Miksi monia miehiä kiehtoo luonteeltaan aivan h-tin hankala mutta kohtuullisen hyvännäköinen nainen?
Tuntuu välillä, että tällainen voittaa usein ulkonäöltään samaa tasoa olevan, mutta kivamman naisen...
Traumakemiaa?
Kommentit (235)
Ulkopuolelta on aina helppo heittää, että joku on hankala. Mitäs jos toisen mielestä onkin juuri sopiva, kun parin muodostus on kahden kauppa, eikä ulkopuolisilta kysytä mielipidettä. Varmasti olen monen mielestä hankala nainen ja minun mielestäni taas moni muu on hankala tai vähintääkin kuolettavan tylsä, mutta niin vain ihmiset löytävät puoliskonsa. Muutenkin naiset aliarvioivat ulkonäön merkitystä miehille. Se on suuri ja jokainen ottaa niin kauniin kuin pystyy, ellei toinen aivan pähkähullu kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa millä tavalla on ilkeä ja hankala? Vai onko tämä nyt jonkun toisen naisen katkeruutta?
- Välinpitämätön muiden tunteista ja yhteisistä toimintatavoista
- ylimielinen/koppava
- riidan haastaja
Siis naurattaa itseä, kun on autistinen ja joutuu aina vaikeimman kautta käymään ihmisille läpi ja selväksi että ei, en pysty tähän, tai ei, en tule kun ei riitä jaksaminen. Siis ihan vaan yrittää elää elämäänsä ja pitää jaksamisen ja mielen kurissa että jaksaa pyörittää arkea. Niin kuinka moni on sivusta kyräillyt että siellä se hankala nainen menee. Miten sen mies sitä jaksaa, hirveä akka! Ehkä joskus ne hankalat naiset joutuvat kieltäytymään tarjoiluista, tai ovat epäsosiaalisia koulukiusaamistaustojen takia, oikeasti ihan mitä vaan. Eikö aina ole joku nice guy tai kiva nainen kyttäämässä ja kyräilemässä meidän oudompien perään. 😅
Vierailija kirjoitti:
1. Laihuus
2. kauneus
3. Hyvä sängyssä
4. Maksaa 50-50
Kaikki muu on yhdentekevää.
Monilla suomalaisilla naisilla homma tyssähtää jo kohtaan nro 1.
Siis ykkösenä 1. laihuus?
Vierailija kirjoitti:
Ilkee kaunis hoikka pesee 10000x vähän pulskan ja kivan.
Turha loukkaantua totuudesta.
Mun kokemus on, että moni nainen pitää mua hankalana, mutta miehistä harvempi.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ahdistunut ja tunteei heittelivät, enkä ollut valmis seurustelemaan. Silti jotkut miehet olisivat kovasti halunneet seurustella kanssani ulkonäköni takia. En kuitenkaan ollut ylimielinen, ilkeä ja päällekäyvä, vaan pikemminkin ujo. Jotkut miehet kokivat varmaan suojelunhalua. Minua hävetti silloiset vaikeuteni itseni kanssa. Halusin olla rauhassa, kasata itseäni ja rakentaa elämääni eli opiskella ja keskittyä työnhakuun. Siihen meni useita vuosia kunnes koin olevani valmis parisuhteeseen.
Olen aina halunnut rauhallisen ja vakaan miehen.
Olen itsekin rauhoittunut vuosien varrella.
Levottomuus ja riitaisuus vain rikkoo asioita ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet tykkää saalistaa. Se on ikään kuin jokin peli. Jos heti voittavat pelin niin kiinnostus lopahtaa heti.
Peli on niin kauan kiinnostava kunnes voittavat pelin.
Sitten taas kiinnostus lopahtaa. Voittaminen ei ole tärkeintä vaan itse pelin pelaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tylsää ja itsestäänselvää. Saa tavallaan jatkaa saalistamista.
Ja kun lopulta näin hänet ihmisenä, kuoreni pehmeni ja rakastuin, niin miehen kiinnostus tuntui lakkaavan kuin seinään.
Hän alkoi kohdella minua kuin roskaa, alkoi kuspääksi ja lopulta jätti loukaten kaikin mahdollisin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Mies, mikä on sinun selityksesi tälle, ja tunnistatko tulanteen?
En tiedä, enkä tunnista.
t. ruma mies joka tulee elämään ja kuolemaan yksin
Vierailija kirjoitti:
Ainahan niillä on mies kierrossa, ovat yleensä ulospäinsuuntautuneita ja spontaaneja ja se viehättää miehiä. Ja pershäiriöisethän ovat omalla tavallaan kiehtovia ihmisiä. Valitettavasti.
Mielestäni on myytti, että hankalat ja kauniit naiset olisivat ulospäinsuuntautuneita tai edes saalistavia. He voivat olla myös sisäänpäinkääntyneitä, ahdistuneita, angstisia, herkkiä, tunteellisia, empaattisia, itkuisia, tulisia ja välillä räjähteleviä.
Ihmettelin nuorena kun jotkut miehet niin tosissaan kiinnostuivat minusta, vaikka olin niin rikkinäinen ja vaikea. Olin kuitenkin suora enkä pelannut ihmisten kanssa mitään pelejä. Ehkä se vetosi niihin kiinnostuneisiin miehiin. Tosin siinä mielessä en ollut saavutettavissa, että kieltäydyin seurustelusta ja yhteydenpidosta ja pyrin muuttumaan mielestäni normaalimmaksi ja vakaammaksi ihmiseksi. Sitä kyllä ihmettelin, että miksi herätin miesten kiinnostusta silloin kun en todellakaan ollut parhaimmillani vaan aivan romuna. Saatoin esim. hajota itkemään, jos joku ehdotti seurustelua. Menin aivan tolaltani ja romahdin treffitilanteissa, joissa olisi kuulunut antaa itsestään hyvä vaikutelma. Silti ihan fiksut miehet olisivat halunneet ihan vakavaa seurustelua. Miksi?
Teeskentelemätön, tulinen ja tunteellinen nainen koskettaa miehen tunteita. Sellainen nainen ei yritä olla jotakin hienoa ja täydellistä.
Samaa mietin. Eräs entinen ystäväni omistaa upean tiimalasikropan ilman mitään työtä ja naamasta ihan perusnätti. Mutta vähän sekaisin. Hidastaako se miehiä? Ei. Muistan kerran, kun yökerhon tanssilattialla läppäisi jotain miestä ilman syytä naamaan nauraen päälle ,pian olivat jo panemassa ja sitten parisuhteessa. Tämä ystävä on vasta nelikymppinen ja ollut viisi kertaa naimisissa. Kai m iehet tykkää kun naisella on hyvä perse ja väkivaltainen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköhän se niitä lähinnä kiinnostaa. Sitten ihmetellään kun nainen ei olekaan mukava.
Ai jos on hyvännäköinen niin ei voi olla mukava? Siis mitä helvettiä just luin?
Täällä ex jännänainen! Miehiä on ollut aina tosi helppo saada, veikkaan että se johtuu hyvästä itsetunnosta. Osaan lähestyä, olen hyvä kuuntelemaan, osaan sopivassa suhteessa peilata toista ja on sitä elämäniloa ja omia vankkoja mielipiteitä. Paljon piirteitä mihin miehet ihastuu. Seksuaalisesti myös olen aktiivinen.
No, itseäkin vituttaa se, että suhteet kumminkin tuntuvat kestävän sen 2-4v max, ja haluaisin pysyvämpää. Ongelma lienee se, että koska alussa sujuu niin mutkattomasti, niin päätyy nopeasti myös suhteeseen. Sitten vasta siinä suhteessa on alettu kunnolla tutustumaan ja on huomattu ettei arki tule mitenkään onnistumaan.
Nyt 2v totaalisinkkuna, selfhelp kirjat luettuna ja terapiassa istuneena olen ensimmäistä kertaa alkamassa tapailemaan niin, että tarkoituksella yritän edetä todella hitaasti, ja oikeasti oppia tuntemaan toista ennen mitään kiihkoissa tehtyjä sitoutumisia. On kyllä vaikeaa, pakko myöntää, mutta olen päättänyt toimia nyt eri tavalla ja opetella dopamiinipurskeista irti. Ennen sitä herkästi ihastui toisen potentiaaliin, eikä suostunut rauhassa tutustumaan että mitä toinen oikeasti on.
Kai tästä jännäilystä voi parantua, ainakin yritys on kova 😊
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että on hankala?
Ap kuvittelee tietävänsä, mutta on harhainen kun tälläistä kuvittelee tietävänsä.
Oisko samaa kuin että naisia kiinnostaa pahikset?
"tuon kanssa on varmaan jännää"
Ensinnäkin. Ei voi olla kahta ulkonäöllisesti saman tasoista naista jonkun yhden ihmisen mielestä. Aina jompikumpi on ainakin vähän mieluisampi.
Toisekseen, ei se ulkonäkö merkkaa kuin sen verran, että viehättääkö vai ei. Loppu on kemiasta kiinni. Kasin mimmi voittaa kympin naisen jos kemiat kolahtaa paremmin.
Kolmanneksi, ei kivuuskaan ole mikään selkeästi mitattava asia, että Laila on jokaisen maailman ihmisen mielestä kivempi kuin Eila.
Ja kaikkein tärkeintä on ikä. Mahdollisimman nuori jotta tulee jälkikasvua. Tai ainakin hyviä kuvia mitä näyttää Jampoille.
Haukkuvilla miehillä usein huono itsetunto ja ihan pelleä epävakaata käytöstä se.