Lonkkaleikkauksen jälkeen mummi on alkanut ahdistua yksinolosta ja vaatii vähän väliä että hänet pitää ottaa sisälle sairaalaan
Mummi oli aiemmin aktiivinen kerhoilija ym., nyt sidottu kotiin. Päivittäin käy kotihoito 15 min.
Mummi soittelee iltaisin 112 ja sanoo että pitää päästä sairaalaan.
Mikä avuksi? Lähisukulaiset asuvat yli 1,5 h ajomatkan päässä, ei voi käydä siellä kovin usein.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa tämä keskustelu kun lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. AP:n mummokin joutuu soittelemaan hätäkeskukseen, kun jälkikasvu ei viitsi olla tukena ja turvana arjessa..
Usein se jälkikasvu elää itsekin vielä ruuhkavuosia työelämässä ja avustaa omia jälkeläisiään.
Työpäivän päälle ei riitä rahkeet riitä ajamaan 200 km päivittäin avustamaan mummaa tai vaaria. Pystyyn kuollut ajatus ajallisesti ja taloudellisesti.
Nykytyöelämä on vielä niin hektistä, että hyvä että saa omat asiat pidettyä jotenkuten kasassa. Kukin voimiensa mukaan.
Joku sukulainen voisi olla nyt apuna. Onko kipuja. Onko vaikea liikkua. Onko tarvetta kauppatuotteille tai apteekin tuotteille. Avustajalle. Onko kylmä tai kuuma. Voiko asuminen olla enemmän lähekkäin, miten. Voiko puhelimessa auttaa tai rauhoittaa. Onko lääke sellainen joka aiheuttaa sekavuutta tai pelkoja. Ettekö ymmärrä fyysistä tilaa? Tai tarpeita? Ei kukaan turhaan soittele apua itselleen, menikö teiltä joku ohi. Haluaisiko jostain apua ja mihin, ilman hätänumeroa.
Miten tämä turvapuhelin toimii? Voisiko hankkia sellaisen. Rannekkeen napista painamalla saa yhteyden sovittuun paikkaan. Ei aina sitten soitot 112.
Maksaa kyllä jotain, mutta toisiko se turvaa kotiin mammalle?
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa tämä keskustelu kun lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. AP:n mummokin joutuu soittelemaan hätäkeskukseen, kun jälkikasvu ei viitsi olla tukena ja turvana arjessa..
Mikä sun ehdotus on? Pitää lopettaa työt ja jättää perhe ja muuttaa mummon luo?
Oma mummoni oli vaikeassa leikkauksessa, joka pelasti hänen henkensä. Sairaalassa yrittivät hoitajat aktivoida vähän itse liikkumaan, mutta makasi vain sängyssä, kun "Kerrankin on päässyt passattavaksi".
Eihän se kotoutuminen sitten oikein onnistunut, kun oli kipujakin (outoa, että ei niitä kipulääkkeitä annettu mukaan kotiin). Hypättiin siellä yötä myötenkin milloin mitäkin apua antamassa.
Lopulta ei jaksettu, vaan kun kerran taas oli tullut yöllä huono olo, niin sanottiin, että soita ambulanssi. Oli soittanut ja oli pari päivää kuntoutettavana terveyskeskuksen osastolla. Sitten alkoi pärjätä.