttavamme vain loistaa yhteiskunnan varoin?
Tuet ovat TÄYSIN liian korkealla tasolla kun ne mahdollistavat tuollaisen elämän. Helppo se on hänen vain olla ja harrastaa rajattomalla ajallaan...
Kommentit (126)
Niin et työttömien pitäis olla rumia et oisit tyytyväinen?
Onko hän ansiosidonnaisella? Ja voi työttömällä olla muitakin varoja kuin työttömyysraha, esim. säästöt.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ansiosidonnaisella? Ja voi työttömällä olla muitakin varoja kuin työttömyysraha, esim. säästöt.
Perustoimeentulotuella elää, eli ei taida olla säästöjä
ap
Tekisitkin oikeita töitä, etkä tehtailisi näitä surkeita aloituksia!
Iiigorit taas trollaamassa ja vihaamassa työttömiä.
Saat mitalin päivän parhaasta syystä olla laittamatta omaa elämääsi kuntoon. Ole hyvä!
Sinä ap voit milloin tahansa ruveta työttömäksi jos siltä tuntuu että heillä on asiat paremmin kuin sinulla. Älä sitten valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varaa pukeutua siisteihin ja muodikkaisiin vaatteisiinkin
Työtön tulisi ehdottomasti olla tunnistettavissa ulkoisesta olemuksestaan. Olen samaa mieltä
Työtönkin voi pukeutua hyvin. Kirpputorit ovat täynnä lähes käyttämättömiä vaatteita. Itse törsäsin juuri ja ostin takin, joka maksoi 6 euroa.
Näinhän se on. Kun kaveriporukalla menemme ulos, niin ne kurjimmat ovat ne keski- ja matalapalkkaiset. Työ stressa ja vanhentaa ennenaikaisesti. Ei ole aikaa kuntoilla. Jne jne.
Pitkäaikaistyötön taas voi meistä kaikista parhaiten. Menee joka päivä punttikselle kolmen aikaan kun se on vielä aika tyhjä. On tämän takia hyvässä kunnossa ja saa naisten huomion. Rahaa ei mene kun ei tarvii autoa työmatkoihin. Eikä tarvii ostaa mitään työvaatteita. On paljon aikaa käydä ruokajonossa ja kyylätä tarjouksia. On myös aikaa tehdä kunnon kotiruokaa ilman lisäaineita ja höttöhiilareita. Vaatteet se ostaa kirpputoreilta. Nykyisin voi tehdä helposti löytöjä. Merkkivaatteita parilla eurolla jne. Joskus se flippaa tavaraa torilla. Helpot sataset lisätuloa ilman että verottaja tietää.
Minä käytän 500€/kk harrastukseen ja vaatteisiin, ruoat haen ruokajonoista tai pummin sukulaisilta, olen toimeentulotuella ollut 7 vuotta.
Suurimmalla osalla köyhyyttä valittavista ihmisistä on hirveä kasa mukamas pakollisia menoja, joista voisi luopua aivan hyvin. Kun asuu vaatimattomasti ja syö halvalla, niin kyllä sitä rahaa jää pienistäkin tuloista esim. salikorttiin aivan hyvin. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin et työttömien pitäis olla rumia et oisit tyytyväinen?
No onko sun mielestäsi okei että työttömällä on parempi ja siistimpi ulkoinen habitus kuin töissäkäyvillä? Nähtävästi rahaa riittää, ja nukkua saa niin paljon kuin haluaa niin helppoahan se on?
Kyllä tuota tulisi vaikeuttaa jotenkin, tulisi työmotivaatiota
Sinulla on mahdollisuus ostaa itsellesi parempia vaatteita ja käydä salilla vaikka olet työelämässäkin. Sinua rumentaa kateus.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Kun kaveriporukalla menemme ulos, niin ne kurjimmat ovat ne keski- ja matalapalkkaiset. Työ stressa ja vanhentaa ennenaikaisesti. Ei ole aikaa kuntoilla. Jne jne.
Pitkäaikaistyötön taas voi meistä kaikista parhaiten. Menee joka päivä punttikselle kolmen aikaan kun se on vielä aika tyhjä. On tämän takia hyvässä kunnossa ja saa naisten huomion. Rahaa ei mene kun ei tarvii autoa työmatkoihin. Eikä tarvii ostaa mitään työvaatteita. On paljon aikaa käydä ruokajonossa ja kyylätä tarjouksia. On myös aikaa tehdä kunnon kotiruokaa ilman lisäaineita ja höttöhiilareita. Vaatteet se ostaa kirpputoreilta. Nykyisin voi tehdä helposti löytöjä. Merkkivaatteita parilla eurolla jne. Joskus se flippaa tavaraa torilla. Helpot sataset lisätuloa ilman että verottaja tietää.
Ruve sinäkin sitten työttömäksi siellä äläkä valita.
Ja siinä se juuri on - pitkäaikaistyötön elää kuin kuningas, mutta ilman niitä kuninkaan murheita. Aamulla ei tarvitse nousta kellon soittoon, voi venytellä rauhassa, keitellä kahvit ja nautiskella aamiaisen ilman kiirettä. Ei ole pomoa nalkuttamassa, ei palaveripakkoa, ei työmatkaruuhkia. Eikä tarvitse stressata tuleeko bonus tänä vuonna vai leikataanko taas etuja.
Päivän aikataulu on täydellinen. Aamupäivällä voi käydä lenkillä tai tehdä rauhassa kehonhuoltoa. Sitten hetki somea tai kirppiskierros, josta voi napata merkkifarkut viidellä eurolla, kun kiireiset duunarit eivät ehdi penkoa valikoimaa. Jos jaksaa nähdä vähän vaivaa, voi ostaa ja myydä tavaraa pienellä voitolla. Helppoa rahaa ilman verottajan kynsiä.
Kun muut hikoilevat avokonttorissa tai raksalla, työtön suuntaa kuntosalille. Siellä ei ole ruuhkaa, joten laitteisiin pääsee heti. Hän onkin usein paremmassa kunnossa kuin ne, jotka kuluttavat päivänsä koneen ääressä tai istuvat autojonoissa. Eikä siinä vielä kaikki. Hyvin treenattu kroppa tuo huomiota, ja naisilla on tapana arvostaa rentoa, itsevarmaa miestä, joka ei stressaa jokaisesta laskusta tai työpaikan draamasta.
Ruoka? Ei ongelmaa. Työtön ei sorru valmisaterioihin tai pikaruokaan, koska aikaa on tehdä kunnollista, terveellistä kotiruokaa. Ainekset löytyvät tarjouksista, ja ruokajonoista saa kaikenlaista yllättävää herkkua. Siinä missä työssäkäyvä sortuu lounaalla kalliseen ja epäterveelliseen buffet-pöytään, työtön kokkaa itselleen huolella haudutettua pataruokaa ilman lisäaineita ja turhia sokereita.
Ja mitä tulee kuluihin. Autoa ei tarvitse, koska ei ole työmatkoja. Polttoaineen ja vakuutusten hinnat eivät stressaa. Vaatteet? Kirpputoreilta, missä voi tehdä parempia löytöjä kuin ostoskeskuksista. Sähkölasku pysyy pienenä, kun päivänsä viettää kuntosalilla tai kaupungilla, eikä tarvitse lämmittää kotia työpäivän jäljiltä.
Kaiken tämän jälkeen illalla voi rentoutua, ehkä katsella leffoja, ehkä vähän lukea tai suunnitella seuraavaa pientä bisnestä. Kun muut väsyneinä valuvat kotiin ja stressaavat seuraavaa päivää, pitkäaikaistyötön on jo valmiiksi palautunut ja virkeä, valmis elämään juuri sellaista elämää kuin haluaa. ilman kiirettä, ilman huolia.
Ja sitten joku vielä kehtaa väittää, että työttömän elämä olisi kurjaa.
Täytyyhän sitä työkykyä pitää yllä työttömänäkin jottei työllistyminen tyssää siihen että kunto on romahtanut työttömänä sohvalla makoillessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varaa pukeutua siisteihin ja muodikkaisiin vaatteisiinkin
Työtön tulisi ehdottomasti olla tunnistettavissa ulkoisesta olemuksestaan. Olen samaa mieltä
Työtönkin voi pukeutua hyvin. Kirpputorit ovat täynnä lähes käyttämättömiä vaatteita. Itse törsäsin juuri ja ostin takin, joka maksoi 6 euroa.
Ei vaatteet kaapista häviä, kun työsuhde päättyy.
No siis eihän perusduunarin kannata töitä tehdä päivääkään. Ero Kelan tukien ja palkan välillä on niin pieni. Vika ei ole tukien suuruus vaan palkkojen naurettava pienuus. Alle 3500e bruttokuukausipalkkoja ei pitäisi olla olemassakaan. Perusduunari on nykyajan orja.
Se on jännä juttu, miten yhteiskunta haluaa maalata pitkäaikaistyöttömän elämästä jonkinlaisen kurjuuden narratiivin. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen. Pitkäaikaistyötön elää monessa mielessä paremmin kuin ne, jotka juoksevat oravanpyörässä pää kolmantena jalkana ja kuluttavat itsensä loppuun.
Ensinnäkin, työttömällä on vapautta. Täydellinen kontrolli omasta ajasta. Ei tarvitse anoa lomia, ei pelätä yt-neuvotteluja, ei murehtia myöhästyneistä projekteista tai vaativista asiakkaista. Aamulla voi päättää, mitä haluaa tehdä eikä sitä päätöstä ohjaa mikään ulkopuolinen pakko. Haluaako lähteä kirjastoon lukemaan jotain fiksua? Käydä metsässä samoilemassa? Tai vaikka opetella uuden taidon YouTubesta? Kaikki on mahdollista, koska aika on oma.
Ja puhutaanpa hetkeksi rahasta. Ihmiset kuvittelevat, että ilman palkkatuloja elämä olisi mahdotonta, mutta totuus on se, että työtön on usein huomattavasti fiksumpi rahankäyttäjä kuin työssäkäyvä. Kun työssäkäyvä upottaa rahansa kalliisiin lounaisiin, huoltoasemakahveihin ja työmatkakustannuksiin, pitkäaikaistyötön elää tehokkaasti. Hän tietää, milloin ruokakaupassa on alennukset, osaa hyödyntää kierrätystä ja löytää parhaat diilit. Eikä tarvitse maksaa kallista työpaikkapukeutumista tai stressata uusimmista muotivillityksistä tyylikkyys löytyy halvalla, kun osaa etsiä.
Sosiaalisuus? Sekin on paremmalla tolalla. Kun muut ovat sidottuja työhönsä ja tapaavat kavereitaan vain satunnaisesti viikonloppuisin, työtön voi rakentaa laajan ja monipuolisen verkoston. Aamupäivällä voi kahvitella vanhojen tuttujen kanssa, iltapäivällä treenata salilla samanhenkisten ihmisten kanssa ja illalla käydä kulttuuritapahtumissa tai muissa menoissa, joihin työssäkäyvä ei jaksa edes ajatella osallistuvansa.
Ja sitten terveys. Työtön ei ole stressin orja. Ei tarvitse kärsiä ylipitkistä työpäivistä, univajeesta tai jatkuvasta kiireestä. Hän nukkuu hyvin, liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti. Kun muut sairastelevat työpaikkojensa flunssakierteissä ja kärsivät stressin aiheuttamista vaivoista, työtön pysyy hyvässä kunnossa ja energisenä.
Kaiken kukkuraksi maailma on täynnä ilmaisia tai lähes ilmaisia mahdollisuuksia, joihin työllinen ei koskaan ehdi tarttua. Ilmaisia kulttuuritapahtumia, kaupungin tarjoamia kursseja, kirjastojen resursseja, liikuntapuistoja, keskusteluryhmiä lista on loputon.
Kun tätä kaikkea miettii, alkaa tuntua, että se, joka todella elää, ei ole se, joka raataminen loputtomissa työvuoroissa. Se on se, joka ymmärtää, miten maailma toimii ja osaa hyödyntää sen parhaat puolet ilman, että antaa elämänsä työpaikan kahleisiin.
Hänellä on varaa pukeutua siisteihin ja muodikkaisiin vaatteisiinkin