Millaisena ihmisenä 30v naista joka asuu edelleen lapsuutensa kodissa vanhempiensa kanssa?

ap

Tunnen parikin jo liki keski-ikäistä ihmistä jotka asuvat vanhempiensa kanssa saman katon alla ja heitä kunnioitan suuresti. Ihailen niitä ihmisiä, jotka vielä toteuttavat vanhan ajan mallia, jossa omista vanhemmista huolehditaan. Itsestäni ei moiseen olisi.

Eivät kaikki ole mitään nynneröitä, vaikka asuvatkin vanhempiensa kanssa. Syynä voi olla esim. sairaus, vanhempien huonokuntoisuus, rahatilanne jne.



Miehenikin asuu vielä vanhempiensa kanssa, ikää 25 vuotta.

Veljeni on kohta 40-vuotias, osti isovanhempiemme talon ja hoitaa isovanhempiamme asioita samalla. Asuu vaimoineen samassa talossa heidän kanssaan. Ja suuressa kaupungissa, ei maatilalla.



Minusta tuo osoittaa vain sukuläheisyyttä. Ihan normaalia ja kertoo hyviä asioita ihmisestä. Äitini on asunut muutamia vuosia luonani, nyt asutaan omissa kodeissa, mutta samassa kaupungissa.

Taitaa olla aika seksuaaliton j avähän tyytyvä persoona, kun ei ole vaivautunut hankkimaan kumppania tai lapsia.

Onkohan arka, pelkääkö muutoksia?

IKINÄ asuis ihan muuten vaan...

ap

Jos suomalaisittain ajatellaan niin tuohan on hyvin poikkeavaa. Mutta mielestäni suomalaisessa individualismissa on menty liian pitkälle. Vanhemmista ja isovanhemmista pitää pitää huolta.



Itse olen ajatellut, että kun jompikumpi anoppi tai appiukko kuolee niin voitaisiin ottaa yksin jäänyt (samoin kuin yksin jäänyt äitini) ainakin lähelle asumaan, jossei samaan taloon (pitäisi tietysti ostaa isompi talo, koska itselläni ainakin on voimakas rauhan tarve).



Hiukan tietysti olen ihmeissäni, kun kuulen ap:n kuvailemia tapauksia, mutta sitten taas se kulttuurisidonnaisuus. Ja jos ei teossa itsessään ole mitään moraalisesti arveluttavaa niin asiat tulisi jättää yksilön päätettäväksi.

Jos suoraan sanotaan.

Hoksaa jossain vaiheessa, että kaikki onkin jo aika myöhäistä.

pätkätyöläinen, lapseton, pettymyksiä parisuhteessa-

tunnen monia, perivät lapsuudenkotinsa yleensä...

Hän on oikein ihana ihminen, mutta mukautuvainen, ei pidä riittävästi omia puoliaan. Äitinsä eli mummoni on äärimmäisen hallitseva. Oli päättänyt, että nuorin tytär jää jatkamaan tilaa, ja torpedoi kaikki tädin suhteet, kun poikaystävillä oli suunnitelmissa jäädä omalle tilalleen. Kerran ehti olla kihloissa, mutta mummoni tuhosi senkin.



Onneksi 35-vuotiaana, kun tapasi miehensä, oivalsi olla sanomatta äidilleen mitään ennen kuin kihlautuessaan pian, vasta kuukauden seurustelun jälkeen. Häätkin pidettiin pikavauhtia pari kuukautta ensi tapaamisesta ja sitten saivat vielä pari lasta. Nyt tätini on yli viisikymppinen, ja käy hyvin harvoin tervehtimässä äitiään. No mummo on saanut toisen tyttärensä päätoimiseksi hoitajakseen, joka viettää päivät pitkät sairaalassa mummon luona.

ikää 32v ja asuu edelleen vanhempiensa kanssa, vanhemmat hyväkuntoisia.

Asuu siksi kotona, kun vanhemmat ei anna muuttaa pois kotoa on ns. tossunalla. Hän on joskus yrittänyt seurustella jonkun miehen kanssa, mutta isä on laittanut miehen pihalle ja kieltänyt seurustelemasta.

On perheen ainoa lapsi.