Liikuntaharrastus 7-luokkalaiselle pojalle
Siinäpä se kysymys otsikossa. Ehdottakaa harrastuksia, poika itse ei ole erityisen innostunut mistään ohjatusta lajista, mutta ymmärtää, että liikkua pitää.
Taustoiksi: hänellä on tavoitteellinen ei-liikunnallinen harrastus, joka vie paljon aikaa. Me vanhemmat kuitenkin haluaisimme, että hän harrastaisi säännöllisesti myös jotain liikuntaa.
Into edelliseen lajiin sammui, kun viikottaisia harrastuskertoja olisi tullut lisää ja kaverit tipahtivat pois. Eli etsinnässä on ei-kilpailullinen laji, johon pääsee teininä mukaan. Hän pitää mm. frisbeegolfista ja uimahallissa hyppimisestä. Kestävyyskunto on heikohko, koordinaatio hyvä, ruumiinrakenne hoikka, kilpailuvietti olematon.
Ehdotuksia?
Kommentit (42)
No se frisbeegolf. Katsokaa, jos löytyy jotain harrastuskerhoja.
Kuntosali tai itsepuolustushommat. Tuon ikäinen on aika helppo saada kuvittelemaan, että noilla eväillä saa sitten myöhemmin tyttöjä. Oli se sitten totta tai ei, niin tulisipahan kuntoiltua.
Miksi liikunnan pitää olla ohjattua?
Lapsi kävelee aluksi kouluun ja koulusta kotiin tiettyä vauhtia. Tästä on hyvä aloittaa.
skeittaus tietenki tai maastopyöräily
Jos tytöt kiinnostaa niin sitte tanssi.
Meillä samanikäiset kaverit harrastavat miekkailua. Ovat tykänneet tosi paljon ja plussana vain yhdet treenit viikossa.
Jos teini pitää uimahypyistä, niin onnistuisiko teidän käydä vaikka yhdessä perheenä kerta viikkoon uimahallissa?
On muuten haastavaa löytää ei tavoitteellista liikuntaharrastusta tuon ikäiselle.
Johonkin kamppailulajiin. Siellä ei tarvitse kilpailla mutta oppii hyödyllisiä tekniikoita ja kehonhallintaa.
Mun teini alko käymään salilla kaverinsa kanssa. Nostelevat painoja ja mitä lie. Ovat saaneet ohjeistusta miten nostot toimii yms.
Ratsastus. tallilla saa kavereita, liikuntaa sekä ulkoilua ja oppii itsevarmuutta ja itsehillintää. Ei ole pahitteeksi myöskään, että tottuu käyttääytymään tyttöjen kanssa luontevasti ja kohteliaasti.
Ei ole pakko kilpailla, moet käyvät vain kerran viikossa ratsastustunnilla.
Ei ole pakko mennä joukkueurheiluun. Jotkut kävelevät, pyöreilevät, uivat, jumppa, leikki, pelaaminen, trampoliini, lauta, temppurata tms. On yksilölajeja ja kaksin. Sen pitäisi olla kivaa, ei tehdä kamalaa siitä tai suurta numeroa. Talvella kylmässä ulkona ei kiva liikkua välttämättä, jos ei ole talvi-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastus. tallilla saa kavereita, liikuntaa sekä ulkoilua ja oppii itsevarmuutta ja itsehillintää. Ei ole pahitteeksi myöskään, että tottuu käyttääytymään tyttöjen kanssa luontevasti ja kohteliaasti.
Ei ole pakko kilpailla, moet käyvät vain kerran viikossa ratsastustunnilla.
Tuota olen itsellenikin harkinnut seuraavan elämän varalle. Siellä on niin vähän poikia, että varmaan väkisinkin saisi huomiota tytöiltä, mikä olisi aikamoinen käynnistyspotku nuorenmiehen itsetunnolle.
Jos poika ei ole kiinnostunut ohjatusta lajista, niin minkä helvetin takia hänen pitäisi harrastaa ohjattua lajia? Kunnosta voi oikein hyvin pitää huolta itsenäisestikin.
Motocross, talvella moottorikelkkailu.
Salibandy, jalis, kuntosalilla käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Frisbeegolf, uimahypyt, seinäkiipeily, tanssi, suunnistus, geokätköily, sulkapallo
Kiitoksia ehdotuksista, näistä yllä mainituista melkein kaikkia olemme perheenä harrastaneetkin. Kiitoksia myös kaikille muille ehdotuksista, joita tulikin varsin mukavasti.
Joku kysyi, että miksi harrastuksen pitäisi olla ohjattu. Ei välttämättä pidäkään, mutta sen olisi hyvä olla siksi, että sitä tulisi harrastettua säännöllisesti. Meillä on perheessä muitakin lapsia ja kaikilla erilaisia harrastuksia, ja helposti ne vapaamuotoiset, perheenä tehtävät asiat jäävät väliin kiireisinä viikkoina. Lomalla tietenkin on ihanaa suunnistaa ja geokätköillä, mutta tietenkin liikunnan pitäisi kuulua tuon ikäisen arkeenkin.
-ap.
Frisbeegolf, uimahypyt, seinäkiipeily, tanssi, suunnistus, geokätköily, sulkapallo