Miksi traumat nousee pintaan nyt 30 vuotiaana

Luultavasti et ole aiemmin ollut valmis kohtaamaan niitä. Näin mieli monesti suojelee.

Et ole käsitellyt niitä etkä osaa toimia niiden kanssa.

Koska nyt sinulla on elämä siinä kunnossa ja mieli niin rauhallinen että aivosi alkavat työstää traumoja mitä et ole aiemmin työstänyt.

Parempi nyt kuin myöhemmin. 

Pohdin ihan samaa. Täytin 30 muutama vuosi sitten ja siitä asti on käynyt mieletön kela pään sisällä. Nyt on sitten tapahtunut päälle rankkoja asioita ja niitä on purettu ihan terapiassa asti. Sieltä puskee edelleen valtava määrä vanhaa traumaa. Tuntuu etten jaksa enää, mutta toisaalta en voi enää kätkeäkään niitä asioita. Aika syvissä vesissä on käyty ja tuntuu ettei se pahin ole vielä edes ollut vaan vasta tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt sinulla on elämä siinä kunnossa ja mieli niin rauhallinen että aivosi alkavat työstää traumoja mitä et ole aiemmin työstänyt.

Joskus myös päinvastoin, muu elämä on kurjaa eikä mieli jaksa enää tsempata. Myös keski-iässä tai vanhuksena kun jaksaminen ja vireystaso alkaa laskea saattaa traumat pukata päälle. 

Oman lapsen saaminen on yksi asia, joka tuollaista voi aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen saaminen on yksi asia, joka tuollaista voi aiheuttaa.

Älä vittuile mulle enää!

Aika mielenkiintoista,traumat tekevät sairaaksi jos niitä ei käsittele. Itsellä paha liikenneonnettomuus alkanut häiritä parinkymmenen vuoden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Pohdin ihan samaa. Täytin 30 muutama vuosi sitten ja siitä asti on käynyt mieletön kela pään sisällä. Nyt on sitten tapahtunut päälle rankkoja asioita ja niitä on purettu ihan terapiassa asti. Sieltä puskee edelleen valtava määrä vanhaa traumaa. Tuntuu etten jaksa enää, mutta toisaalta en voi enää kätkeäkään niitä asioita. Aika syvissä vesissä on käyty ja tuntuu ettei se pahin ole vielä edes ollut vaan vasta tulossa.

Tiedän tunteen. Omalla kohdalla pahinta oli se kun huomasi että ympärillä ei ole edes yhtä oikeasti välittävää henkilöä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoista,traumat tekevät sairaaksi jos niitä ei käsittele. Itsellä paha liikenneonnettomuus alkanut häiritä parinkymmenen vuoden jälkeen. 

Eikä kaikkia traumoja saa käsiteltyä pois niin ettei ne enää ikinä vaivaa. Itse kävin terapioissa 6 v ja olen työkyvytön ja mt sairas lapsuuteni ja vanhempieni takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin ihan samaa. Täytin 30 muutama vuosi sitten ja siitä asti on käynyt mieletön kela pään sisällä. Nyt on sitten tapahtunut päälle rankkoja asioita ja niitä on purettu ihan terapiassa asti. Sieltä puskee edelleen valtava määrä vanhaa traumaa. Tuntuu etten jaksa enää, mutta toisaalta en voi enää kätkeäkään niitä asioita. Aika syvissä vesissä on käyty ja tuntuu ettei se pahin ole vielä edes ollut vaan vasta tulossa.

Tiedän tunteen. Omalla kohdalla pahinta oli se kun huomasi että ympärillä ei ole edes yhtä oikeasti välittävää henkilöä. 

Tämä olisi pahin pelkoni. Mutta koska olen aina ollut lojaali ja ehkä vähän turhan sinisilmäinen, niin aikalailla selväksi on käynyt, että moni tärkeä ihminen onkin vain ollut hyötymässä minusta. Vastavuoroisuutta ei juurikaan ole. Sen tajuaminen saa tuntemaan itsensä todella typeräksi.

Ap tässä. Tiedän kyllä, että moni asia tulee lapsuudesta/nuoruudesta. Vanhempien ero, isän alkoholismi, uusioperhekuvio, äitini uusi mies petti ja jätti... Listaa voisi jatkaa edelleen. Koin olevani jo teini-iässä lievästi masentunut, enkä pärjännyt koulussa enää yläasteen lopulla niin hyvin verrattaen 7 luokkaan. Anelin esim matematiikan tukiopetusta, mutta en saanut sitä. Koulumenestys vaikutti siihen, mihin kouluun pääsin yläasteen jälkeen. No, sitten aloin seurustella ja poikaystävä paljastui täydeksi narsistiksi. Hän on aiheuttanut traumoja, jotka vaivaavat edelleen. 

Olen tämän hetken liitossani onnellinen, mies rakastaa aidosti ja meillä toimii kaikki. Olen kuitenkin huomannut, että näiden vanhojen aiempien elämän kokemusten takia olen alkanut epäileväksi häntä kohtaan, vaikka tiedän, että se ei ole totta. Koen välillä myös, että en "ansaitse" miestäni. Nämä ajatukset vaivaa minua ja häpeän ottaa näitä esiin hänen kanssaan. Pelkään, että hän sen takia hylkää minut. 

Kun kuolema lähestyy, niin ihminen alkaa katsomaan taakse päin. Nuorena mennää kohtaa eteenpäin ja taakse ei katsota.

Otsikkoon vastaten: koska olet nainen 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tiedän kyllä, että moni asia tulee lapsuudesta/nuoruudesta. Vanhempien ero, isän alkoholismi, uusioperhekuvio, äitini uusi mies petti ja jätti... Listaa voisi jatkaa edelleen. Koin olevani jo teini-iässä lievästi masentunut, enkä pärjännyt koulussa enää yläasteen lopulla niin hyvin verrattaen 7 luokkaan. Anelin esim matematiikan tukiopetusta, mutta en saanut sitä. Koulumenestys vaikutti siihen, mihin kouluun pääsin yläasteen jälkeen. No, sitten aloin seurustella ja poikaystävä paljastui täydeksi narsistiksi. Hän on aiheuttanut traumoja, jotka vaivaavat edelleen. 

Olen tämän hetken liitossani onnellinen, mies rakastaa aidosti ja meillä toimii kaikki. Olen kuitenkin huomannut, että näiden vanhojen aiempien elämän kokemusten takia olen alkanut epäileväksi häntä kohtaan, vaikka tiedän, että se ei ole totta. Koen välillä myös, että en "ansaitse" miestäni. Nämä ajatukset vaivaa minua ja häpeän ottaa näitä esiin hä

Mulla kävi juuri näin, että aloin oireilemaan, kun rinnalla oli luotettava ihana kumppani. Jotenkin se kaikki vanha vaan puski läpi. Onneksi kumppani on edelleen rinnalla ja niitä asioita on voinut käydä läpi ja hän ymmärtää, ettei ne asiat johdu hänestä. Kun oli huono parisuhde, sitä vaan jotenkin yritti selvitä. Ei siinä kohtaa oikein voinut hajoilla, ainakin itselläni oli vakava väkivallan uhka.

Itselleni on vaikeaa joka kevät. Toiset piristyy kevään aikana, kun valo lisääntyy. Mulle se laukaisee masennusjakson päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tiedän kyllä, että moni asia tulee lapsuudesta/nuoruudesta. Vanhempien ero, isän alkoholismi, uusioperhekuvio, äitini uusi mies petti ja jätti... Listaa voisi jatkaa edelleen. Koin olevani jo teini-iässä lievästi masentunut, enkä pärjännyt koulussa enää yläasteen lopulla niin hyvin verrattaen 7 luokkaan. Anelin esim matematiikan tukiopetusta, mutta en saanut sitä. Koulumenestys vaikutti siihen, mihin kouluun pääsin yläasteen jälkeen. No, sitten aloin seurustella ja poikaystävä paljastui täydeksi narsistiksi. Hän on aiheuttanut traumoja, jotka vaivaavat edelleen. 

Olen tämän hetken liitossani onnellinen, mies rakastaa aidosti ja meillä toimii kaikki. Olen kuitenkin huomannut, että näiden vanhojen aiempien elämän kokemusten takia olen alkanut epäileväksi häntä kohtaan, vaikka tiedän, että se ei ole totta. Koen välillä myös, että en "ansaitse" miestäni. Nämä ajatuk

Kuinka otit niitä asioita puheeksi?

Vanhat mekanismit uinuvat kunnes ne heräävät. Mekanismeilla on suojamekanismeja ja suojamekanismeilla on suojamekanismeja ja suojamekanismien suojamekanismeilla on suojamekanismeja. Vaikea selittää.

Havahduin eräänä päivänä siihenkin, että oma mieheni puhui meidän tulevaisuudesta. Siitä, mitä kaikkea hän haluaa tehdä kanssani. Tämäkin sai minussa niin erikoisia tunteita sekä epäilyksiä aikaan, vaikka pohjimmiltani tiedän, että se on hyvä merkki, kun puoliso puhuu yhteisestä tulevaisuudesta.

Eksäni petti paljon ja teki katoamistemppuja. Valehteli olinpaikastaan , eikä voinut luottaa. Varmasti vaikuttaa vielä nykyäänkin