Kaveri laittoi välit poikki, koska ei pidä enää minusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Koeta niellä se ajatus ettet enää miellytä. Äläkä uhriudu valittamalla ettet ole tehnyt mitään pahaa tai väärää. Selvästikin olet, et vain ymmärrä sitä.

En ole tehnyt eikä ole koskaan ollut riitaa tms. Kai hän olisi sanonut, jos oikeasti olisi kyse jostain mun tekimisistä?

Ap

Jos syy onkin tuo ettei ole koskaan ollut riitaa/erimielisyyttä? 

mitä sitä murehtimaan? ystävät vaihtuu, samoin kuin työpaikka, auto ja kalsarit. minulla on kolme kaveria, jotka ovat pysyneet läpi elämän ja pysyvät loppuun asti. välillä tapaamisten väli on ollut vuosia, ja silti kaikki on ennallaan. ystäviä on tullut ja mennyt melkoinen määrä. ennen elettiin kylissä, jossa kaikki tunsivat toisensa. nykyään ei tunneta edes naapuria. se on hyvä asia, koska suurin osa nykyihmisistä on mulkeroita ja tyhmiäkin vielä.

Kaverini muutti toiselle paikkakunnalle ja pyysi sinne usein vieraaksi. Työni ja elämäni ja muut ystävät ovat kotini lähellä. Joten en ole mennyt, nyt en enää jaksa vastailla ja keksiä syitä miksi en voi lähteä.

Mä katkaisin välit kaveriin, joka haukkui jatkuvasti mun ulkonäköäni muun muassa kertomalla, miten olen hänen kavereistaan rumin ja miten mieheni voi olla kanssani, koska en ole kaunis. Vaikka sanoin asiasta, hän ei yhtään tunnistanut, että olisi toiminut jotenkin väärin eikä kuulemma halunnut loukata minua. Itse loukkaantui, jos olin hänen kanssaan eri mieltä säästä.

Tunnetaankohan me toisemme. Laitoin just välit poikki, koska en jaksanut ihmistä, jolta puuttuu kyky itsereflektioon ja omatoimisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini muutti toiselle paikkakunnalle ja pyysi sinne usein vieraaksi. Työni ja elämäni ja muut ystävät ovat kotini lähellä. Joten en ole mennyt, nyt en enää jaksa vastailla ja keksiä syitä miksi en voi lähteä.

Miksi et voinut sanoa, ettei innosta kulkea toiselle paikkakunnalle? Ihan riittävän hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin yksi vanha lapsuudenystävä, joka jatkuvasti laittelee facessa niitä kukkakuva-mietelauseita, missä valittaa ettei ystävät pidä yhteyttä ja "hän ei ole se joka aina ottaa yhteyttä". Kävin katsomassa pirkästä aikaa, ja vapulta viimeisin tuollainen.

No hän ei tosiaan ole se joka pitää yhteyttä. Kun katsoin meidän wa keskustelua, niin minä olen aina se joka on aloittanut keskustelun, ehdottanut näkemistä ja tekemistä. Viimeinen keskustelu jäi siihen että ehdotin yhteistä pikkujoulua molempien perheille, johon hän "joo todellakin pidetään viime vuonnakin oli niin kivaa!". Vuonna 2023.

Olen antanut olla. Jotenkin tuntuu että tämä ihminen saa enemmän siitä ystävien käytöksestä valittamisesta, kuin siitä että tapaisimme. Jokainen tavallaan.

Oli itselläkin kaveri joka sanoi suoraan että on yksinäinen. Kuitenkin minun viesteihin hän jätti välillä vastaamatta ja teki viime hetken muutoksia suunnitelmiin eli perui. Selvästi ei halua just minun kaverini olla.

Samaa teki tämäkin kaveri. Luulen että hän testasi ystävyyttä ja sitä, miten saa pidettyä "päätökset" itsellään. Esimerkiksi: olimme sopineet lähtevämme rantaan parille oluelle/siiderille illalla. Aikaa ei ole sovittu sen tarkemmin. Hän laittaa klo 15 viestiä että nyt voisi lähteä. Vastaan että olemme kaupassa, ja pääsen klo 16. Siihen sitten tulee klo 16 vastaus, ettei häntä enää kiinnostakaan lähteä kun ei heti menty silloin kun hänelle sopi. Okei.

Mäkään en oo jaksanut enää vastailla kaverille, jonka kyky keskustella riippui täysin siitä oliko aihe hänelle kiinnostava eli puhui asiaansa, muttei pystynyt pohtimaan asiaa toisesta näkökulmasta tai jos mun aloittama puheenaihe ei kiinnostanut, niin ei edes vastannut mitään, vaan vaihtoi aihetta lennosta. Käytännössä vain olis pitänyt sitä hänen mielipidettä toistella ja ihmetellä. Raskas tapaus.

Eipä siinä mitään riitelemistä ollut. Eikä hän varmaan tajua, " mitä teki väärin". Ei mitään tietenkään. Saa olla oma ittensä, mut en mä sellaista jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en oo jaksanut enää vastailla kaverille, jonka kyky keskustella riippui täysin siitä oliko aihe hänelle kiinnostava eli puhui asiaansa, muttei pystynyt pohtimaan asiaa toisesta näkökulmasta tai jos mun aloittama puheenaihe ei kiinnostanut, niin ei edes vastannut mitään, vaan vaihtoi aihetta lennosta. Käytännössä vain olis pitänyt sitä hänen mielipidettä toistella ja ihmetellä. Raskas tapaus.

Eipä siinä mitään riitelemistä ollut. Eikä hän varmaan tajua, " mitä teki väärin". Ei mitään tietenkään. Saa olla oma ittensä, mut en mä sellaista jaksa.

Samaa kokemusta, yksipuolisuus ajaa kaverisuhteen karille. Ihmettelen myös millainen ihminen jauhaa omia asioitaan ja sit kun kerrot että oot kokenut samaa tai mainitset vastaavaa myöhemmin, ei minkäänlaista reaktiota, pelkkää hiljaisuutta. Kuin olis joku terapeutti vaan toiselle mut ei ymmärrä et myös muilla voi olla samoja asioita elämässä ja olis kiva jutella niistäkin.

Onhan noita syitä monenlaisia, ei tarvitse oikeastaan edes tehdä mitään erikoista. Kaksi tarinaa omasta elämästä; toinen ihminen häipyi elämästäni, kun sain lapsen ja menin naimisiinkin pian sen jälkeen. Hänkin olisi kuulema sellaista halunnut. Toinen, lapsuudesta asti yhteyttä pidetty, vaikka pitkä välimatka, lähetti lapsenlapsen synttärikuvaa wa- viestillä, ja minä unohdin kommentoida. Myöhemmin huomasin mokani ja esitin pahoitteluni, sain kettuilua, eikä viesteihin tai soittoihin vastata enää sen jälkeen...

Minä vähensin yhteyttä ystävään, joka tuntui vain hyväksikäyttävän minua. Eikä hänen luonaan ollut kovin mukavaa käydä kylässä. Hän rupesi seunsuroimaan puheitani ettei herkkä poikansa kuulisi niitä. Päätin etten voi jatkaa ystävyyttä kun en voi olla oma itseni hänen seurassaan. En siis kiroillut enkä muutakaan. Sitten tuntui että minun pitäisi joka käänteessä pyytää anteeksi olemassaoloani. Siis kaikenlainen luontevuus katosi. Olin sitten ihan jäätynyt hänen seurassaan. Nyt me vain tekstittelemme.

Semmoista sattuu. Mitä meinasit tehdä - haastaa oikeuteen?

Lapsuudenystävä, jonka kanssa olimme vuosikymmeniä tosi läheisiä. Hän muuttui koko ajan negatiivisemmaksi ja mitkään ehdotukset asioiden parantamiseksi eivät sopineet. Hän oli aina ollut se jolla oli mennyt paremmin (parempi työ, parempi palkka jne.) Sain itse uuden vastuullisen työn, palkka huomattavasti parempi jne. Vähitellen huomasin että olin se joka aina otti yhteyttä. Lopulta ajattelin odottaa että hän on yhteydessä - hiljaista on ollut kohta 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

mitä sitä murehtimaan? ystävät vaihtuu, samoin kuin työpaikka, auto ja kalsarit. minulla on kolme kaveria, jotka ovat pysyneet läpi elämän ja pysyvät loppuun asti. välillä tapaamisten väli on ollut vuosia, ja silti kaikki on ennallaan. ystäviä on tullut ja mennyt melkoinen määrä. ennen elettiin kylissä, jossa kaikki tunsivat toisensa. nykyään ei tunneta edes naapuria. se on hyvä asia, koska suurin osa nykyihmisistä on mulkeroita ja tyhmiäkin vielä.

Mitä ihmettä? Ensin sanot että ystäviä tulee ja menee, sitten että sinulla on samat ystävät ja ne tulee aina olemaan. No koitappa ajattella sellaista että joku päivä yhtäkkiä joku kolmesta ystävästäsi yhtäkkiä ghostaa sinut. Eikö muka yhtään ihmetytä tai järkytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Koeta niellä se ajatus ettet enää miellytä. Äläkä uhriudu valittamalla ettet ole tehnyt mitään pahaa tai väärää. Selvästikin olet, et vain ymmärrä sitä.

En ole tehnyt eikä ole koskaan ollut riitaa tms. Kai hän olisi sanonut, jos oikeasti olisi kyse jostain mun tekimisistä?

Ap

Olette kasvaneet erillenne. Ei auta kuin hyväksyä se ja suunnata kohti uusia tuulia.

Minunkin ystäväni katkaisi välit yhtäkkiä, yli 20 vuotisen ystävyyden jälkeen. Ei kertonut miksi. Tai oikeastaan ei "katkaissut", minä vaan huomasin että kaikki yhteydenpito oli jo vuosia minun varassani ja sitten ajattelin katsoa mitä tapahtuu jos en enää viesti hänelle, ja ei hänestä sitten ole kuulunut.

Tiedän että hän on tehnyt näin myös muille ystävillemme, joten en todellakaan ajattele että vika olisi minussa. Vika on hänessä. Minulle tuottaa silti surua se että ystävyytemme ei sitten lopulta merkinnytkään hänelle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen lopetti ystävyyden kun hänen vanhempansa kuolivat. Ei kuulemma enää halunnut olla sellaisten ystävä joilla on molemmat vanhemmat elossa.

Mikä idea tuossa on?

Jos häntä vaikkapa joka kerta sattuu, kun toinen puhuu vanhemmistaan? Ehkä on helpompi olla sen kanssa kaveri, joka on myös menettänyt vanhempansa? Silloin molemmat surevat ja muistelevat.

Melkoista tulkintaa täällä ilman mitään informaatiota. Ap, miten tuo tilanne meni? Mitä ystäväsi sanoi? Mistä päättelet, että hän ei enää pidä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihminen lopetti ystävyyden kun hänen vanhempansa kuolivat. Ei kuulemma enää halunnut olla sellaisten ystävä joilla on molemmat vanhemmat elossa.

Mikä idea tuossa on?

Varmaan suru. Tuntuu kipeältä, kun muilla on toisenlainen tilanne. Kokee, ettei tule ymmärretyksi?

Mä jätin tai ghostasin kaverin kun en vaan enää jaksanut sen itsekkyyttä.

Kaikki pyöri sen navan ympäri. Kaikki kuului hänelle ja kaikki piti tehdä vain hänen takiaan. Oli itsepäinen ja röyhkeä, haukkui koska kaveri saa kertoa totuuden.

Kyllästyin olemaan pas kasanko.